istun kotona yksin
aamutakissa
aurinko paistaa olohuoneen ikkunasta
oikealla, takkahuoneessa
kasa tekemättömiä töitä
kaukana edessä, autotallissa
sama vaatimus
kehoitus
ja tämän tietokoneen sisältä
huutavat excel-taulukot, word-tiedostot
mutta tänään ajattelin vielä levätä
ja ehkä huomenna
*******************
RunoTorstain 321. haaste on huolehtia (täällä lisää runoja aiheesta).
PS. Nyt täytyy kyllä kiittää ihanaa Aria, joka on huolehtinut RunoTorstaista nyt monta kuukautta ja ollut todella aktiivinen muutenkin Torstaiblogeissa. Suuri kiitos! Minulla on näköjään sittenkin taas ollut tyypillinen joulu-maaliskuun lamaannus ja sen lisäksi runoallergia (yliherkistyminen tapahtui syksyllä). En ole siis ollut aktiivinen moderaattori. En ole voinut edes lukea lempirunoilijani Kai Niemisen runoja. Ostin syksyllä hänen kokoelmakirjan, joka odottaa yöpöydällä keskeneräisenä. Mutta ehkä taas innostun, kun tulee kevät ja valo! Tottahan innostun. Sellaista elämänpyörää minä pyöritän. Nyt on lisäksi avautumassa uusia ihmeellisiä ovia. Jäin työttömäksi työstäni, jossa ehdin olla yli 16 vuotta. Siinä lienee sulateltavaa ja nyt, kun viimeinen työpäivä on ohi ja parin kuukauden hulinat hiljentyneet, voin rauhoittua sohvalleni ja kirjoittaa taas runoja. Huomasin, että keskellä valtavaa muutosta ei vain voi kirjoittaa runoja. Syksyllä kirjoitin, kun kuljin kohti muutosta. Ja nyt aion kirjoittaa, kun muutos on tapahtunut.
6 kommenttia:
Elämänmakuinen runo ja kiitos Heidi!
Työ voi loppua, vaikka työt eivät tekemällä lopu. Olet hienosti kirjannut runoon oman elämäntilanteesi.
Pysähtyminen on tärkeää, huomaa katsoa, mihin tie johtaa, löytää uudet polut.
Noin juuri elämä on otettava vastaan ja kuljettava eteenpäin, huomenna on aina parempi päivä.
Kaunis ja levollinen. Lopusta pidin erityisesti.
pandora jewelry official site
adidas yeezy
golden goose sneakers
kd shoes
pandora bracelet
moncler outlet
kyrie 4
pandora
supreme
yeezy 350
Lähetä kommentti