Kuvasi seesteinen tunnelma pysähdyttää. Ikiunen edessä tunnen tarvetta hiljentymiseen. Pysähdyn miettimään elämän rajallisuutta ja lumen koskematonta valkoisuutta.
Ikuinen uni. Lumen valkoisuus luo siihen lohdullisuutta, uusi valkoinen harso peittää vanhan, syksyn jäljiltä likaisen allen, ja antaa rauhallisen unen.
KUVASTA TULEE MIELEEN KAIKKI NE OMAKOHTAISET IKUISET UNET JOITA HANGEN ALLA UNEKSITAAN. HIENO RUNO SINULLA. KUVA JA SANAT HYVIN LOHDULLISIA. MIKÄÄN EI OLE LOPULLISTA EI TALVI, EI EDES KUOLEMA. JA KUINKA PALJON LUMI VALAISEKAAN PIMEYDEN KESKELLÄ.
Kuvasi seesteinen tunnelma pysähdyttää. Ikiunen edessä tunnen tarvetta hiljentymiseen. Pysähdyn miettimään elämän rajallisuutta ja lumen koskematonta valkoisuutta.
VastaaPoistaKoskettava kuva.
VastaaPoistaJuu yksin oot sinä ihminen. Kaiken keskellä yksin...
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Minä olen muuten kirkko- ja hautausmaabongari. Arkistoista löytyy paljon vastaavia kuvia risteistä ja kirkoista.
VastaaPoistaUni josta ei herää, koskettava!
VastaaPoistaIkuinen uni. Lumen valkoisuus luo siihen lohdullisuutta, uusi valkoinen harso peittää vanhan, syksyn jäljiltä likaisen allen, ja antaa rauhallisen unen.
VastaaPoistaKUVASTA TULEE MIELEEN KAIKKI NE OMAKOHTAISET IKUISET UNET JOITA HANGEN ALLA UNEKSITAAN. HIENO RUNO SINULLA. KUVA JA SANAT HYVIN LOHDULLISIA. MIKÄÄN EI OLE LOPULLISTA EI TALVI, EI EDES KUOLEMA. JA KUINKA PALJON LUMI VALAISEKAAN PIMEYDEN KESKELLÄ.
VastaaPoistaSurullinen unikuva. Runon herkkä tunnelma vangitsee.
VastaaPoistaKiitos, kauniita ajatuksia, kuin runoja, on tuosta kuvastani teille herännyt. :)
VastaaPoista