Kesäkukkat tulivat sittenkin meille

Etualalla lumihiutale,
ikkunalla uudenguineanliisa ja
taka-alalla roikkumassa petunia.

Päätin tänä kesänä turvautua tuttuihin kukkiin. Yllätyin viime vuonna siitä kuinka hyvin petunia kukki: (katso täältä). Siihen taisi vaikuttaa se, että tällä kertaa jaksoin hoitaa sitä eli nyppiä vanhat kukat pois. Verenpisaraa en hankkinut tänä vuonna. Uudenguineanliisa minulla on ollut pari vuotta sitten. Se viihtyy ihan hyvin tuossa aika varjoisassa tilassa. Kuuminta on hetken verran iltapäivällä. Aurinko ei ehdi paistamaan suoraan kukkiin kuin pari hassua tuntia, jos sitäkään. Uutena tulokkaana on lumihiutale. Saa nähdä selviääkö se hoidossani.

Sain idean pari vuotta vanhasta valkeasta lyhdystäni, joka on roikkunut ulkona ympäri vuoden. Ostin sen kaveriksi toisen valkean lyhdyn ja laitoin ne roikkumaan punaiselle lautaseinälle. Muistin, että on olemassa myös pöytäliina tuohon pöydälle ja jopa löysin sen!

Nyt on valmiina kaunis paikka, missä istua. Se on vain hassua, ettei me koskaan istuta tuossa etupihalla. Siinä on liian varjoisaa päivällä. Sekä iltapäivällä sitten liian viileää, jos ei ole tosi helteinen ilma. Kenelle tuon paikan tein?

Ehkäpä tein sen lapsille. He olivat innossaan, kun viikko sitten saatiin kalusteet ulos autotallista. He halusivat heti istua siinä, syödä piparia ja juoda mehua. Silloin olikin ihan oikeasti tosi lämmin ilma.

Toiveena on, että kauniisti laitettu patio (vai teranssiksiko tuota syvennystä kutsuisin?) houkuttelisi minutkin istumaan siinä.