Yllä oleva jouluristipistotyö on minun tekemäni. Tein sen alle 20-vuotiaana. Ostin sellaisen helpon valmispakkauksen. Sen jälkeen se on aina koristanut seinäämme jouluna. Tuo koriste on muuten mukavasti sininen (niin kuin se vanha tonttujulistekin). Tonttu istuus tuossa tuolin alla. Tuolilla on maitopänikkä ja pari punatulkkua. Lunta sataa. Joulukoriste ei ole nykytyyliin kiiltävä ja röyhelöinen. Tuntuu, että jokaisessa koristeessa nykyisin on kulta- tai hopeahilettä. Miksi?
Nykyään sanotaan, että joulu on lasten juhlaa. Yhdessä tunnustetaan toisillemme, ettei yhtään tunnu joululta. Mutta eikö se voisi olla myös aikuisten juhlaa ja vanhusten? Tarvitaan vain hieman sitä sisäisen lapsemme joulumieltä ja olemme kaikki lapsia jälleen. Joulumieli ei tule pakottamalla. Se tulee hiljaa ja yllättäen, jos vain hiljaa odotamme, emmekä vaadi mitään itseltämme tai muilta.
Lopuksi yksi ajatus joulusta. Lisää voi lukea täältä:
- Minusta kannattaa tuntea joulumieltä, vaikka olisikin menettänyt uskonsa itämaiden tietäjiin ja keskiyön enkelikuoroon. Itse asiassa joulu on minusta länsimaisen sivistyksen kauneimpia tapoja; siitä ilmenee kunnioitus lasta kohtaan lapsena - ja se on minusta aivan yhtä kaunista kuin kiinalaisten vanhuudelle osoittama kunnioitus. Lin Jutang
1 kommentti:
Rauhallista joulua sinulle, Heidihahmo!
Lähetä kommentti