Pages

maanantaina, heinäkuuta 21, 2008

Ajatuksia Halusta

Onpa kiintymys mitä tahansa, se aiheuttaa loputonta tuskaa. Gampopa

Me kaikki haluamme olla kuuluisia, ja sillä hetkellä kun haluamme olla jotakin, emme ole enää vapaita. J. Krishnamurti

Ei minkäänlaista halua - siinä koko Tie. Keizan


On aluksi vaikeaa kuvitella tuota mietelauseissa kuvattua tilaa, jossa ei halua mitään. Sellaista tilaa voi erehtyä luulemaan masennukseksi. Mutta kyse ei ole lamaantumisesta tai siitä, että menettää halun elää tätä elämää, kokea ja tuntea. Kyse on siitä, että luopuu turhista haluista. Turhat halut aiheuttavat kärsimystä.

Nykyaikana on suotavaa, että kaikilla olisi päämääriä ja tavoitteita. Ihmisille järjestetään unelmointikursseja, joissa opetetaan kiinnittämään katse tulevaisuuden tavoitteeseen. Miltä tuntuu sitten, kun tavoite on saavutettu? Tuollaisilla unelmointikursseilla kyllä ohimennen mainitaan, että pääasia on matka tavoitteeseen, mutta hyvin äkkiä se unohtuu. Ihmiset kokoavat itselleen listan unelmista: tietynlainen omakotitalo, lomamatka hiekkarannalle, uusia ystäviä, uusi harrastus jne. Katse kiinnittyy upeaan tulevaisuuteen.

Mutta mitä tapahtuu matkalla kohti unelmaansa? Jos ihminen kiintyy liiaksi tavoitteeseensa ja hänessä syttyy Halu, tämä aiheuttaa väistämättä kärsimystä. Aluksi ihminen kärsii siitä, ettei saavuta riittävän pian unelmaansa. Sen jälkeen kärsitään siitä, kun unelman saavutettuaan elämä ei oikeastaan muuttunut sen ihmeellisemmäksi.

Halut voidaan napsia yksi kerrallaan pois. Riippuvuudet ja kiintymykset ravistetaan irti. Tai ne vain huomataan ja annetaan olla. Nauretaan omalle hupsuudelle. Jokaisen täytyy itse löytää oma tapansa.

Lopulta jää jäljelle tämä hetki. Ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Tulee hetki jolloin suostutaan olemaan onnellisia vaikka sitä tai tätä ei olla saavutettu. Ollaan tyytyväisiä siihen mitä on. Hyväksytään sekin, että välillä tulee pimeitä aikoja, jolloin on alakuloinen mieli. Eihän elämä ole tasaista.

Mutta silti voi toivoa ja innostua. Ihminen voi tahtoa hyvää itselleen ja muille sekä toimia, kun on toiminnan aika. Pidetään huolta kaikesta huolimatta omista oikeuksista.

Toimitaan ilman Halua ja Kiintymystä. Rakkaus on tullut esille.

8 kommenttia:

ipi kirjoitti...

Tuon tilan kun joskus saavuttaisikin. Että voisi vain elää haluamatta mitään. Vielä olen hetkessä, jolloin on haluttava elää. Ehkä jonain päivänä sekin luonnistuu ilman halua..

Aurinkoista loppukesää sinulle :)

Jukka kirjoitti...

Turskatti, miten hyvä keskustelunaihe näin kesäloman kunniaksi!

Haluaisin ottaa aiheeseen hiukan tekstistäsi poikkeavan näkökulman.

Haluista ei nimittäin tarvitse luopua, jos keskittyy tämän hetken arvostamiseen. Se on vähän niinkuin itsensä tupakasta vieroittaminen. Yritin joskus useampaan otteeseen päästä eroon tupakasta, kunnes oivalsin muuttaa strategiaani. Kun keskittyin nauttimaan hyvistä tuoksuista, helpommasta hengityksestä ja raikkaammasta olotilasta, oli mieli jo valmiiksi voiton puolella. Seurauksena 25 vuoden tupakoinnin päättyminen jo kolme vuotta sitten. Ilman kärsimystä.

Unelmien odotuksessa on mielestäni sama juttu. Kärsimättömyys luo kärsimystä, jos keskittyy odottamaan huomista tämän hetken tuntemusten arvostamisen sijasta.
Unelmista ei silti tarvitse luopua.

Voin hyvin unelmoida purjehduslomasta Kreikan saaristossa, kunhan en vertaa sitä tähän hetkeen ja pidä tätä hetkeä purjehdusta huonompana.

Rakkaus ilman Kiintymystä onkin sitten ihan oma taiteen lajinsa. Tiedostan ja ymmärrän ajatuksen hyväksi, mutta en vielä osaa soveltaa tietoani ;-)

Leijonainen kirjoitti...

Taiteilijoita sanotaan haaveilijoiksi ja unelmoijiksi, mutta todellisuudessa luovuus voi parhaiten, jos ei YRITÄ mitään, eikä haaveile mistään. Vain on ja odottaa, millä tavalla ja tekniikalla taide haluaa tulla itsestä ulos. Jos sopii näyttelyn tai suunnittelee kirjoittaa juuri siitä tai siitä aiheesta, niin ainakaan silloin mikään ei onnistu. Alitajunta taistelee vastaan, eikä lähetä mitään.

Arjessakin on sama asia. Parasta vain olla ja odottaa, mitä elämä antaa. Ja olla kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä se sitten tuokin eteen.

Jorma kirjoitti...

Hienoja ajatuksia.

Krisnamurtin viisaudessa on koko asian ydin. Me länsimaiset nykyihmiset emme ole vapaita.

Vietämme suuren osan ajastamme muistellen menneitä, pyöritellen pikku ajatuksissamme omia subjektiivisesti värittyneitä muistikuvia jotka muuttuvat päivä päivältä mielialan ja toiveiden mukaan.
Tulevaisuus on vain kuvitelmaa.
Ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, on vain subjektiivisesti värittyneitä muistikuvia ja tulevaisuuden kuvitelmia.
Aikaa ei ole olemassa, on vain tämä hetki. Sekin meni jo. Mihin se meni?

Iloista, aurinkoista ja syvällistä loppukesää (ai niin, tulevaisuutta ei ole olemassa...)

olematon kirjoitti...

On aluksi vaikeaa kuvitella tuota mietelauseissa kuvattua tilaa, jossa ei halua mitään. Sellaista tilaa voi erehtyä luulemaan masennukseksi. Mutta kyse ei ole lamaantumisesta tai siitä, että menettää halun elää tätä elämää, kokea ja tuntea.

Ei ole vaikea kuvitella, jos osaa kuvitella tilanteen jossa on tyytyväinen edes hetkellisesti. Katselee rannalla aaltoja. Kuuntelee pääskyjen sirkettä iltasella. Istuu linja-autossa kiirehtimättä tai huolehtimatta perillepääsystä.

Iloista päivää sinulle.

HeidiR kirjoitti...

ipi: Kyllä sinä vielä onnistut. Muista niitä hyviä hetkiäsi, niitä pieniä onnenhetkiä. :)

Jukka: muistatko Eckhard Tollen ja hänen kirjoituksensa egosta? Mitä se ego halusikaan? ;)

Asiat voivat tiedostaa ja tajuta, mutta sitten vasta kun en syvällisesti oivaltaa, jotain muuttuu.

leijonainen: Hei, mukava kun tulit vierailulle! Minäkin kävin heti katsomassa sivujasi. Noinhan se menee luovuuden kanssa. Sitä ei voi pakottaa. Mietin myös sitä, että jos on oikein kunnianhimoinen ihminen, voiko samalla olla vapaasti luova? Ja sitten jos on oikein luova ja hetkessä elävä, voiko omata kunnianhimoa?

Jorma: Hei, sinullekin! :) Miksihän ihmisen on vaikea olla tässä hetkessä? Siksikö, että hetki on niin hauras?

Olematon: Oh! Totta. Tuollainen on se hetki. Ja siihen ei saa laittaa mitään SITKU-määritelmää. Monestihan sitä ajattelee, että SITKU olen mökillä tai saanut jonkun tärkeän homman valmiiksi, voin rentoutuneesti katsella lainehtivaa merta ilman huolia. Mutta kun se pitää olla NYTKU kaikesta huolimatta. Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta. :)

Jorma kirjoitti...

Olisikohan ihmisen vaikea olla tässä hetkessä sen vuoksi, että hän ei osaa kunnolla hiljentyä ja rauhoittua, olla vain ja antaa ajatusten ja tunteiden virrata vapaasti niihin takertumatta?

Metropoliitta Ambrosius sanoi tänään Kalevassa hauskasti, että kesämökeistäkin (jotka ovat erinomaisia hiljentymispaikkoja) on tullut työsiirtoloita.

Mitä tarkoitat sillä, että hetki on hauras?

HeidiR kirjoitti...

Jorma: Aika hyvä ilmaus kesämökille tuo työsiirtola. Siellä on tehtävää ja töitä odottamassa. Mikään ei ole koskaan valmista. Pitää saada uusi grillikatos, remontoida saunaa tai sitten jotain muuta. Mikäs loma se sellainen loma on?

Kokeilepa itse vangita hetki tai pakottaa se käyttäytymään juuri kuin itse haluat. Kuinka se täytyy tehdä? Ehkä se onnistuu hyvin varoasti. Jos yrität liikaa, hetki musertuu. Jos yrität liian vähän, hetki karkaa.

Hetki on kuin vapaa lintu avonaisella kämmenellä (zen-sanonta).