Haasteena on kirjoittaa runomuotoinen tarina mahdollisimman ytimekkäästi.
Hiekkaa auton penkeillä
asfaltti musta loskainen
pellon keskellä valkoinen talo
suuria suudelmia seinällä
huvimajoissa naisten varjot
puussa maja uninen
ovi on lukossa
ketään ei kotona
lähdemme takaisin
mietimme jumalaa
katsomme kaunista
sielunmaisemaa
ihminen on ihme
4 kommenttia:
Runosta tuli mieleen täyttymättömyys.. mutta myös syvä tyytyväisyys.
Hetket, oikeastaan kyllä. Runo kuvaa erästä tositapahtumaa ja noin se meni. Vaikka reissu olikin ns. turha, silti kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä.
Kaunista.
Ensimmäisistä viidestä säkeestä tuli jostain syystä mieleen lapsuuteeni maisemat drumssassa, vaikka Helsingissä ei kovin montaa peltoa ympärillä näkynyt. Ja siitä eteenpäin liitin kaiken omaan lapsuuteeni ja mukava oli fiilis.
Sielunmaisema on kiva sana, itse tosin näytän (Mielen käyttäminen sielun sijasta on sisäsyntyistä ei mietittyä) tykkäävän enemmän mielenmaisema ja ylipäätään mieli sanasta, mutta ajatus lienee suurinpiirtein sama.
Lähetä kommentti