Pages

torstaina, toukokuuta 08, 2008

RunoTorstai

Hänen nimensä on W

hän elää edelleen
pyyhkii kostein käsin
keittiön pöytää

ruohoa on kasvanut
piikkipensaisiin

ja minä olen
lämmintä vettä

**************
RunoTorstaissa innoittajana oli tällä kertaa maalaus. Millainen? Katsokaa täältä.

9 kommenttia:

helanes kirjoitti...

niin lämmintä että

Hallatar kirjoitti...

Hän on jäänyt yksin...?


Kaunista. =)

Isopeikko kirjoitti...

Hmm... W niinkuin Warm? Löysitpäs ovelan merkityksen :) Hyvä.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Hän elää ja minä olen lämmintä vettä. hmmm. Mikähän merkitys on nurmettuneella piikkipensaalla. Monitasoinen juttu, ei runoa tarvitse ymmärtää, tunnelma ratkaisee. Tässä on käsinkosketeltava tunnelma.

Muskeli-Netta kirjoitti...

W on terävä, tuima kirjain. Äkeä ja vieras. Elämä jatkuu (mistä huolimatta hän elää edelleen?), piikkipensaskin taipuu, muuntuu elämän edessä. Lämmin vesi sulattaa, löytää uomansa. Mutta miksi kosteista käsistä minulle tulee mieleen äiti?

HeidiR kirjoitti...

Helanes: Lämmin vesi on paljon hellempää kuin jääkylmä vesi.

Hallatar: Aika hyvä huomio!

Isopeikko: Tai W niin kuin Wild tai W kuin Worm tai Wolrd tai Winnie..tai ihan mitä vaan. ;) Minusta tuntuu, että sinä itse löysyt olevan merkityksen. Lukija tekee runon aina uudelleen. Vai mitä? Itsellä oli mielessä eräs etunimi.

Tanssiva harmaa pantteri: Runoutta tai elämää ei kannata edes ymmärtää. Ne pitää molemmat vain kokea.

Muskeli-Netta: Ehkä äideillä on usein märät kädet? Kokoajan tiskaamassa, pyyhkimässä, hikoilemassa, pesemässä tai itkemässä...

jl kirjoitti...

Pidän runosi tunnelmasta, se on jotenkin tuttu vaikkakin niin erilainen (enkä edes yritä tulkita, kun en hienoihin tulkintoihin koe kykeneväni :) )

Tuima kirjoitti...

Salaperäinen, liki fragmentaarinen. Tunnelma on hyvä ja arvoituksellinen.

HeidiR kirjoitti...

JL: Kiitos vierailusta!

Tuima: Niin. Runo koostuu havainnoistani. Pätkiä siltä ja täältä.