Pages

perjantaina, joulukuuta 14, 2007

PakinaPerjantai: Perinne

Kohteliaat tavat: ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan


Oli talvi. Paksut nietokset olivat peittäneet koulun urheilukentän. Koulun läheisen mäntymetsikön viereen traktori oli kasannut suuren lumikasan, jossa lapset saattoivat laskea mäkeä. Tämä ei ollut kyläkoulu vaan kaupunkilähiön suuri ala-aste. Itse koulu oli samanlainen harmaa kerrostalo kuin viereiset asuinkerrostalot.

Yhdessä talossa oli hotelli. Olin työmatkalla ja majoittuneena tuohon hotelliin. Katselin usein hotellin pihalta koululle. Koulun pihan kiersi korkea aitaus. Pihan läpi ei päässyt kiertämään. Mutta ehkä jossain oli portti, sillä keskellä autiota urheilukenttää temmelsi eräänä iltana pieni karhu. Se vaikutti vielä nuorelta karhulta. Karhu leikki vanhan koripallon kanssa, kieri ja pyöri lumessa yksikseen.

Muut hotellin asukkaat olivat sanoneet, että se oli liikkunut tällä seudulla kaksi viikkoa. Ihmettelin miten alueen asukkaat uskalsivat liikkua ulkona.

Seuraavana päivänä kuulin, että lähistöltä oli ammuttu kaksi karhua. Mutta oli todella vaikea olla varma, että ammuttujen karhujen joukossa oli tuo pallolla leikkivä pieni karhu. Karhut muistuttivat niin kovasti toisiaan.

Lähdin kävelylle tuon päivän päätteeksi. Kiertelin koulua ja suurta verkkoaitaa. Koulun piha kiehtoi minua. Ihmisiä oli kerääntynyt pihalle. Huomasin avonaisen portin. Menin seisomaan portille ja juttelin vanhemman naisen kanssa karhuista. Äkkiä joku sanoi, että se karhu oli taas täällä. Nuori mies lähti juoksemaan kauhun vallassa pois pihalta. Karhu oli tulossa talon takaa!

Minäkin lähdin juoksemaan. Juoksin aidan ulkopuolella lähelle R-kioskia. Voisin mennä sinne sisälle turvaan, jos karhu pääsisi aitauksesta ulos. Etsin katseellani karhua. Pieni karhu istui jälleen urheilukentällä pallonsa kanssa. Ihmiset olivat siirtyneet kauemmaksi, mutta eivät olleet tulleet pois aitauksesta. Miksi he jäivät sinne?! Äkkiä pois sieltä, ajattelin. Ajattelin myös omia lapsiani ja toivoin, että he olisivat turvassa. Samalla minusta hämärästi tuntui siltä, että eihän lapseni ole vielä koulussa, eivätkä ainakaan tässä koulussa. Minähän olin työmatkalla.

Yllättäen koulun takaa löntysti toinenkin karhu. Se oli paljon isompi. Se oli valtavan kokoinen. Karhu näytti kiihtyneeltä. Se meni lähimmän ihmisen, keski-ikäisen miehen, luo. Hän seisoi muutaman metrin päässä aidasta. Karhu nousi seisomaan kahdelle takajalalleen ja oli lähes viiden metrin mittainen. En tiennyt, että noin suuria karhuja olisi olemassakaan.

- Oletko minun puolellani vai oletko minua vastaan? karhu kysyi mieheltä.
- Olen vastaan, mies vastasi.

Karhu nosti miehen käpälillään ilmaan ja paiskasi hänet suuressa kaaressa verkkoaitaa vasten. Mies putosi tajuttomana lumeen.

Minä kävelin pois.

**************************************


Taustaa: Näin tämän unen viime yönä ja päätin, että yritän saada tämän jotenkin mahtumaan PakinaPerjantain teemaan, joka on nyt perinne. Se onnistui otsikoinnin avulla. Olihan tuo kohtelias karhu, vaikkakin loppujen lopuksi aika armoton.

10 kommenttia:

http://oben.ajatukseni.net kirjoitti...

Ihan hassu juttu, muuta mulle tuli koko ajan mieleen Putin ja se Med...jotain.

HeidiR kirjoitti...

Oh, olisinko nähnyt poliittisen unen? Minulle tuli monta muutakin metaforaa ja selitystä mieleen, kun kirjoitin uneni ylös. Mutta haluankin kuulla ensin muiden tulkintoja.

Onkos täällä unentulkitsijoita? ;)

Paju kirjoitti...

Suhtaudumme karhuun ristiriitaisesti. Toisaalta karhu on mitä leikkisin pehmonalle (uninalleaan pikkulapsetkin tahtovat helliä ja rakastaa), toisaalta 'mesikämmen' on vahva peto, jota kannattaa pelätä – joskus rehellisyytensä uhraten. Parastako olla samaa mieltä, kun isokarhu tivaa mielipidettä?

Ollako myötäsukainen vai vastakarvainen karhun edessä, siinä (elämän ja kuoleman) kysymys, joka punnitsee myös omia arvoja.

Niin, mitä 'karhu' unessa edustaa?

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyvä tarina. Tässä kaikki karhusta suomalaisille mytologia ym:
http://www.karhuseura.eu/

En jaksa kirjoittaa, siihen menisi päiviä.

HeidiR kirjoitti...

Paju: Hyvin karhua pyörittelit. Kiitos. Minä en unessani pelännyt hysteeristi karhua. Ei ollut mikään painajainen. Paremminkin arvostin sitä tai niitä. Parempi myös katsella karhuja turvassa aidan toiselta puolen. Ihmettelin muita ihmisiä siitä, että he olivat niin huolettomia. Pitää nyt sen verran karhuja kunnioittaa ja olla varovainen kohdatessa mesikämmeniä.

Oh-Show...jne: Huh, olipas ne sivut täynnä karhuja.

Hmmm... en vieläkään osaa sanoa, mitä karhu unessani symboloi.

Itselleni tuli kirjoittaessani mieleeni jopa Jokelan koulusurmat, mutta tuskin alitajuntani niistä puhuu. Ei kai?

Mummy kirjoitti...

Olipas mielenkiintoinen uni. Tarinaksikin puettuna sisällökäs ja mietteitä herättävä. Mitähän asiaa alitajuntasi työstää? Oletko itse unesi emokarhu puolustamassa lasta? Joskus meidän on asettauduttava itsemme ulkopuolelle nähdäksemme asiat selvemmin ja löytääksemme ratkaisuja...Itse kunnioitan karhuja kovasti, hienon kokemuksen kautta!

Isopeikko kirjoitti...

Hieno uni ja tarina. Jäin kaipaamaan lisää, vaan niinhän unien kanssa helposti käy.

Allyalias kirjoitti...

Joulun aika tuo meissä esiin lapsipuolemme, mutta myös karhuäidin. Ehkä siis kohtasitkin unessa itsesi kahden karhun muodossa.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos kehuista ja kommenteista. :)

Niin, onko tuo karhu äiti vai isä, olenko se minä vai muu maailma, onko se ego vai harhaa vai...

Ehkä se oli sittenkin pelkkä puhuva karhu? ;)

Hansu kirjoitti...

Mainio tarina, vaikkakin se ei auennut ensiyrittämällä minulle.