Pages

perjantaina, helmikuuta 05, 2010

ValokuvaTorstai: Tarina


ValokuvaTorstain 153. haaste

Kollaasi on tehty Shape Collage 2.5.1. - ohjelmalla. Suosittelen!
Ohjelman asensi äkkiä, ja sitä oli helppo käyttää.

torstaina, helmikuuta 04, 2010

RunoTorstai: kiteytä 8 viikkoa

pakkasessa joulukuusen ympärillä suuri ilotulitus, upea juhlapuku
oikea joulupukki, neulahuovutusta, jäälyhtyjä
pakkasessa mökin luona pieni ilotulitus - nukkumista
paljon perus- ja kortisonivoiteita - joulu takaisin varastoon
töitä, keittiötä ja 3D-elokuva
joku täyttää 40 vuotta, haussa vähintään 4 makuuhuonetta
kartinkia ja kaunistelua - stand up!
unettomuutta ja hämmennystä

*********

RunoTorstain 153.haaste

tiistaina, helmikuuta 02, 2010

PakinaPerjantai: Niin helppo!

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Olavi Uusivirran biisistä -> video

On helppo elää pumpulissa.
On helppo kääntää itselleen asiat parhain päin.
On helppo elää itsepetoksessa.
On helppo vääntää syy muihin: NÄIN!
Heidin omasta päästä.

Mikä on ihmiselle vaikeaa?

On vaikea pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. On siis helppo olla pyytämättä anteeksi ja olla antamatta anteeksi.

On vaikea kohdata omat virheensä. Mutta miksi sitten on helppo nähdä muissa paljon virheitä? Eikö se pitäisi mennä kaiken logiikan mukaan niin, että jos itsessäkään ei näe helposti mitään vikaa, ei muissakaan näe helposti huomautettavaa?

On niin helppo paeta vastuuta ja kipua. On niin vaikeaa kohdata elämän tosiasiat.

On niin helppo olla stressaantunut. On niin vaikea olla seestynyt ja rauhallinen. Ihan totta. Kumpi olotila tulee helpommin? Kokeilkaapa.

Nuo väitteet pätevät suurimmalla osalla ihmisistä. Onneksi keskuudessamme on niitä, jotka helpommin näkevät ihmisissä hyvää kuin pahaa. He helpommin ajattelevat asioista positiivisesti kuin negatiivisesti. He sanovat ihmisille helpommin kehuja kuin antavat haukkuja.

Se tulee heiltä helposti ja aidosti.

Mutta miksi?

Miksi se on niin helppoa?

Heii... On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Edelleenkin Olavi Uusivirran biisistä

******************

PakinaPerjantain 166. haaste

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Lisää käsitöitä

Neulahuovuttamalla tehty pikkuinen nalle. Valmistettu 24.1.2010.

Ostin viime viikolla huovutusvillaa ja huovutusneuloja. Tutustuin tähän juttuun jouluna. Eilen sain superlonpatjan palasia alustoiksi. (Kiitos Varsuli!) Tänä aamuna tyttöjeni kanssa kokeilin neulahuovuttamista. Tytöt pettyivät hieman siihen, ettei se ollutkaan niin helppoa kuin luuli. Yritin sanoa, että harjoittelemalla sitä oppii. Ei se haittaa vaikka aluksi meneekin villaa hukkaa. Mutta he olisivat heti halunneet tehdä hienoja eläimiä ja pehmoleluja.

No, nuoremmat ( 5 v. ja 7 v. ) sitten tekivät omanlaisiaan huovutusvärijuttuja. He pitivät hauskaa. Vanhin ( 9 v. ) oli perfektionistisen sinnikäs ja lopulta huovutus piti lopettaa, koska mikään ei ollut koskaan hyvä vaihtoehto. Huoh.

Itse onnistuin kuitenkin siinä sivussa saamaan aikaiseksi tuon pikkuisen nallen. :)

LISÄYS: Vanhin tyttö jatkoi projektinsa parissa iltapäivällä, ja nyt se sujui! Kuvassa on tyttäreni itse suunnittelema ja tekemä pehmoinen kuutti.


tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Olisin hyväkuntoinen jos...

Kävin äsken vuoden ensimmäisellä 30 min sauvakävelyllä. Lähdin, koska ilma oli aivan mahtava. Aurinko paistoi ja peltojen yllä oli pakkassumua.

Minä varmasti olisin paljon hyväkuntoisempi, jos olisi enemmän tämmöisiä päiviä. Minulla on taipumus ulkoilla huvikseni vain hyvällä säällä.

Toivon siis paljon auringonpaistetta, sopivaa lämpötilaa ja tyyntä ilmaa tälle vuodelle!

maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Siniset kynnet - lukukokemus

Mainio kirja. Kerrassaan hykerryttävän hyvä. Niin hyvä, että lukiessani kynteni muuttuvat sinisiksi.

Otan niistä kuvan.

Ja yht'äkkiä huone, jossa olen, vaikuttaa uudelta ja mielenkiintoiselta. Tuossa on kiiltävä ovenkahva. Puisen pöydän puukuvio kiemurtelee, ja juovat mutkittelevat.

Kirjoitan käsin muistiinpanoja paperiin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen.

Elävät esineet ovat mielenkiintoisia. Maapallo on pieni, ja avaruus miljardien miljardien kokoinen.

Miten niin supernaiivi? Tyhjä on täynnä.

Hän heitteli punaista palloa. Hän hakkasi Brion hakkaa. Hän luki Paulin kirjoittamaa kirjaa ajasta ja siitä onko sitä edes olemassa. (Miten voi kirjoittaa jostakin, jota ei ole?)

Elämä on ihmettelyä, leikkiä, löytämistä, yksinkertaisia suuruuksia, viiva valkealla paperilla, punainen pallo.

Puisen pöydän pinta on sileä.

Kirja on tämä.

(Olin jo unohtanut miltä tuntuu lukea hyvää kirjaa. Onneksi minulle annettiin tämä kirja ja sanottiin, että tämä kannattaa lukea.)

lauantaina, tammikuuta 02, 2010

Onnellista uutta vuotta 2010!

Uuden vuoden paukkuja Tyrnävällä.

2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010!

Eikös olekin kiva vuosiluku?