Hyvin sanottu! (osa 2)

Eckhard Tolle Uusi maa (Elämän tarkoituksen oivaltaminen)
Basam Books 2007

Jatketaanpa tätä keskustelua, joka alkoi postauksessa Hyvin sanottu!

Onko siis väärin olla ylpeä omaisuudestaan tai kadehtia enemmän omistavia? Ei suinkaan. Ylpeyden tunne, tarve erottua, ilmeinen "enemmän kuin "- ajatuksen avustama itsetehostus ja "vähemmän kuin"-aatoksen siivittämä minän heikentyminen eivät ole oikein tai väärin - ne ovat egoa. Ego ei ole väärässä. Se on vain tiedostamaton. Kun tarkkailet egoasi, alat päästä sen tuolle puolen. Älä suhtaudu egoon liian vakavasti. Hymyile, kun havaitset egoon kiinnittynyttä käyttäytymistä. Saatat joskus jopa nauraa. Miten ihmiskunta onkin voinut antaa vetää itseään nenästä niin kauan? Ymmärrä ennen kaikkea se, että ego ei ole henkilökohtaista. Se ei ole todellinen sinä. Egon pitäminen henkilökohtaisena ongelmana on jälleen egon ilmentymää.
Eckhard Tolle kirjassa Uusi maa s. 42

Hän kirjoittaa selittää myös mitä Jeesuksen sanoma "autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" hänelle merkitsee. Hänen mielestään se liittyy omaisuudesta luopumiseen. Maallisesta irrottautuminen auttaa pääsemään egosta eroon. Tai niin monet ihmiset ovat luulleet!

Tämän takia kaikesta omaisuudesta luopuminen on ollut muinoin henkinen harjoitus sekä idässä että lännessä. Omaisuudesta luopuminen ei kuitenkaan suo automaattista vapautusta egosta, joka yrittää turvata henkiinjäämisensä uudella samastumiskohteella, esimerkiksi mielikuvalla aineelliseen omaisuuteen kiinnostuksensa menettäneestä ja siten paremmasta, henkisemmästä ihmisestä. Joillakuilla omaisuudestaan luopuneilla ihmisillä on suurempi ego kuin osalla miljonääreistä. Jos hylkää yhden samaistumistavan, ego löytää pian toisen. On loppujen lopuksi samantekevää, mihin se on samaistunut, kunhan sillä on vain identiteetti. Kulutuskielteisyys tai yhteisöllinen omistaminen voivat olla uusia omaisuussamastumisen korvaavia ajatusmuotoja, mielen uusi kanta asioihin. Niiden avulla voi olla mielestään oikeassa ja uskoa muiden olevan väärässä. Huomaamme myöhemmin, että itsensä pitäminen oikeamielisenä ja muiden väärämielisinä on yksi tärkeimmistö egokiinnitteisistä mielen rakenteista, yksi tiedostamattomuuden ensisijaisista muodoista. Egon sisältö voi toisen sanonen muuttua, mutta sitä elossa pitävä mielenrakenne ei.
Sama mies, sama kirja s. 44

Aloin lukea tätä kirjaa eilen, ja tämä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Tuttuja asioita, mutta taas hieman uudella tavalla ilmaistuna. Hänellä on jännä ilmaisu, jota hän paljon viljelee: ihmismielen perinnöllinen toimintahäiriö.

Tolle siis kehottaa havahtumaan ja nauramaan egon hupsutuksille. Hän itsekin nauroi aikoinaan, kun ensimmäisen kerran huomasi olevansa yhtä mielenvikainen kuin kaikki muutkin ihmiset. Hänelläkin on tuo toimintahäiriö. Siihen siis liittyy vahvasti tuo ego.

Tämän kirjan tarkoitus on muuttaa lukijan tietoisuudentilaa ja havahduttaa ne, jotka ovat siihen valmiita.

Nyt minua hymyillyttää.

********************

Tästä kaikesta tuli mieleeni joulu ja jouluostokset.

Minua hieman naurattaa jouluostoksilla maanisesti ryntäilevät ihmiset ja taidanpa itsekin nauraa omalle paniikilleni, kun ryntäilen siellä itsekin ensi viikolla. Muistuttakaa minua asiasta, jos näette minut ärtyneenä ja hikisenä leluhyllyjen välissä etsimässä sopivaa lahjaa kaikille kummilapsillemme.

Naurakaamme yhdessä itsellemme.

Jarmo Stoor: Kestävää kehitystä

TOTUUS IT-ALASTA: Romaani Suomesta Nokialandiana, maana ilman taivasta. "Enää ei merkinnyt muu kuin osakkeenomistajien etu. Ja se oli hyvin nopeasti kerrottu: maksimaalinen voitto nimimaalisessa ajassa."
Teksti: kirjan irrallisesta, keltaisesta kansinauhasta.
Kuva: Kustannus Oy Rajalla

Kävin itsenäisyyspäivän aattona KAIKEN KANSAN KIRJALLIS-MUSIIKILLISISSA ILTAMISSA, jonka järjesti Humastiyhdistys ja Toppilan laulustudio. Siellä kuultiin hienoja kuorosovituksia vanhoista suomalaisista runoista, joihin Chydenius on säveltänyt musiikin. Lisäksi Jarmo Stoor oli kertomassa uudesta kirjastaan siinä mielessä miten se sopii itsenäisyyspäivän teemaan. Päätin vihdoin ostaa hänen uusimman kirjan Kestävää kehitystä (Kustannus Oy Rajalla, 2007).

Kirja kertoo Timosta, joka on töissä maailman suurimmalla kännykän käynnistysnappien valmistajalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ouluun. Mainitaan myös Liminka, Tyrnävä ja jopa Simojärvikin. Kirjassa on monta erillistä juonta, jotka nivoutuvat yhteen kuten elämässä yleensäkin. Romaanissa seurataan kuinka Nappi Oy:n henkilöstöpolitiikka muuttuu yhä raaemmaksi mitä tiukemmaksi kilpailu käy. Lisäksi seurataan Timon ja Miian tekstiviestisalasuhdetta. Timo on juuri eronnut ja tutustunut Miiaan, varattuun naiseen. Tämän lisäksi Timo kirjoittaa kirjaa Matti Tirkkosesta, joka on myös töissä it-alalla. Kirjassa on katkelmia tuosta fiktiivisestä kirjasta.

Kuulostaako vaikealta? Ehkä näin äkkiä kuultuna, mutta kirjassa asiat pysyvät hyvin helposti erillään. On huomioitava, että Jarmo Stoor on aikoinaan itsekin toiminut esimiestehtävissä teknologia-alan yrityksessä hyvin kauan. Stoor kertoi ko tilaisuudessa, että monet kirjan it-alan tapahtumista ovat tosia. Esimerkiksi kertomus siitä kuinka eräs 18 vuotta talossa ollut työntekijä talutetaan keskellä päivää ulos työpaikaltaan: potkut 10 minuutissa. Näin yt-neuvotteluja kuulemma yhteen aikaan hoidettiin.

Kaikkein rohkeimmin kirjassa puhuu Matti Tirkkonen eli kirjan päähenkilön Timon luoma hahmo. Tirkkonen innostui kirjoittamaan Iltasanomille ja Iltalehdelle mielipidekirjoituksen, jossa it-alan saisi kuulla kunniansa:

"...Ne mulkvistit, jotka nyt ahnehtivat itselleen lisää, vaikka omistavat jo enemmän kuin koko muu Suomi yhteensä. Ne kasvottomat ja kansainväliset it-maailman rotat, jotka jyrsivät lattahampaillaan kaiken ravinnokseen ja jättävät jälkeensä vain paskaa ja sairautta." s. 107

Yhdessä katkelmassa Tirkkonen innostuu mollaamaan Päivi Lipposta ja hänen kirjaansa Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa, jota siipat Matti Tirkkosen mukaan lukevat kotona niin, että niskat punottavat. Matti Tirkkonen luettelee nykymiehen vaatimuksia ja perää tunnustusta miehillekin:

"Miehen pitää olla kova ja pehmeä samalla kertaa. Pitkämielinen kuuntelija ja naisen kyselemättä kaatava uros. Hellä perheenisä ja hulttio rakastaja. Miehen pitää olla boheemi ajattelija ja kuntosalin kuningas. Tunnollinen perheenelättäjä, joka osaa syösyä hulluihin seikkailuihin." s 43

Timo itse käy eronneiden miesten klubilla. Siellä juodaan ja haukutaan ex-muijia.Timo on kuin suomalainen eronnut tai muuten yksinelävä mies yleensä: yksinäinen ja katkera. Hukassa. Istuu portailla ja kolisee tyhjyyttä. Välillä kerrotaan Timon taustoja, jotka selittävät paljon. Hänen perheensä on vanhoillislestadiolainen.

Mutta Timo ei kuitenkaan suostu vajoamaan lopullisesti valitusten suohon. Hän ei sittenkään viihdy eronnoiden miestenkään klubilla kuuntelemassa toivonsa menettäneiden surkeaa tilitystä.

Lohtua kaikkeen tuo Miia ja kirjoittaminen, kun saa itsensä paperille. Kirjassa on paljon tekstiviestidialogia, joka on hyvin realistisen tuntuista. Tekstiviesteillä sovitaan tapaamisia, suututaan ja riidellään sekä sovitellaan. Nykyaikaa. Katkelma eräästä tekstiviestikeskustelusta:

(Timo) Hei Miten menee? Voitaisko nähä pian? Mulla oli kamalan tylsä palaveri just.
(Miia) Joo... mää muuten aattelin sua just. Oon somistamassa näyteikkunaa ja tulit vain mieleen. Oon kesäleskenä. Tuun sun luo aika myöhään. Sopiiko, että tuun yheksän jälkeen?
(Timo) Joo... kalenteri vapaa silloin. (s. 89)

Tekstiviestien lisäksi kirjaan on sopiviin kohtiin sijoitettu aitoja lööppejä, koska Timo seuraa iltapäivälehtien kirjoituksia. Esim: Matti Vanhanen: Me emme seurustele: Vanhanen & Forsius kahvittelivat eduskunnassa.

Nuo lööpit saivat minut ajattelemaan, että elämmepä tosiaan erikoisessa yhteiskunnassa. Haluamme lukea lehdistä siitä, että joku näyttelijä "tuijottelee miesten pakaroita". Näin jälkikäteen vanhat lööpit kummastuttavat. Ne sopivat hyvin kirjan tunnelmaan.

Kirja kertoo siitä kuinka ihmisestä on tullut toisellensa vain hyödyke. Kaikki käyttävät vain toisiaan hyväkseen joko ansaitakseen rahaa tai täyttääkseen tyhjiön. Sen viestin sain kirjasta. Vaikka kirjan takakansi keskittyy enemmän painottamaan it-kuvioita ja muu kuvataan lyhyesti näin: "Onneksi Timolla on Miia, oikea rakkaus, mutta mitä tekemistä sillä on ahneuden ja omaneduntavoittelun maailmassa?" Miian ja Timon suhde saa kuitenkin ison osan kokonaisuudesta. Sillä on suuri painoarvo. Joku toinen olisi voinut kirjoittaa kansilehden painottaen tuota kuviota.

Timo kuulostaa tyypillisestä suomalaiselta eronneelta mieheltä:
"Elämäni on täyttynyt erosta, irtisanomisista, kyräilystä työpaikalla, rahahuolista, irtosuhteista, äidin täyttämästä jääkaapista, baari-illoista. Nyt sylissäni on nainen, jonka hengitys olkaani vasten riitti pelastamaan pahan päivän. Vieläkään en uskonut rakkauteen, mutta ilman Miiaa elämä vain oli tyhjempää." s. 170

Timo juo paljon. Vähän väliä on krapulassa. Hän katselee ihmetellen naapurustoa ja heidän materialistista touhuaan. Kuinka naapurinmiehet kiillottavat tuntikausia uusia Mersujaan. Timoa ahdistaa olla töissä yrityksessä, joka irtisanoo ja kohtelee ihmisiä kohtuuttomalla tavalla. Yritys ajattelee vain omaa hyötyä. Lohtua Timolle tuo Miian öiset, salaiset käynnit eli seksi sekä lyhyet tekstiviestikeskustelut. Miia ei ole valmis jättämään miestään. Miia kohtelee Timoa samalla tavalla kuin Nappi Oy. Sama teema toistuu. Kaikki haluavat Timosta, suomalaisesta miehestä, maksimaalisen voiton minimaalisessa ajassa.

Kirja on kirjoitettu sujuvasti. Se sisältää paljon dialogeja ja tapahtuminen kertomista. Kirja on nopea luettava. Ei sellaista pitkäveteistä, kuvailevaa proosaa. Kirjaa kuvataan takakannessa satiiriksi. Mutta onko se sitä?

Aloin jossain vaiheessa miettiä, että kuinka tässä käy. Tuleeko katharsis? Muuttuuko Timon elämä? Kirja on hyvin todentuntuinen ja realistinen, mutta onko luvassa utopistinen ja onnellinen loppu, joka vesittää kaiken, koska eihän sitä usko pirukaan.

Mutta kirjan lopetus palkitsi.

Pidin kirjan lopusta erityisen paljon. Se antaa vihjeitä siitä miten Timon käy, mutta lukija voi mielessään keksiä lopun. Oliko Miia se oikea? Vastauksia ei anneta tarjottimella. Jotkut asiat saavat kyllä selvän päätöksen. Timo kokee muutoksen ja tekee ratkaisevia päätöksiä. Kirjan alussa oli paljon ahdistusta ja epätoivoa, mutta kirjan lopussa on runsaasti toivoa. Sellaista kun on kevät ja linnut saapuvat. Luonnon äänet kaikuvat, ja aamu on kaunis. Jää hyvä mieli.

Suosittelen tätä kirjaa etenkin kaikille naisille, vaikka it-ala ei kiinnostaisikaan. Yt-neuvottelujen kohtaamien työntekijöiden kohtalot, itsemurhat ja masennukset tuntuvat järkyttäviltä, kun ne tietää todeksi. Mutta kirjasta saa erityisesti vihjeitä suomalaisen miehen mielenmaisemasta. Itse pidin enemmän siitä puolesta. Samalla tavalla suomalaisen miehen kannattaisi tutustua muutamaan suomalaisten naisten kirjoittamiin naisille tarkoitettuihin kirjoihin (vihjeitä voi lukea täältä).

Suomalainen mies sittenkin kaipaa aitoa rakkautta ihan yhtä paljon kuin suomalainen nainenkin. Kaikesta huolimatta.

Hyvin sanottu!

PALAA KOTIIN

Kun lähdet jonkun halusi perään, kuinka käy? Ensin tunnet kihelmöivää jännitystä ja kiihkoa. Elämässä on suuren seikkailun maku. Tiedät, että pian tapahtuu jotakin. Olet pääsemäisilläsi siihen, mihin olet pitkään pyrkinyt. Eipä aikaakaan kun sinulla on jo auto, purjevene, talo, tavoittelemasi puoliso … ja yhtäkkiä elämä tuntuu taas merkityksettömältä.

Kuinka siinä niin kävi? Aarteet muuttuivat käsissäsi roskaksi. Auto kyllä seisoo pihassa, mutta innostus on kadonnut. Sitä kesti vain niin kauan, kun auto oli tähtäimessä. Humalluit niin omasta halustasi, että unohdit sisäisen tyhjyytesi.

Kun toiveet ovat toteutuneet, auto on pihassasi ja rahat pankkitililläsi– niin kuinka ollakaan, jännitys on tipotiessään. Tyhjyys on palannut ja alkanut kalvaa sinua entistä pahemmin. Sitä paetaksesi sinun on kehitettävä taas uusi tarve.

Ihminen ei sitä menoa tule koskaan tyytyväiseksi vaan pysyy koko ikänsä kerjäläisenä. Jokainen uusi toive ja halu turhauttaa entistä pahemmin, ja heti kun edellinen tavoite on saavutettu, tarvitaan uusi tilalle.

Se päivä, jona tajuat, kuinka turhaa ulkonaisen haaliminen on, muuttaa elämäsi. Sinun pitää mennä itseesi. Etsi onnea sisältäsi. Palaa kotiin.

Lainaus Ajatusten Aamiaisesta 7.12.2007

Kuka lienee näin hyvin asian tiivistänyt? Ehkäpä Positiivareiden Juhani Töytäri itse?

Todella hyvin sanottu tällä nykyisellä suomenkielellä, nykyajan ilmaisuilla.

Tuosta ylläolevasta tekstistä tuli mieleeni yllättäen Buddha ja buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta:

1. Elämään sisältyy kärsimystä. (Yleisesti myös muodossa: Elämä on kärsimystä.) (dukkha)
2. Kärsimys johtuu elämänjanosta. (tanha)
3. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammutetaan.
4. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku.

Kärsimyksellä (dukkha) tarkoitetaan laajasti kaikkea elämään kuuluvaa tuskaa, surua, ahdistusta ja tyhjyyden tunnetta. Elämänjanolla taas tarkoitetaan itsekästä halua ja ahneutta: ihmiset haluavat lisää rahaa, tavaraa, elinikää ja niin edelleen, mutta mikään maallinen ei tuota todellista, pysyvää tyytyväisyyttä (Wiki).

Huomaatteko yhtäläisyydet? Mitäs tästä voi päätellä? Eipä olla juuri kehitytty mihinkään suuntaan parissa tuhannessa vuodessa. Edelleen ihmisissä asuu ahdistus ja tyhjyys, jota yritetään poistaa itsekkäillä haluilla ja ahneudella.

Surullista.

Minusta tuntuu, että näin se tulee aina olemaan. Se on ihmisen luonto, kunnes aina joku oivaltaa nämä samat asiat kasvaessaan ja kypsyessään. Mutta koko ihmiskunta ei koskaan tule 100% löytämään mielenrauhaa. Ei astuta seuraavalle askelmalle kuten monet idealistit toivovat. Yksittäisinä yksilöinä ehkä löydetään jotain syvempää ja pysyvämpää. Toivon, että mahdollisimman moni löytäisi tuon rauhan.

Vapauden päivä

Tänään on hieno päivä, koska

• saa aamulla loikoilla pitkään sängyssä syöden lapsilta salaa suklaata ja katsella MeNaisia.
• voi keittää puuroa ja kahvia sekä nauttia ne edelleenkin sängyssä makoillen.
• pystyy tekemään herkullista ruokaa ja syömään jälkiruuaksi jäätelöä.
• on lupa rauhassa istua keittiönpöydän äärellä ja katsella sinivalkoisten kynttilöiden tuiketta.
• pystyy rentoutumaan perheensä kanssa ilman pelkoa huomisesta.
  
• halutessaan voi lähettää ystäville, tutuille ja sukulaisille tekstiviestin: Hyvää itsenäisyyspäivää!
  

Mitä sinä saat, voit ja pystyt tänään tekemään? Mitä sinulla on lupa rauhassa puuhastella? Mitä halutessasi voisit suorittaa? Mitä saat jättää tekemättä?

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Oraakkeli vastasi minulle

Löysin Oraakkelin ja hän vastasi minulle näin:

Sinä kysyit: Tuleeko minusta runoilija?
Oraakkeli vastasi: Korkeammat tahot ovat päättäneet: kyllä

Sinä kysyit: Voitanko Finlandian?
Oraakkeli vastasi: Näistä asioista yleensä puhutaan vanhempien kanssa.

Sinä kysyit: Milloin saan nukkua koko yön?
Oraakkeli vastasi: Viittä vaille verisuoni

Sinä kysyit: Mikä on totuus?
Oraakkeli vastasi: Totuus löytyy kaurapuurosta.

Sinä kysyit: Keneen voi luottaa?
Oraakkeli vastasi: Se jonka tapaat viikonloppuna ja vietätte mukavan illan kahdestaan

Sinä kysyit: Kenet tapaan viikonloppuna?
Oraakkeli vastasi: Sexyn lääkärin.

Sinä kysyit: Mitä tapahtuu illalla?
Oraakkeli vastasi: Jauhelihakastike.

Sinä kysyit: Minkälainen olo on aamulla?
Oraakkeli vastasi: Kylmä.

Sinä kysyit: Itkeekö joku?
Oraakkeli vastasi: Olen varma siitä.

Sinä kysyit: Oletko sinä Allyalias?
Oraakkeli vastasi: Olen jos tahdon olla

Sinä kysyit: Pidätkö Nightwishistä?
Oraakkeli vastasi: Mä rakastan sitä, näkyykö se päällepäinkin?

Sinä kysyit: Onko sinulla vain yksi silmä?
Oraakkeli vastasi: Ei ole, arvaatko jo miksi?

Sinä kysyit: Mitä minun kannattaisi tehdä elämässäni?
Oraakkeli vastasi: Löysää pipoa ja anna mennä!

Sinä kysyit: Saanko kertoa nämä vastauksesi kaikille?
Oraakkeli vastasi: Kyllä pitää asiat olla huonosti kun minulta kysyt noin simppeliä asiaa.

Sinä kysyit: Kiitos ja hyvää päivän jatkoa
Oraakkeli vastasi: Ole hyvä.

**************

Huh huh... Oli ihan pakko kysyä, että onko se Ally, koska se alkoi puhua sexyistä lääkäreistä ja jauhelihakastikkeesta. Ally ehtii näköjään joka paikkaan. Nightwish-kysymys paljasti sen. Silmäkysymyksessä se oli vähän salaperäinen.

Tuo on muuten sitten totta: Totuus löytyy kaurapuurosta!

Olematon on tullut takaisin

GS:n blogista bongasin Olemattoman! Pitkästä aikaa. Ilahduin. Miten voikin tulla näin iloiseksi jostain joka ei ole mitään.

Hänen blogiinsa ei voi nyt kirjoittaa kommentointia. Ei siis voi väittää vastaan tai nyökkäillä. Ehkä se on hyvä asia. Ehkäpä.

Tervetuloa takaisin Olematon! Vaikka tuskin poissa koskaan olitkaan.

Toivosta ja epätoivosta

On tärkeää, että kasvavan lapsen ja nuoren etsintää ymmärretään ja että se riittävästi rauhoitetaan. Jokaisen tulisi omassa tahdissaan löytää yksilöllinen laatunsa sekä rajansa, niin että hänen mieltään ei voitaisi miten tahansa ohjelmoida. Vasta itseensä juurtumisen jälkeen hän on valmis päästämään muita niin lähelle, että hän voi olla haavoittuvana kosketuksessa toiseen. Se on inhimillisen kohtaamisen merkittävin ja suurinta rohkeutta vaativa taso.

Jos ihminen syystä tai toisesta joutuu ulosmittaamaan itseään ennen kuin hänen minuutensa on riittävästi hahmottunut ja ennen kuin hän on selkeästi tunnistanut oman erillisyytensä ja voimansa, on vaarana, että hän jää tyhjäksi. Silloin hänellä ei ole juuri muuta annettavanaan kuin oma tarvitsevuutensa ja toisten kuvitellut odotukset, jotka ajavat häntä joko piiloutumiseen tai loputtoman miellyttämisen kierteeseen.

Martti Lindqvist: Toivosta ja epätoivosta (Like 2004) s. 90


Voiko paremmin kuvata tämän maailman tyhjäksi jääneitä ihmisiä, jotka liian nuorena joutuivat ottamaan liikaa vastuuta? Jotka jäivät itsensä kanssa yksin ja tunsivat olevansa ilman tukea tässä maailmassa. Juurtuminen ei ollut vielä tapahtunut. Heidät heitettiin tuuleen.

Luin tämän kirjan ihan äskettäin. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Martti Lindqvist oli teologian tohtori ja paljon muuta. Hän ehti kirjoittaa hyvin monia kirjoja ja auttaa hyvin monia ihmisiä. Tämä kirja jäi hänen viimeisekseen.

Minun sisintäni liikautti, kun selvisi, että tämän kirjan viimeisen lauseen hän kirjoitti vuoden 2004 loppiaisena, kirja julkaistiin melko pian siitä ja huhtikuussa 2004 hän kuoli, äkillisesti, mutta ei sittenkään niin yllättäen. Kirjan rivien välistä aistii mitä on tulossa. Kirjassa puhutaan toivosta ja epätoivosta, mutta se on täynnä rauhaa. Elämään voi luottaa. Elämä jatkuu. Epätoivon jälkeen tulee toivon vuoro. Pimeyden jälkeen on valoisaa.

Kirjan viimeisen luvun nimi on Elämä jatkuu huomenna.

Kirja päättyy sanoihin:

• Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. Minulle ja sinulle. Ja myös meidän jälkeemme.
  

Lisää Martti Lindqvististä sekä hänen kirjoistaan ja ajatuksistaan voi lukea näistä kirjoituksista:

Martti Lindvistin testamentti helmiläisille
Kohtaa varjosi, ihminen
Elää rohkeasti ja uskaltaa kuolla
Unelma rohkeasta elämästä
Keskeneräisyyden puolustaja