Missä mieli asuu?
Kuka sitä määrää?
Olenko avuton vanki, joka asuu mielen vankilassa?
Olenko laivani kapteeni, joka menee sinne minne hän itse haluaa?
En varmasti ole ainut, joka miettii noin. Kukapa ei olisi tympääntynyt, jos heräisi väärällä jalalla aamulla ja ilman järkevää syytä.
Ihmiset yleensä kyseenalaistavat huonot fiilikset, mutta eivät koskaan hyviä. Hyvä fiilis vain eletään. Ei sitä analysoida. Ei mietitä, että mistähän tämä mahtava olo tulee.
Huonoon fiilikseen suhtaudutaan toisin. Sen syitä aletaan pohtia.
Mutta molemmat ovat tunteita. Tasa-arvoisia. Vain meidän päässämme.
Mitäs jos suhtautuisimme tympeään oloon samalla tavalla kuin mahtavaan oloon? Mitä silloin tapahtuisi?
2 kommenttia:
Mitäs jos suhtautuisimme tympeään oloon samalla tavalla kuin mahtavaan oloon?
Tosi hyvä kysymys.
Hyvää oloa ei kyllä helposti analysoida. Jospa pelätään, että se katoaa?
Pahassa fiiliksessä taas kaiketi halutaan, että se saadaan pois pohtimalla sen syitä.
Uskon kyllä, että paha olo saattaisi hävitäkin jos sen antaisi olla eikä mässäilisi sillä, koska hyvä voittaa aina paha. Ihmisellä on taipumus kääntyä mielihyvän suuntaan.
Ehän mie tiijä mutta voisiko asia olla noinikkään?
Jorma, olet jäljillä. :)
Lähetä kommentti