Mitä toinen tarkoittaa oikeasti sanoillaan?
Osaatko lukea rivien välistä? Huomaatko miten sinuun yritetään koko ajan vaikuttaa?
Ensimmäinen ohje: ole hiljaa, tarkkaile, tarkkaile ja vielä kerran tarkkaile.
Havainnoista ja kokemuksista syntyy mieleen kirjasto, jota osaa käyttää tiedostamatta.
Tässä on muutama hyvä kirja:
Aristoteleen Retoriikka: Nykyaikanakin hyvät puhujat käyttävät Aristoteleen "kaavaa". Ehkä tiedostaen tai tiedostamatta. Retoriikka on hyvin mielenkiintoinen ja hyödyllinen asia.
Antti S. Mattila: Näkökulman vaihtamisen taito: Tästä on apua tarkkailemisessa, ja hyötyä siihen, että osaisi itsekin vaihtaa näkökulmiaan.
Mainonta ja politiikka käyttävät tiettyjä mielenvaikuttamiskeinoja. Niiden tunnistamista sanotaan medialukutaidoksi. Kriittinen medialukutaito kannattaa opettaa lapsilleen jo kun he ovat pieniä. Nykyään asiaa voi tietysti opiskella verkossa.
Lahkot, kultit ja esimerkiksi jotkut verkostomarkkinointiyritykset yrittävät vaikuttaa ihmisiin pelottavan samalla tavalla. Mutta se ei ole enää kovinkaan pelottavaa, kun tavat oppii huomaamaan. Pelottavaa on se, kun aina kuitenkin on ihmisiä, jotka sinisilmäisesti uskovat mitä heille vakuutetaan.
Petteri Haipolalla on Suomen laajimmat sivut aiheesta.
Kuluttajavirastolla on hyvä ohje siihen kuinka verkostomarkkinointia suosittelevaa jälleenmyyjää voi testata. Siellä kerrotaan myös muista huijauksista. Huom! Suomessa toimii myös rehellisiä verkostomarkkinointifirmoja! Eivät kaikki ole huijareita.
Wikipediassa kerrotaan vaarallisen lahkon pääpiirteistä. Netissä on ollut aikoinaan hyvä pyramidipelisivusto. Siellä oli sivu, jossa verrattiin vaarallisen lahkon ja pyramidihuijauksen tunnusmerkkejä toisiinsa. Valitettavasti tuota sivustoa ei ole enää.
Äkkiä muistelisin, että yhteisiä piirteitä olivat (lihavoidut lainakset Wikistä aiheesta vaarallinen lahko, kursiivilla omaa tekstiä liittyen bisnesmaailmaan):
- Johtaja ja johtajat ovat aina oikeassa, johtajaa on aina toteltava (heitä on ihaltava koska he ovat päässet superhypertasolle)
- Vain liikkeen opit ovat oikeita ja ne ovat arvostelun yläpuolella (muut ovat vain kateellisia)
- Kaikki tai ei mitään -periaate: jos haluaa kehittyä henkisesti, on otettava kaikki, mitä liike tarjoaa. (siis käytä vain meidän yrityksemme pesuaineita ja tuotteita, käytä vapaa-aika yrityksen hyväksi)
- Kriittisen ajattelun kieltäminen ja siitä syyllistäminen (tällä keinolla ihan varmasti rikastuu, sun täytyy vain uskoa tähän ja tehdä kovasti töitä, älä anna epäuskolle valtaa, jos et onnistu, et ole tehnyt tarpeeksi työtä)
- Jäsenen eristäminen ulkomaailmasta: entiset kokemukset ovat arvottomia, jäsenen on pakko muuttaa yhteisöön. (bisnesmaailmassa ei tietenkään muuteta mihinkään yhteisöön, mutta suositellaan, että aika käytettäisiin vain muidenkin saman firman jälleenmyyjien kanssa. Kriittisiä muita ihmisiä on kartettava)
- On pakko hankkia lahkoon uusia jäseniä. (on hankittava uusia jälleenmyyjiä)
Tämä aihe nyt karkasi vähän käsistä. Minusta vain tuntuu pahalta, että ihmisten hyväuskoisuutta käytetään hyväksi. Olen ennenkin tutkinut netistä näitä pyramidijuttuja. Ainakin silloin, kun joku epäillyttävä jälleenmyyjä yrittää puhua minut tai jonkun tuttuni ympäri.
Mutta toisaalta en ole enää niin kriittinen ja skeptinen kuin joskus ennen. Nyt puhun kaikesta uudesta ja oudosta. Olenhan utelias luonne. Mutta suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Skepsiksen sivustoon, jossa kerrotaan Ihmeellisestä maailmasta. Sieltä voi saada lisätietoa siihen, miten meihin vaikutetaan.
Kultainen keskitie on hyvä tässäkin asiassa. Kohtuus. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Selittämätöntä ja henkistä tarvitaan. Jumalaa tarvitaan.
(Miten ihmeessä taas kirjoitin lopuksi henkisyydestä, vaikka piti kirjoittaa retoriikasta?)
ps. Olen lukemassa nyt Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -kirjaa. Äärettömän mielenkiintoinen ja hauska! Suosittelen! :) Voitti vuoden 2002 Tieto-Finlandian.
7 kommenttia:
Kiitos, Heidi! Tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus linkkeineen.
Sen verran haluaisin aihetta kommentoida, että omaehtoisen ajattelun ja omien persoonallisten piirteiden, mieltymysten ja mielipiteiden löytämisessä on kyse myös omaan luovuuteen tutustumisesta. Tässä tieto-orientoituneessa maailmassa olemme oppineet arvostamaan liikaa ulkopuolelta saneltavia faktoja sen sijaan, että eksperimentoisimme maailmaa omista lähtökohdistamme käsin ja oman vapaan kiinnostuneisuutemme pohjalta etukäteen arvottamatta ja lapsenomaisen uteliaasti. Uteliaisuus ja luovuus kulkevat käsi kädessä. Valitettavasti yltiörationaalisuus blokkii luovuuden ja alitajunnan jopa inhimillisen pahoinvoinnin tasolle.
Jos oppisimme leikkimään, elvyttäisimme luovuutemme ja pääsisimme tasapainoon, meillä ei olisi enää tarvetta manipuloida toisia epätasapainoisten tarpeidemme ja kyltymättömyytemme tyydyttämiseksi. Kehittyisimmekin ihmisinä.
Niin, miten se vanha viisaus menikään omin sanoin? ;)
Opettele, omaksu ja matki. Sitten unohda kaikki. Toimi.
Leikkiminen on tärkeää ja ihan itse tekeminen omien taiteen sääntöjen mukaan. Jos vaikka puhutaan maalaamisesta.
Opi ensin värioppi ja sitten opettele siitä pois. Eikös Picasso sanonut jotain siitä? Tällaisen löysin: "It took me four years to paint like Raphael, but a lifetime to paint like a child."
Lue ensin psykologiaa ja filosofiaa, sitten tyhjennä mielesi, katso ja ole läsnä. Luota itseesi.
On tärkeää opiskella, mutta tärkeää myös huuhtoa se riisikuppi puhtaaksi. ;)
Joskus asiat on myös juuri niin yksinkertaisia kuin mille ne näyttää. Aina ei kannata yrittää lukea rivien välistä ja hakea asioille merkityksiä joita niillä ei ole. Feal the force, trust you instincts.
Tuosta Skepsiksestä. Luin noita lehtiä joskus muutaman kappaleen ja minulle tuli mieleen että onpa huumorintajutonta porukkaa. Jos ne liikkeenä taistelee kaikkea huuhaata vastaan, niin se on ihan ok, mutta jotenkin tuli mieleen pitää olla aika tosikko jos sen taistelun ottaa noin tosissaan. Kyllähän maailmaan horoskooppia, aromaterapiaa ja uskontoja mahtuu. Ja mitä sitten jos joku tekee niillä rahaa. Miten se taulutelkkarin ostaminen Gigantista on niin kovin paljon fiksumpaa kuin horoskoopin lukeminen lehdestä? Millä oikeudella fiksut ja rationaaliset (minä myös, olenhan insinööri) ihmiset ovat oikeuttaneet itsensä määrittelemään mikä on järkevää ja mikä huuhtaata?
Itse olen tullut varmaan vanhemmiten pehmeämmäksi ja sallivammaksi kaikkea kohtaan.
Nainen käy Rosen terapiassa ja maksaa siitä 100 euroa. Mies pitää hulluna ja ripittää naisesta tuhlaamisesta huuhaa juttuun. Näyttää vielä artikkelin Skepsis lehdestä missä asia dokumentoidaan ja tieteellisesti todistetaan.
Sitten mies hyyppää Audiin ja ajaa Pörhölle ostamaan 1000 eurolla uudet alumiinivanteet. Sitten luetaan yhdessä naapurin miehen kanssa Tekniikan Maailmasta miten vanteet ovat testivoittaja vanteet ja siis tietenkin todella fiksu ja järkevä valinta.
Kiinnostaako meemi? Haaste Kops - blogissa:
http://kopsista.blogspot.com/
Mika: Hyviä esimerkkejä! Kiitos, että vierailit blogissani. :)
Rosenterapiasta ja upeiden vanteiden ostamisesta jää kummastakin hyvä mieli. Ne kohottavat mielialaa hetkeksi. Mielihyvää, nautintoa, tuskan lievittämistä.
Ehkä ne toimivat hetken. Eivät ne tuo lopullista onnea. Se esimerkin mies ehkä jo suunnittelee seuraavaa upeaa ostosta. Ehkä se nainen etsii tehokkaampaa hoitoa.
Halujen tie on päättymätön.
Mutta minustakin tuo Rosenterapia on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin kaikenlainen ostaminen. Siinä hellitään itseä fyysisesti ja henkisesti. Eikä se taida kuluttaa luonnonvaroja ollenkaan.
Matkiminen ja muiden perässä meneminen voi olla yhdelle täysin luontaista, vaikkakin toiselle harhaista ryntäilyä massan mukana. Toisaalta myös omalaatuisuus voi olla sairaalloista erikoisuuden tavoittelua sekä yritystä kieltäytyä näkemästä ja kohtaamasta omia ongelmia. Mutta alkuperäisessä kirjoituksessahan oli kyse omaehtoisesta ajattelusta ja oman persoonallisen tien löytämisestä, oli se sitten minkälainen tahansa?
Minusta Rosen-terapia ja alumiinivanteet ovat loistava rinnastus tuomaan esiin fakkiutuneet käsityksemme todellisesta. Ihan kumpi tahansa voi olla loistava tie itsetutkiskeluun ja -tuntemukseen. Toisaalta molemmat voivat olla sitä tyystin myös olematta. Kaikki riippuu edelleen siitä, miten luovasti ja avoimesti kohtaamme elämän.
Rosen-terapia ei auta, jos se on vain keino kieltää ongelmia juoksemalla hetken helpotuksen toivossa hoitomuodosta toiseen. Alumiinivanteidenkaan ostaminen ei auta, jos se merkitsee pakoa todellisuudesta, esimerkiksi siitä että rahat on loppu ja ulosottomies kolkuttaa firman ovella.
Mikäli tavoitteena on itsetuntemus itsetutkiskelua harjoittamalla, voi kumpi tahansa toimia keinona prosessoida omia näkemyksiä, ajatuksia ja valintoja - tienä tutustua itseen. Saattaa kuitenkin olla todennäköisempää, että kehittymishaluinen ihminen menee terapiaan kuin ostaa alumiinivanteet. Lisäksi terapeutti on oletettavasti orientoitunut auttamaan ihmisiä, joten se saattaa toimia todennäköisemmin. Mikään ei kuitenkaan estä saamasta oivalluksia ja harjoittamasta itsetutkistelua rengasliikkeen myyjän seurassa. Tunnen ihmisiä, joille kyseinen lähestymistapa tuntuu toimivan jopa luontaisesti paremmin.
Joskus asiat voivat kuitenkin tosiaan olla yksinkertaisia, eikä rivien välissä välttämättä ole mitään tulkittavaa. Voi olla, että nainen kävi terapiassa ja mies vanneostoksilla vain hemmotellakseen itseään hetkellisesti tai toteuttaakseen ja ilmaistakseen itseään ja tahtoaan suoraan hyvin yksinkertaisella tavalla. Sekin voi olla pitkällä tähtäimellä hyvin positiivista tässä kristillisen kärsimyksen sekä uskaltamattomuuden ja kateuden värittämässä kulttuurissamme.
Siis miten hyvin olemme kosketuksissa omaan itseemme, ja mikä tekee meidät onnelliseksi. Siihen kai voimme vastata kukin lopulta vain itse.
Lähetä kommentti