Bongaa pallo

Täällä Oulun seudulla bongaillaan
tätä palloa vähän vaikka missä...
Nyt se laskeutui tähän ihan lähelle.

Ammatinvalintatesti

Löysin Auringonkukkametsän blogista kivan ammatinvalintatestin! Se löytyy TAT-ryhmän sivuilta (TAT-ryhmä edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä vaikuttamalla olennaisiin kohderyhmiin viestinnän ja koulutuksen keinoin.)




Eli sain tulokseksi:

Vastauksiesi perusteella olet taiteellinen ja systemaattinen. Alle on listattu joukko ammatteja, joissa voit parhaiten hyödyntää näitä ominaisuuksia. Tarkemmat kuvaukset eri ammateista ja niihin kouluttautumisesta löydät ammattinetti.fi:stä.

Muotisuunnittelija
Rakennuspiirtäjä
Somistaja

Enpä ole noita juttuja kokeillut... Aika vähän on tarjontaa, jos on taiteellinen ja systemaattinen. Ei tiedä onko loppujen lopuksi muotisuunnittelu, rakennuspiirtäminen tai somistaminen kovin luovaa. Niissä toimitaan tarkasti määritellyissä sovituissa rajoissa. Muoti ja ihmisten mielipiteet määrittelevät kovasti mitä saa "luoda".

Protestoin jyrkästi sitä, että vastauksiin ei tullut runoilijan tai luovan pohtijan vaihtoehtoa! Mikä sen taiteellisempaa ja systemaattisempaa kuin runojen kirjoittaminen ja muokkaaminen tai maailmankaikkeuden olemuksen pohtiminen?

Mutta nehän ammatit eivät juurikaan edistä elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Hah.

Näin sitä kaikkia ihmisiä ohjataan olemaan tuotteliaita ja hyödyllisiä...

Juhannusaattona Hupisaarilla

Juhannusaattona Oulussa

Edellisen postauksen kommenttilaatikossa kerroin näin:

"Katsoin aamulla netistä säätiedotuksen ja päättelin, että kaupunkiin on lähdettävä mahdollisimman pian. Viimeistään kello 13 sataa. Aurinko paistoi ihanasti, ja oli ihan kesämekkokeli.

Kävimme tutustumassa Oulun kaupungin uusiin leikkipuistolaitteisiin. Sitten seikkailtiin Hupisaarilla. Lapset ylittivät pieniä puroja kiveltä kivelle loikkien. Seurasimme tuntemattomia polkuja puiston runsaassa kasvillisuudessa. Oikea seikkailu!

Sitten alkoi tuulla ja tummia pilviä kerääntyä taivaalle. Lähdimme kotiin noin 1400 aikoihin.

Nyt sataa. Ehkä jopa kohta ukkostaa. Paistoimme makkarat ja muut herkut uunissa. Säästimme paistettavaa huomiseksikin."

Niille, jotka eivät Oulua tunne:

Hupisaarten kaupunginpuisto

On the road again?

Rauhallinen kesämetsä, kotimetsä

Kävin ostoksilla, kiireettä, yksin. Ladoin ostoskärryihin makkaroita, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, pekonia, kaikkea sitä tavallista grillattavaa. Automarketti pullisteli ihmisiä. Kaikki parveilivat makkarahyllyn luona. Ihmiset keräsivät vihannesosastolla tomaatteja kilokaupalla.

Saatuani ostokset tehtyä, suuntasin pois parkkipaikalta autolla. Hirvittävä jono. Menin toiseen automarkettiin. Sieltä sai lohta alennuksella. Taas paljon ihmisiä, autoja. Pois lähtiessäni alkoi jo ahdistaa.

Mietin, että taasko se iskee tämä juhlamasennus! Sekö ahdistaa, että näkee muiden kiirehtivät pois? Kuvittelenko heillä olevan hauskaa jonoissa ja kiireessä sinne mökille perheineen ja ystävineen? Eihän minua ahdistanut eilen yhtään. Minulla oli tosi mukava, arkinen, leppoisa päivä lasten kanssa.

Naps. Päähäni ilmestyi uusi näkökulma. Mitä jos heitä muita ahdistaa? Liikennevaloissa ja ajoradalla leijuu kollektiivinen ahdistus. Ihmiset stressaavat juhannusta. Heillä on kiire rentoutumaan mökeille. Ehkä minä vain imin tuon ahdistuksen itseeni? Mistä sen tietää kuinka ihmiset ovat toisiinsa kytköksissä?

Ostin tänä vuonna vähemmän ruokaa, sillä aina sitä ostetaan liikaa. Nyt toivottavasti sitä on sopivasti.

Tänä vuonna olemme kotona. Olimmehan viimekin vuonna. Nyt meillä on hyvä syy. Eihän kissaa voi yksin tänne jättää päiviksi. Ei tarvitse selitellä sitä, miksei lähde mökille tai juhli cityjuhannusta.

Haaveena olisi nähdä juhannuskokko. Harmi vain, että ne sytytetään kovin myöhään lasten kannalta. Viime vuonna ajelin juhannusaattona lasten kanssa ympäri Oulua ja etsin juhannuskokkoa, turhaan. Lopulta Turkansaaressa olisi ollut sellainen, mutta vasta joskus kello 22.00. Tänäkin vuonna näkyy sytytys olevan vasta sitten. Siihen aikaan lapset nukkuvat jo.

Meillä ihan selvästikin puuttuu nyt edelleenkin lapsiystävällinen juhannusperinne. Vielä muutama vuosi se oli sama kuin monilla muillakin suomalaisilla: grillattua makkaraa ja runsaasti olutta.

Hyvää juhannusta kaikille!

Pysähtykää nauttimaan luonnosta. Puhdas luonto on ihme. Päivänkakkara on ihme. Kaikki on ihmettä, kun ajattelee kuinka suuri ja arvaamaton maailmankaikkeus on. Se hyttynenkin on ihme. Miten voi hyttynen olla olemassa maailmassa, jossa suurin osa on galaksien välistä tyhjyyttä?

Sinäkin olet ihme.

RunoTorstai (kuvahaaste)

Valmiina lentoon

pääni on tulessa
varpaat märät
käteni mustat
yritän ottaa taivaan kiinni
haluan pilvien siirtyvän länteen
haluan nousta taivaalle meren ylle
jännitän lihakseni

kunnes muistan olevani vain pieni muurahainen
äärettömän veden rannalla

***********

RunoTorstaissa oli kesäinen kuva.

Kissan elämää

Lola odottamassa tilaisuutta päästä syliin. Kuva otettu ihan äsken.

Toisinto edellisestä: minun mielipiteillä ja minulla

Minä katson kuinka kylmä tuuli repii suurta pihlajaa, jonka kukat ovat vasta nupuillaan.

Tunnen asunnon ikkunalasin hohkaavan viileyttä. Kokeilen kädelläni valkoista, kapeaa patteria. Minun mielestäni se on haalea.

Hivelen vanhan toimistotuolin ruskeaa käsinojaa. Aistin sen karheuden. Olen huomannut, että se on rikkinäinen. Minä pyöritän tuolia ympäri ja havaitsen sen pyörivän vaivalloisesti, mutta hiljaisesti, ilman kitinää. Lattia tuntuu kiiltävän liukaalta ja kylmältä jalkapohjiani vasten, koska minulla on ohuet sukat.

Kuulen kuinka hiiri juoksee välikatolla. Huomioin sen rapistelun. Korviini kantautuu keittiön ilmanvaihtoputkessa humahtelevan ja syöksähtelen tuulen ääni.

Näen kulleroiden kukkivan takapihalla.

Lauseita ilman mielipiteitä, ilman minua

Kylmä tuuli repii suurta pihlajaa, jonka kukat ovat vasta nupuillaan.

Asunnon ikkunalasi hohkaa viileyttä. Valkoinen, kapea patteri on haalea.

Vanhan toimistotuolin ruskea käsinoja on karhea ja rikkinäinen. Tuoli pyörii ympäri vaivalloisesti, mutta hiljaisesti, ilman kitinää. Lattia on kiiltävän liukas ja kylmä.

Hiiri juoksee välikatolla. Se rapistelee. Tuuli humahtelee ja syöksähtelee keittiön ilmanvaihtoputkessa.

Kullerot kukkivat takapihalla.

Kesäkukkat tulivat sittenkin meille

Etualalla lumihiutale,
ikkunalla uudenguineanliisa ja
taka-alalla roikkumassa petunia.

Päätin tänä kesänä turvautua tuttuihin kukkiin. Yllätyin viime vuonna siitä kuinka hyvin petunia kukki: (katso täältä). Siihen taisi vaikuttaa se, että tällä kertaa jaksoin hoitaa sitä eli nyppiä vanhat kukat pois. Verenpisaraa en hankkinut tänä vuonna. Uudenguineanliisa minulla on ollut pari vuotta sitten. Se viihtyy ihan hyvin tuossa aika varjoisassa tilassa. Kuuminta on hetken verran iltapäivällä. Aurinko ei ehdi paistamaan suoraan kukkiin kuin pari hassua tuntia, jos sitäkään. Uutena tulokkaana on lumihiutale. Saa nähdä selviääkö se hoidossani.

Sain idean pari vuotta vanhasta valkeasta lyhdystäni, joka on roikkunut ulkona ympäri vuoden. Ostin sen kaveriksi toisen valkean lyhdyn ja laitoin ne roikkumaan punaiselle lautaseinälle. Muistin, että on olemassa myös pöytäliina tuohon pöydälle ja jopa löysin sen!

Nyt on valmiina kaunis paikka, missä istua. Se on vain hassua, ettei me koskaan istuta tuossa etupihalla. Siinä on liian varjoisaa päivällä. Sekä iltapäivällä sitten liian viileää, jos ei ole tosi helteinen ilma. Kenelle tuon paikan tein?

Ehkäpä tein sen lapsille. He olivat innossaan, kun viikko sitten saatiin kalusteet ulos autotallista. He halusivat heti istua siinä, syödä piparia ja juoda mehua. Silloin olikin ihan oikeasti tosi lämmin ilma.

Toiveena on, että kauniisti laitettu patio (vai teranssiksiko tuota syvennystä kutsuisin?) houkuttelisi minutkin istumaan siinä.

RunoTorstai: inhimillinen tekijä

Se olet sinä

kätesi tutut
haparoivat

lyöt varpaasi kynnykseen
et löydä avaimia
mistään

kun olet mennyt pois
kimaltaa kotijärvi ja
tuoksuu vastakuoriutuneen sorsanpoikasen
untuvapeite
kesäillan hiljaisuudessa

******************

RunoTorstain ihmillinen aihe....

Huomioita lähiympäristöstä

Kesä on tullut!

Huomasin, että varastorakennuksemme takana on kukkiva tuomi ja...

...keltainen rypsi/rapsipelto.

En ollut koskaan aikaisemmin huomannut tuota tuomea.
Voisin vaikka vannoa, että viime vuonna pelto ei ollut keltainen tai edes koskaan.
Ehkäpä viljelijä kierrättää lajeja.
Tai sitten minä en vain muista.

Tuomi on suuri. On ollut siinä kauan.
Ja varmasti on kukkinut viime vuonna ja toissa vuonna.
Miksen ole ennen sitä huomannut?

Joskus katsoo asioita näkemättä niitä,
katsoo niiden läpi,
eikä huomaa.