Salliva läsnäolo ja kuuntelun taito

Vanha nainen ja mies istuvat puistonpenkillä. Mereltä tuulee. Nuoret luistelevat rullaluistimillaan ohi sileää pyörätietä pitkin. Tuuli on viedä miehen harmaan lakin mennessään. Nainen ottaa miehen kädestä kiinni.
- Minulla on ollut sinua ikävä.
- Tässähän minä olen ollut, mies sanoo ja painaa lakkiaan syvemmälle päähän.
- Haluaisin, että kuuntelet minua.
- Ai jaa... No, hyvä on.

Mies kääntyy naista kohti ja katsoo tätä silmiin. Silmien iho on ajan rypistämä, mutta itse silmät ovat yhtä siniset niin kuin aina ennenkin.
- Ole hyvä. Puhu, mies sanoo.

Nainen hymyilee ja taputtaa miehen poskea.
- Ei minulla ole mitään sanottavaa. Mutta kuuntelethan silti?

Mies ja nainen jäävät katsomaan toisiaan. Lokit kaartavat aaltojen yllä, ja meri kohisee hiljaista lauluaan.



Salliva läsnäolo on sitä, että toinen kuuntelee vaikka toisella ei olekaan mitään sanottavaa. Se voi olla aluksi vaikeaa molemmille osapuolille, jos tämä on outo ja vieras asia. Mutta sitä kannattaa harjoitella. Siitä tulee hyvä olo. Kuunteltava saa kallisarvoista huomiota ja kuuntelija hämmästyy siitä, ettei tarvitakaan suuria ja hienoja sanoja eikä mahtipontisia tekoja. Ei tarvitse kommentoida tai ratkaista, eikä toisen ei tarvitse analyyttisesti selittää. Vähemmän on enemmän.

Hiljaisuudessa kuuntelua: Saa puhua jos haluaa, tai sitten ei. Toinen on valmis kuuntelemaan.

Kuunteleva ihminen on kaunis. Olettehan nähneet postikortteja ihmisistä, jotka nojautuvat vanhan gramofonin ääreen musiikkia kuuntelemaan? Musiikin aistii kuuntelijan kasvoilta, vaikka kortti ei soi - kortti on hiljaa. Voi, että muistaisimme nojautua samalla tavalla useammin lähimmäistemme ääreen.

Ihminen, jota kuullaan ja joka tulee nähdyksi, on kaunis. Hänen ääriviivansa soivat kuin musiikki.

Lisää läsnäolosta ja kuuntelemisesta voi lukea seuraavilta sivuilta:
Läsnäoleminen (työyhteisössä)
Kuunteleminen (työyhteisössä)
Empaattinen läsnäolo ihmisten elämässä (kirkollinen näkökulma)
Läsnäolo (Kotkansydämen artikkeli)
Zen ja läsnäolo (Zazen)

Ennen kuin ihminen voi olla aidosti toiselle läsnä, ottaa vastaan toisen hiljainen olemus, hänen täytyy opetella ensin kuuntelemaan itseään. Kuinka puhua itselle ilman sanoja ja kuinka olla yksin itsensä kanssa?

Muusajuhla alkaa!

Tänään alkaa Huutomerkki ry:n Muusajuhla!!!

Kaikki joille kuuluu Oulu Radio, niin aukaiskaapa se noin tunnin päästä:

Klo 10.30. Muusaradio
YLE Oulu Radio
Huutomerkki ry
Vuoden 2007 Muusajuhlien juhlarunon esittää Paavo J. Heinonen.

Klo 17 Festivaalin avaus
Nispero Kirjakahvila, Pakkahuoneenkatu 5
Huutomerkki ry
Tilaisuus järjestetään yhtäaikaisesti Oulussa sekä muutamalla lähiseudun paikkakunnalla. Avajaisissa esitetään vuoden juhlaruno sekä muuta ohjelmaa.
* Nispero kirjakahvila, Pakkahuoneenkatu 5, Oulu
* Limingan taidekoulu, Arvolankuja 1, Liminka
* Hailuodon kirjasto, Luovontie 61, Hailuoto
* KulttuuriKauppila, Kauppilantie 15, Ii


Lisää ohjelmaa

******************

Itse osallistuin tuohon Muusarunon kokoamiseen. Paavolle sai lähettää muutamia säkeitä. Pitääpä kuunnella miten ne on tungettu sinne mukaan.

Ja voisin oikeastaan käydä katsomassa taidekoululla avajaisia. Mitä siellä oikein tapahtuu?

Blogivihje lapsellisille!

Ville Ranta on piirtänyt luonnoskirjaansa sellaisen pläjäyksen, jonka uskon naurattavan ainakin (vain?) lapsellisia eli sellaisia, joilla on lapsia.

Hihii.. minä repesin *reps*

Luonnoskirja löytyy täältä. Ja jos kyseinen kylpyaiheinen piirros ei ole etusivulla, sen löytyy valikosta päivämäärän 29.8. kohdalta.

Minulta löytyy lähes vastaavanlaista kokemusta asiasta... Ei ihan, mutta melkein. Itse en ollut samassa vedessä tapahtuman aikoihin.

RunoTorstai: Tämä hetki

Äitini kulki edelläni

Raskautettuna maahan
kädet kylmänä
sydämeni lyö liian lujaa

Täytän äitini muodot

näen itseni istumassa
pyörätuolissa,
harmaa siilitukkamummo

Kohtaloni, elämäni
veressäni



RunoTorstain aiheena on nyt kuvailla tämä hetki 20 sanalla. Ehdotus oli omani. Tässä omassa hetkessä on vahvasti mukana muistot viime tiistailta, joilloin minun piti mennä OYS:siin. Vietin yön tarkkailussa. Nyt olen kuitenkin kotona taas. Olo on väsynyt ja kädet ovat edelleen kylmät, mutta sydän tuntuisi nyt olevan suht'koht rauhassa. Hyvin todennäköisesti kilpirauhasessa on ongelmia. Sydän on nimittäin terve. Kirjoittelen asiasta joskus toiste tänne blogiini. Tuonne Kirjoittamalla 2:n aion kohta laittaa jotain tunnelmakuvauksia, ja jos joku haluaa tietää mikä ihme se kilpirauhanen on, voi tutustua seuraaviin sivuihin: Suomen Kilpirauhasliitto ry ja Kilpirauhasfoorumin FAQ.

Tämähän on näköjään trendikästä?

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin alkoholista ja digiboxeista. Näköjään muutkin puhuvat tänä hetkenä raittiudesta tai ainakin kohtuukäytöstä.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto on aloittanut hurjia kuvia sisältävän kampanjan nimeltä:

Kännissä olet ääliö

Tyyli on vähän sama kuin tupakka-askeihin suunnitelluilla kohautuskuvilla. Muuten, minun mielestäni tupakka-askeissa saattaisi toimia paremmin naurettavuus. Ehkä kovispikkupojat eivät kantelisi tupakka-askia, jossa on suloisia vaaleanpunaisia kukkia ja pitsikuvioita? Mutta millaisen mauttoman askin voisi kehitellä tytöille? Sen mauttomuuden ja trendittömyyden pitäisi olla sopiva kaikenikäisille miehille ja naisille... Siis sellaisen näköinen aski, ettei sitä kehtaisi kenellekään näyttää.

Sitten Muoriskan kautta löysin tällaisen salmiakkinapin:

Sen tarjoaa kaikille halukkaille Piuku. Käykääpä hakemassa! :)

Tarina, jota ei voi vielä kirjoittaa loppuun

Limingan taidekoulun polku toukokuussa 2007.
Muistatteko vielä kevään ja hailakan vihreän värin?
Suomen kesä on kovin lyhyt.

Olisin voinut käyttää tämän illan hyödyllisesti kirjoittaen erästä novellia puhtaaksi. Se olisi osallistunut Rakkaustarina-kilpailuun. Olen kuitenkin kikkaillut täällä netissä nyt ihan huvin vuoksi ja muuten vain.

Novelli minkä ajattelin sopivan tuonne kilpailuun ei vain tunnu kirjoittavan itseään loppuun. Siis tottakai se olen minä, jonka sen kirjoitan, mutta jotkut tarinat vain soljuvat eteenpäin kuin itsestään. Tämä on jotenkin hankala ja haastava. Ajattelen, että sitä ei varmaankaan ole vielä tarkoitettu kirjoitettavaksi loppuun. Ei vielä.

En luovuta tai lyö hanskoja tiskiin, vaan lepään. Nyt on levon aika. Näkyvissä ei ole vähään aikaan yhtään mielenkiintoista kirjoituskilpailua. Muita uusia projekteja ehkä. Niitähän sitä aina keksii jossain vaiheessa, kun lepo alkaa kyllästyttää.

Perustetaan iso ryhmä ja pidetään paljon ääntä!

Minulle jäi mieleen muutama päivä sitten kerrottu Ylen uutinen: "Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska ehdotti maanantaina, että mietojen juomien verotusta kiristettäisiin välittömästi ja veronkorotuksia jatkettaisiin hallituskaudella. Mietoja alkoholijuomia voitaisiin Puskan mielestä suosia tuomalla kauppoihin miedompi kakkosveroluokan olut nykyisen kolmosoluen rinnalle."

Tuosta Puskan mielipieestä löytyy enemmän tietoa KTL:n sivuilta.

Mutta mitä hyötyä on veronkiristyksillä tai lievennyksillä? Mitä hyötyä oli kieltolailla? Eiköhän se halu vähentää juomista löydy ihmisiltä itseltään?

Kesällä kirjoitin Raittiista ilmasta ja aioin kirjoittaa siitä lähiaikoina lisää. Mutta en sitten olekaan kirjoittanut. Jotenkin kaikenlainen fundamentalismi ei nyt vain oikein iske. Ääripäät.

Onhan se hyvä, että on olemassa yhdistys nimeltä Raittiuden ystävät, joka jakaa tietoa toisenlaisesta elämäntavasta. Sen vastapainoksi voisi olla olemassa yhdistys nimeltä Alkoholin ystävät.... öööh, vai onko sellainen yhdistys olemassa? Taitaa sellaisia epävirallisia yhdistyksiä löytyä jo joka kapakasta.

Suomessa tuohon kuningasjuomaan suhtaudutaan kumman tunteikkaasti.

Itse taidan nykyisin ajatella siitä hyvinkin neutraalisti. Joku juo sitä ja joku ei. Oma on asiansa. Eihän kaikki juo maitoa tai kahvia. Tosin Suomessa täytyy vähintään juoda teetä, jos ei juo kahvia. Mitäs ihmettä sitä muuten kylässä nauttisi? Suomalaisesta kahvikulttuuristakin voisi kirjoittaa pitkän postauksen.

Tunteikkaasti suhtaudutaan nyt tällä hetkellä myös digiboxeihin. Meillä ei ole vieläkään minkäänlaista digilaatikkoa. Seitsemän päivän päästä loppuu analogiset lähetykset. Naps. Meiltä pimenee ruutu. Ehkä monelta muultakin?

72 %:lla ihmisistä on jo digiboxi, 7 % ei vielä tiedä milloin sen aikoo hankkia, ja vain 2 % ei aio hankkia sitä ollenkaan (Finnpanelin tutkimus).

Pian varmaan perustetaan varmaan kaksi yhdistystä: Toinen on Digiboxien rakastajat ry ja toinen Digiboxien vihaajat ry.

Saa nähdä miltä tuntuu sitten elää ilman tv:tä... Ehkä mieli muuttuu, kun lapset huutavat Pikku-Kakkosta ja kyllästyvät katsomaan aina niitä samoja dvd-levyjä uudestaan ja uudestaan. Tai sitten huomataan, että kyllähän sitä pärjää ilman tv-lähetyksiä.

Entäpä netti...

Mitäs jos minun pitäisi luopua netistä? Hui...nyt osui arkaan paikkaan. Vaihdetaanpa puheenaihetta. ( Jokaisella näköjään täytyy olla jokin hassu juttu mistä ei voi luopua...)

Taitaa muuten tulla pian syksy? Vai mitä?

ValokuvaTorstai: Uni

Niin kaukana on
talven lumi
ja ikuinen uni
- nyt kun vielä on kesä.

Valokuvatorstain aiheena Uni.

RunoTorstai: Uni

Unesta uneen ja takaisin

Äiti, äiti, näin unta,
että lensin
ja se oli ihan totta!
sanoo pieni lettipäinen koululainen rynnätessään aamulla keittiöön.

Olin lopulta niin kännissä,
että en muista
loppuillasta yhtään mitään,
sanoo nuori krapulainen mies kaverilleen.

Olet unelmieni mies, ihana, täydellinen!
Rakastan sinua ikuisesti,
sanoo valkea morsian tummapukuiselle sulhaselleen.

Ehkä minä näin vain unta?
Ehkä putosin taas sängystä?
sanoo keski-ikäinen mustelmakasvoinen nainen ystävälleen.

Elätte harhassa! Herätkää!
sanoo vanha parrakas mies itsekseen puistonpenkillä istuessaan.

Älä itke.
Se oli vain pahaa unta,
sanoo äiti painajaisesta heräävälle pienelle pojalleen.

Osta meiltä tämä ainutlaatuinen patja nyt puoleen hintaan:
vain 999 euroa!
Nukut taatusti yösi paremmin,
sanoo kiiltävähampainen myyntiedustaja liituraitaisessa puvussaan.

Sitten kun olen eläkkeellä,
aion nukkua kuukauden putkeen,
sanoo perheenisä ylitöistä tullessaan, kun muut nukkuvat jo.

En pysty iltaisin nukahtamaan,
sanoo vanha väsynyt leskirouva lääkärilleen.

Nukunko minä vielä
vai heräsinkö jo?
sanoo joku joka ei ole enää täällä.


RunoTorstain aiheena uni.

Runonäyttelyitä muualla netissä

Laitoin tuohon sivupalkkiin pysyvästi linkin Aukean näyttelyihini.

Lisään sinne runoja noin kerran kuussa. En ole vielä proosatekstejä laittanut esille. Ehkä vielä joskus voisin...

Kuinka se on mahdollista?

Levin mökkejä

Usein ihmettelen, ja etenkin juuri nyt, kuinka on mahdollista samanaikaisesti

käydä töissä
pitää suuri omakotitaloasunto siistinä
sisustaa ja remontoida kotia koko ajan uusiksi
pitää lapset kauniissa ja silitetyissä vaatteissa
tehdä ruokaa ja jälkiruokaa joka päivä
leipoa säännöllisesti
omistaa lemmikkieläimiä
ylläpitää ystävärinkiä
harrastaa ikiomaa harrastustaan
antaa aikaa itselle ja parisuhteelle
viettää laatuaikaa lasten kanssa
käyttää lapsia jossain kehittävissä harrastuksissa
nukkua 8 tunnin yöunia
säästää rahaa lomamatkaa varten
maksaa asuntolainaa
välttää ylivelkaantumasta


Jotenkin tuntuu, ettei tämä yhtälö toimi, oikeasti. Vaikka noinhan tuntuu moni elävän ja tuo on yleinen suomalainen ihanne. Vai näyttääkö se vain siltä? Mitä on kulissien takana?

Tätä aihetta sivuaa Kirjoittamalla 2 blogissa oleva kirjoitus + kommentit: Suuntaa haeskellen.

Pienenä tyttönä

Hippa-Heikin laiva se lähti ja huusi: HUU!
Kello on kuusi ja pannu on uusi, ja
Hippa-Heikin laiva se lähti ja huusi: HUU!

Nono-blogissa on aiheena lastenkulttuuri. Ehkä voisin tehdä pienen arvostelun lapsuuteni kirjoista, joita omatkin lapseni vielä lukevat. Ovat säilyneet ehjinä. Ihme. Kuuluin Ruotsissa asuessani Alla Barns Bokklubb -kerhoon.

Kirjat ovat ruotsinkielisiä ja ne pitää kääntää samalla, kun luen niitä ääneen. Jännä nähdä, että lapset pitävät juuri samoista kirjoita kuin minä aikoinaan. Yhteen aikaa minun piti jatkuvasti lukea kirjaa nimeltä Flaxa med vingarna. Siinä lintujen pesästä löytyy salaperäinen muna, josta kuoriutuu ihan oikea krokotiili... Tuo meidän kirja on painettu vuonna 1978. Vilkaisen netistä ja huomasin, että kirjaa edelleen myydään, myös suomenkielisenä (Hei nyt lennetään).

Ylä- ja alakuvissa on taas yksi lapsuuteni musiikkisuosikki vuodelta 1977. Sehän on siis tasan 30 vuotta vanha levy! Löysin levyn kesällä lapsuudenkotini eräästä kaapista ja innostuin ottamaan valokuvan siitä. En voinut kuitenkaan kuunnella kappaleita, koska ei meillä sentään enää ole perinteistä levysoitinta.

Klikatkaa alakuva isommaksi ja tarkistakaa löytyykö levyltä teidänkin vanhoja suosikkeja!

RunoTorstai: Kas kummaa

Suljetussa tilassa

Golfpallon pienet kovat kuopat kiihottavat
seksuaalisesti

Ohuet sormet pitelevät pientä käsipeiliä.
Neula, lankaa, pelottaa...

Lähestymme käännekohtaa
kiitorata näkyy!

Suljen oven ja jätän gofpallon pöydälle
kuva sumenee, askeleet kaikuvat käytävällä

filmi katkeaa.

**************

Ihanaa, kun RunoTorstain jengi on tullut takaisin. Näitä runoja on hauska ja rentouttava tehdä, kun ei ota itseään liian vakavasti. Onko RunoTorstain runot tilapäisrunoutta? Opin sen termin eilen kun luin Pentti Saarikosken kokoelmaa.

ValokuvaTorstai: Kas kummaa

Minun ympärilläni leijuu ihan oikea aura.

Aura = Elollisia olentoja ympäröivä energiakenttä, joka joidenkin mukaan on mahdollista nähdä tai tuntea synnynnäisen kyvyn tai harjoituksen kautta. Usein auraa kuvaillaan moniväriseksi harsoksi tai munan muotoiseksi kentäksi, joka näkyy olennon ympärillä. Wikipedia.

Minulla tuo aura näyttäisi olevan aika ihanan keltainen. Mitähän se merkitsee? ;)

Tämä siis liittyy ValokuvaTorstain haasteeseen: Kas kummaa.

Pohja näkyy, levitän siipeni

Kaivoni alkaa olla tyhjä.
Lento loppumaisillaan.
Liukumäki laskettu.

Olen antanut nyt niin paljon itsestäni testeille: novelleille ja runoille.

Mutta miten ihmeessä runojen kirjoittaminen ja editoiminen uuvuttaa paljon enemmän kuin novellinen kirjoittaminen?

Runot ovat lyhyitä, mutta jokainen sana on niin tärkeä. Jokainen pilkku, enterin painallus merkitsee. Runossa on tunne läsnä, aistillisuus vahvana mukana. Kun lukee runon yhä uudestaan, tuntee kaiken yhä uudestaan (jos runo on hyvä ja koskettaa itseä).

Muokkaisin tuohon Rakkaudennukkaa-kilpailuun kasan rakkausrunoja, ja nyt minun sydämeni on kipeä. Täytyy hoivata itseään. Toipua.

On lähdettävä ulos.

Mun toiset julkkissukulaiset

Tämä on jatkoa edelliseen postaukseen. Tässä on minun look-alikesjulkkikset vakavan ja totisen kuvan perusteella.

Oih, olisihan se kiva näyttää tuolta intialaiskaunokaiselta... Mutta ehkä minä sittenkin olen Hugh Grantin näköinen? Siksikö minä en koskaan ole pitänyt häntä mitenkään komea ja ihanana? Heh.

Mitä mieltä muut olette? Siis te jotka olette minut joskus ihan oikeasti nähneet?

Mun julkkissukulaiset

Pitihän minunkin tehdä tämä ja matkia taas Allya! Katsokaa hänen sukulaisiaan...

Vain kolme miestä... Mutta mitä miehiä!?! Jim Carrey? Tom Cruise? Michelle Branch on eniten minun näköinen, 72 %. Hmmm... tulisiko eri tulos toisella kuvalla? Sellaisella, jossa en hymyile HAMPAAT pitkällä.

(Tuo yksi mikä ei näy on Alicia Silverstone)

Orkidea

Vielä hengissä ja toivottavasti kauan (kun ottaa huomioon kykyni kuivettaa kukkani).

Sain lahjaksi perhosorkidean. Oikeasti orkidea on siis kämmekkäkasvi. Kiehtova kukka läpinäkyvässä muoviruukussa. Se ei ole istuettu multaan vaan puuhakkeeseen tms.

Kukkien hoitaminen kuulemma on sellaista puuhaa, jossa samalla hoivaa itseään. Olen kyllä usein ajatellut, että muutamien viherkasvieni kasteleminen on vain ikävä vellollisuus, joka tahtoo unohtua. Mutta tätä orkideaa ihailen päivittäin ja tutkin sen hassuja juuria. Yksi juuri roikkuu ruukun ulkopuolella. Niitä kutsutaan ilmajuuriksi.

Tätä kukkaa on ilo hoitaa! Ja koska se on lahja, vielä tarkemmin pidän siitä huolta. En halua, että se kuolee pois.

Pokkariarvostelu: Lääkäri, Timantti ja Mystiikka

Kolme Kolmiokirjan Kolmiodraamaa (eikös aina tarvita taisteluja?)

Vihdoin on sellainen hetki, että voin kirjoittaa pokkariarvostelut Kolmiokirjan pokkareista.

En ollut aikaisemmin lukenut yhtään Lääkäriä, Timanttia ja Mystiikkaa, joten päätin tutustua jokaiseen. Idean sain siitä, kun olen tässä jokin aikaa seurannut Satun blogia Sinut minä tahdon. Hän kirjoittaa juuri noita pokkareita. Uusin on Lääkäri-sarjan Särjetty sydän (07/2007).

Kun olin neljän päivän työharjoittelussa Kolmiokirjalla keväällä, sain mukaani näytekappaleita tuotteista. Eli minulta löytyi entuudestaan hyllystä Mystiikka-sarjan Uskalla rakastaa, uskalla elää (04/2007). Sen on kirjoittanut joku nimellä Karoliina Aura. Google ei löytänyt nimeä, joten lienee salanimi.

Ostin vielä uusimman Timantin nimeltä Vääriä suudelmia (06/2007). Sen kannessa ilmoitetaan kirjoittajaksi Tuuli Salo.

• Mies keinutti Viljaa hiljaa sylissään, pyytämättä tätä sen enempää kertomaan ahdistuksensa syitä kuin lopettamaan itkuaan. Olohuoneen seinällä kävelevä kello lonksui sekunteja eteenpäin. Vilja kuunteli rasahduksia ja mietti, miten jokainen niistä mittasi aikaa pois. Kuoleman todellisuus astui ensi kerran Viljan todellisuuteen. Kävi leikkauksessa kuinka tahansa, aika väheni, aina. Särjetty sydän

Särjetty sydän on kirjoitettu hienosti juuri siihen kaavaan, mikä pitääkin pokkarissa olla.

Alussa on alkusysäys, joka aiheuttaa halun lukea pokkaria eteenpäin. Sen jälkeen esitellään päähenkilö. Tässä tapauksessa hän on Vilja. Vilja on yksinäinen ja elänyt huonossa parisuhteessa. Minua ihmetytti jälkeenpäin se, että Viljalla ei ole yhtään naispuolista ystävää. Hän ei pokkarissa käy mitään keskusteluja ystävän kanssa. Ystäviä ei yksinkertaisesti ole. Mutta niinhän voi olla oikeassakin elämässä. Mutta yleensä viihdekirjoissa tms on päähenkilöllä usein naispuolinen ystävä, jonka kanssa voi käydä läpi tunteitaan ja ongelmiaan.

Vilja on henkilönä älykäs ja kuitenkin riittävän itsenäinen, vaikkakin jossain suhteessa arka ja hukassa. Pidin siitä ja pystyin samaistumaan henkilöön. Sehän on tärkeää.

Pokkarissa on kolme erillistä juonta.
1. Rakkaus Tuurea kohtaan. Tämä on se pääjuoni. Tuure on Viljan lääkäri ja ihastuksen kohde.
2. Sydänsairaus. Viljalla on vakava sydänsairaus, joka vaatii leikkauksen. Selviääkö hän hengissä?
3. Mahdollinen lapsen huoltajuuden menetys, lapsen ylivilkkaus ja ongelmat ex-miehen kanssa. Vilja on vasta eronnut.

Pokkarissa seurataan kaikkien noiden tarinoiden kehitystä sopivassa rytmissä. Tottakai sitä jo arvaakin, että miten noissa tarinoissa käy. Eikös se yleensä pokkareissa ole hyvä loppu, mutta lukiessa toivoinkin ja odotin hyvää loppua. En halunnut Viljalle käyvän huonosti.

Lisäksi pokkarissa oli muutamia arvoituksellisia asioita, joihin ei voinut päätellä heti oikeaa vastausta. Esim. miksi ex-mies käyttäytyi usein kovin kummallisesti ja ailahtelevasti. On hyvä, ettei kaikkia ratkaisuja arvaa tai tiedä heti pokkarin alussa.

Lopussa, 2/3 kohdassa, Viljan tahdossa tapahtuu käännekohta ja hän tekee päätöksiä (sopii juuri draaman kaareen). Lopussa kaikkiin tarinoihin tulee päätös, ja avoimet solmut solmitaan yhteen. Mutta loppuhäivytyksen aikana tapahtuu myös jotain yllättäviä asioita. No, oikeastaan sehän ei ole yllättävää, että kun luullaan kaiken olevan jo hyvin, jotain draamaattista tapahtuu. Tv-sarjoista tuttua kaavaa, mutta jostain syystä nautin siitä, että kaikki osui niin kohdalleen ja pokkari oli ammattitaidolla kirjoitettu.

Pokkari oli myös minusta hyvin realistinen esim. lääketieteellisten faktojen osalta ja pokkarista saattoi jopa oppia jotain uutta (esim. avioerolainsäädännöstä). Kirjoittaja on selvästikin tehnyt taustatyötä.

Suosittelen! (jos vielä kaupan hyllyltä löytyy)

Mutta entä nämä muut pokkarit?

• Miranda on tähän asti luullut, että mies ei ehdi töiltään ajatella naisia, mutta kun hän tänään näki lääkärin Kristiinan kanssa, hän tiesi, että vika oli hänessä. Hän tekee tuohon mieheen yhtä suuren vaikutuksen kuin pölyhiukkanen. Tyttöparka, sellaisenako mies näkee hänet? Uskalla rakastaa, uskalla elää

Niille kävi huonommin minun kohdallani. Mystiikkapokkaria Uskalla rakastaa, uskalla elää en jaksanut lukea kokonaan, vaan luin alun ja lopun.

Siinä päähenkilö Miranda on liian luuseri. Minussa ei herää myötätunto vaan ärsyyntyminen.

Miranda on yksineläjä ja ihastunut naapurin komeaan Ottoon, joka on lääkäri. Mutta Miranda on liian arka tehdäkseen mitään asialle, kunnes eräs henkilö tuonpuoleisesta ryhtyy kannustamaan ja auttamaan häntä siinä. Mystiikkaan kuuluu aina ripaus yliluonnollista.

Tämän pokkarin juonet ovat:
1. Ihastuminen Ottoon ja hänen valloittaminen.
2. Miten kilpailla parasta ystävänsä Kristiinan kanssa Otosta. Kristiina on myös iskenyt silmänsä Ottoon, vaikka on naimisissa oleva ihminen.
3. Mirandan huoli omasta terveydestä ja omien noitavoimiensa kieltäminen. Hän kuuluu kuuluisaan noitasukuun.

Itseä ärsytti suunnattomasti tuo Kristiina. Hän oli oikea loinen. Ei mikään paras ystävä vaan jotain ihan muuta. En halunnut lukea kuinka Kristiina jatkuvasti käveli yli Luuseri-Mirandan yli.

Lopussa tietenkin paha sai palkansa ja rajulla tavalla. Mutta en halunnut tietää mitä siinä välissä tapahtui.

Kirjoittaja oli yrittänyt kirjoittaa pokkarista hauskaa Bridget Jones -tyylistä sekoilua. Se on aika vaarallista. Minua ei naurattanut Mirandan töppäilyt kuten lukiessani Bridget Jones kirjoja. Hauskasta voi äkkiä tulla kiusallista.

Ehkä tuon tyyppinen tyyli vetoaa nuorempiin, esim. 20-vuotiaisiin sinkkuihin?

Entäpä tuo Timantti-sarjan Vääriä suudelmia?

• Sara puristi silmänsä kiinni, mutta kuumat kyyneleet pyrkivät väkisin esiin. Hän ei kestäisi tätä hetkeäkään. Hän tempaisi itsensä irti miehen otteesta. Kimmo hämmästyi niin, ettei osannut pitää varaansa, näki vain, miten Sara ryntäsi yläkerran rappuja ylös. Lukittuaan kylpuhuoneen oven perässään hän vajosi lattialle ja antoi itkun tulla. Vääriä suudelmia

Siinä ollaan luksusmaisemissa. Kannen kuva on harhaanjohtava. Eletään kuitenkin Nyky-Suomessa.

Tästä en oikeastaan voi sanoa muuta kuin alussa ei ollut riittävää alkusysäystä, jotta olisin jaksanut lukea sitä eteenpäin.

Tilanne on alussa se, että päähenkilö Sara tapaa entisen rakkautensa Kimmon kutsuilla komeassa omakotitalossa. Kimmon uusi rakkaus tunsi jotenkin Saran ja oli kutsunut hänet sinne. Heti alussa Kimmo ja Sara pistettiin kohtaamaan toisensa. Hämmennyttiin ja muistot heräsivät. Sara oli tehnyt jotain kauheaa, jonka vuoksi ero oli tullut. Kannen esittelyssä sanotaan, että "Voisiko Kimmo ikinä antaa Saralle hänen tekonsa ja valheensa anteeksi?"

Päässäni tuli heti vastaus asiaan: No, tietysti. Entä sitten?

En lukenut pitemmälle, jotta olisi paljastunut muut sivujuonet. Todennäköisesti niitä olisi tässäkin pokkarissa. Ehkä jokin hetki luen sitä eteenpäin ja katson olisiko sivujuonet kiinnostavia seurattavia.

Sara päähenkilönä tuntui aika neutraalilta. Äkkiä en osaa sanoa jotain tarkkaa piirrettä hänestä, kuten Viljasta tai Mirandasta. Luin sen verran vähän, ettei luonne hahmottunut kunnolla.

Tässä oli minun arvosteluni. Ehkä hieman ei-asiantuntijamaiset, koska en ole ollut koskaan mitkään pokkareiden suurkuluttaja. En osaa verrata näitä muihin vastaaviin pokkareihin ja niiden tasoon.

Yksi pokkariarvostelu olisi vielä tulossa jossain vaiheessa. Kyse on Harlekiinipokkarista, jonka luin ennen näitä kaikkia. Se oli ollut romanttinen pokkari kuitenkaan.

Huom. Sama juttu on nyt myös julkaistu Hömpän helmissä! Keskustelu jatkuu siis lisäksi siellä. Tästä linkistä pääset juttuun ja kommentteihin suoraan.

Huh, mikä ihana into

En ole paljon kirjoitellut tänne blogiin. Kuvia lisännyt ja jotain runoillut. Miksikö?

Minä olen käyttänyt lähes jokaisen tietokonehetkeni luovaan kirjoittamiseen. Olen osallistunut jo kahteen kirjoituskilpailuun, ja taas on kolmas deadline käsillä. Rajapinta-kisan deadline on 15.8.,joten työ on saatava postiin maanantaina. Huh.

Olen käsittämättömän tyytyväinen ja onnellinen siitä novellista, jonka sain aikaiseksi tuonne Novellit 2008 kisaan. Minusta taitaa koko kirjoittamisen paras hetki olla se, kun valmiin työn sulkee kirjekuoreen ja ajaa autolla postiin. Minulla on sama rituaali joka kerta. Silittelen kirjekuorta samalla tavalla ja käsittelen arvokkaasti. Hassua, mutta siitä on tullut tapa.

Kävin kuitenkin kirjoittelemassa pitkästä aikaa myös jotain tuonne Kirjoittamalla 2 -blogiin. Käykää lukemassa Tarina linnusta ja uni, jonka tänään näin. :)

Mikä näissä pilvissä minua kiehtoo?

Kello neljä yöllä, Kittilässä, tunturijärjen rannalla.

Kesän oikea lomamatka. Mökhiloma. Hirsiseinät, portaat, luhti. Sukulaisperhe. Täytekakkua ja kukkia. Kaksi päivänsankaria. Kylpylä. Sumuinen tunturi.

Toinen mökhi. Erämaa. Isommat hirret, jyrkät portaat luhtiin. Vaarallisen näköinen luukku. Jonkun sormi jää väliin. Isi parantaa.

Ihana rantasauna, laituri, onkivapoja ja grillikota. Makkaraa, tuoretta ahventa ja pekonikääreisiä herkkusieniä. Koira ja sen pentu. Lapset pihalla koko ajan. Pentu pehmoinen ja vähän villi.

Kun kaikki nukkuvat, äiti hiipii ulos hiljaisuuteen syömään täytekakkua ja katselee järveä, tunturia ja pilviä.

Hyvä uni.

Yöllä pientä tyttöä pissattaa, ja äiti käyttää vessassa. Äiti ihmettelee miten voi mökhi olla näin vaaleanpunainen, puolukkapuuroa? Äiti katsoo ikkunasta järvelle, ja maisema hohtaa punaista. Hän hakee kameran ja ottaa kuvan.

Koko seuraavan päivän valutaan alaspäin kotiin. Pari kilometriä ennen kotia aurinko on laskemassa. Äiti pysäyttää auton ja ottaa kuvan, jälleen.

Onnenhetki.

Kello 2230, kotona.

Mustikkaa, mustikkaa...

Isäntä poimi ja emäntä puhdisti (osan).

Mustikka-aika metsässä. Joko makeaa, kiiltävää tai sitä lapsuudelle maistuvaa mattapintaista mustikkaa. Violetit sormet ja kieli. Liiskaantunut mustikka housunlahkeessa.

Porot tuijottavat poimijaa.

Hyttysiä, mustikanvarpuja, hiljaisuutta. Tihkuva, lämmin vesisade. Vatsanpohjassa kurniva nälkä. Ruisleipää ja mehua.

Mustikkaa ämpärit täynnä.

Jeah!

Sain yllätyksekseni Allyltä tämän:


Wou! Itseasiassa tänäänkin rokkasin, kun vein ja hain lapsiani päiväkotiin. Oli eka hoitopäivä loman jälkeen. Huudatin stereoita niin, että jumputti. Stereot ovat tosin surkeat ja tärisevät, mutta ei se mitään.

Mutta tottakai halua ilahduttaa edelleen muitakin rokkaavia bloggareita. Saatte tämän ansiomerkin teihin sopivan laulun kera.

Rita tanssahtelee ilmavasti vaalean kiharapilven heilahdellessa:
"Yo canto, Tranquilamente canto, La voz en fiesta y canto, La banda en fiesta y canto, Corriendo al viento"

Maria kuuntelee musiikkia sateessa ja leijuu kevyesti: "Mono no aware, Murasaki-iro no hana, Haru no hana to, Fuyu mo koyuki, Harahara"

Kirsti on ihanan revähtelevä ja kulmikas liikkeissään rokatessaan: "Just to dance with you, Is everything I need, Before this dance is through, I think I'll love you too, I'm so happy when you dance with me"

Ja lopuksi "lätkä" takaisin Allylle laulun kera: "We're burning up the highway skyline, On the back of a hurricane that started turning, When you were young, When you were young"

Olkaa hyvät! :D

Sisäpiiri: Myös Lauralle ja Marjaanalle tämä lätkä kuuluu ehdottomasti! ;)