Pages

perjantaina, kesäkuuta 08, 2012

RunoTorstai: paras runoni menneisyydestä

RunoTorstain 250. haasteena on tämä: "Valitse omista osallistumisrunoistasi se, johon itse olet tyytyväisin tai se josta katsot oppineesi eniten tai joka on omalla tavallaan ollut sinulle kirjoittamisessasi käänteentekevin, voit mainita myös mikä oli haasteena. Halutessasi voit myös lyhyesti (tai laajasti) perustella valintasi."

Valinta oli helppo. Valitsin RunoTorstain 104. haasteen, joka oli kiltti. Oma postaukseni päivämäärä on 2.10.2008. Alkuperäinen runoni löytyy tämän linkin takaa. Monet julkaistut runoni ovat RunoTorstain haasteiden satoa. Kiitos siis RunoTorstaille inspiraatiosta!

Miksi tämä runo? Muokkasin tästä runokokoelmaan runon, jonka nimi on Hän kulki jälkiä jättämättä. Monet sanovat, että se on paras runoni. Olen itsekin sitä mieltä. Muutin runoa hyvin vähän. Tämä runo tuli  aikoinaan annettuna. Tämä on myös ainut runoni, jonka muistan ulkoa ja jonka usein haluan lausua yllättäin ihmisille.

Tässä se runo on sellaisena kuin se löytyy Syntymä-runokokoelmani sivulta 43.

HÄN KULKI JÄLKIÄ JÄTTÄMÄTTÄ


hän oli jotain hämärää
en ehkä muista

siellä missä hän oli
leijui

pelkoa
äärimmäistä taipumista

hän kulki jälkiä jättämättä

mutta nyt hän näkyy
ja seisoo suorana auringonvalossa

lempeä varjo lankeaa hiekalle
hän piirtää suureen kiveen
sormellaan

3 kommenttia:

mariar kirjoitti...

Moi! :-)

Tuima kirjoitti...

Vaikka runo ei kerro mikä on tehnyt runon puhujan vahvemmksi, on taite selvästi näkyvissä. Aiemman olon "heikkous" näkyy siinä, ettei puhuja itsekään "ehkä muista" - tämä on tosi hyvä oivallus!

Hihat kirjoitti...

Mitähän piirtyy kiveen..?