Täytyyhän minun omaan ehdotukseeni osallistua... :)
Olen niin yksinäinen
Tunnen sisälläni loputonta tuskaa
hopeinen kuu vartioi
minun lohdutonta elämääni
viilelen ranteitani vaahtokarkeilla
juon shampanjaa
kadut ovat autioita
tuuli vain puhaltelee lehtiä siellä
me kaikki olemme samanlaisia
harmaata aivotonta massaa
mutta minä olen outo
kukaan ei ole yhtä outo kuin minä!
yksinäisten ihmisten synkkä maa
kaikilla muilla on paremmin
niillä on rahaa ja ystäviä
ikkunassa satiiniverhot ja valot
minä menetin kaiken
kaivo on pohjaton
eikö kukaan voisi minua rakastaa?
tunnen tunnen niin kovasti tunnen
8 kommenttia:
Meinasi olla vähän tolkutonta tekstiä :) Ei oikein saanut ajatuksesta kiinni, hyvä! Hyvän aihe-ehdotuksen olit myös tehnyt. Piristi todella vapautuneesti lasketella..
Tuon kovin huonon runosen perusteella oot nuori ja asut lumettomalla aluella Suomessa.
Kaikki ne tuhannet Kultaiset kädenpuristukset puuttuu,
elämä on mälsää ja kirjottaminen korvaa syömisen.
Kyllä tuolla runolla pötkii pitkälle.
Ilmaisen.
Aaah, angstia parhaimmillaan ja pahimmillaan. Oon yksin ja siksi jääään....
Kiitos muuten hyvästä aiheesta, runotorstaille!!!
Kiitos. ;)
Olen ollut jo Limingan taidekoulussa monta kuukautta ja angstinen nuoruus ympärilläni on vissiin jo tarttunut minuun... Vai onko se oikeastaan koskaan lähtenyt pois?
Aikuisuus on harhaa.
Shampanjaa ja itsensä viiltelyä vaahtiksilla, siinä jokaisen kunnollisen runon kulmakivet.
Kiitokset hauskasta aiheesta :)
Kyllä tässä selvästi haetaan suurta tunnetta ja tuskaa. Ranteiden viiltely vaahtokarkeilla kääntyy ironiaksi ja on itse asiassa varteenotettava kuva - jossain toisessa tekstissä.
Mainion aiheen keksit, kiitos siitä. NÄitä runoja lukiessa tulee hyvälle tuulelle!
Sinut on haastettu! Klikkaa kotisivulinkkiäni!
Kiitos hyvästä aiheen keksimisestä tämän viikon runotorstaihin! Oma runosi onnistui olemaan oikein huono;)
Lähetä kommentti