Jarmo Stoor: Kestävää kehitystä

TOTUUS IT-ALASTA: Romaani Suomesta Nokialandiana, maana ilman taivasta. "Enää ei merkinnyt muu kuin osakkeenomistajien etu. Ja se oli hyvin nopeasti kerrottu: maksimaalinen voitto nimimaalisessa ajassa."
Teksti: kirjan irrallisesta, keltaisesta kansinauhasta.
Kuva: Kustannus Oy Rajalla

Kävin itsenäisyyspäivän aattona KAIKEN KANSAN KIRJALLIS-MUSIIKILLISISSA ILTAMISSA, jonka järjesti Humastiyhdistys ja Toppilan laulustudio. Siellä kuultiin hienoja kuorosovituksia vanhoista suomalaisista runoista, joihin Chydenius on säveltänyt musiikin. Lisäksi Jarmo Stoor oli kertomassa uudesta kirjastaan siinä mielessä miten se sopii itsenäisyyspäivän teemaan. Päätin vihdoin ostaa hänen uusimman kirjan Kestävää kehitystä (Kustannus Oy Rajalla, 2007).

Kirja kertoo Timosta, joka on töissä maailman suurimmalla kännykän käynnistysnappien valmistajalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ouluun. Mainitaan myös Liminka, Tyrnävä ja jopa Simojärvikin. Kirjassa on monta erillistä juonta, jotka nivoutuvat yhteen kuten elämässä yleensäkin. Romaanissa seurataan kuinka Nappi Oy:n henkilöstöpolitiikka muuttuu yhä raaemmaksi mitä tiukemmaksi kilpailu käy. Lisäksi seurataan Timon ja Miian tekstiviestisalasuhdetta. Timo on juuri eronnut ja tutustunut Miiaan, varattuun naiseen. Tämän lisäksi Timo kirjoittaa kirjaa Matti Tirkkosesta, joka on myös töissä it-alalla. Kirjassa on katkelmia tuosta fiktiivisestä kirjasta.

Kuulostaako vaikealta? Ehkä näin äkkiä kuultuna, mutta kirjassa asiat pysyvät hyvin helposti erillään. On huomioitava, että Jarmo Stoor on aikoinaan itsekin toiminut esimiestehtävissä teknologia-alan yrityksessä hyvin kauan. Stoor kertoi ko tilaisuudessa, että monet kirjan it-alan tapahtumista ovat tosia. Esimerkiksi kertomus siitä kuinka eräs 18 vuotta talossa ollut työntekijä talutetaan keskellä päivää ulos työpaikaltaan: potkut 10 minuutissa. Näin yt-neuvotteluja kuulemma yhteen aikaan hoidettiin.

Kaikkein rohkeimmin kirjassa puhuu Matti Tirkkonen eli kirjan päähenkilön Timon luoma hahmo. Tirkkonen innostui kirjoittamaan Iltasanomille ja Iltalehdelle mielipidekirjoituksen, jossa it-alan saisi kuulla kunniansa:

"...Ne mulkvistit, jotka nyt ahnehtivat itselleen lisää, vaikka omistavat jo enemmän kuin koko muu Suomi yhteensä. Ne kasvottomat ja kansainväliset it-maailman rotat, jotka jyrsivät lattahampaillaan kaiken ravinnokseen ja jättävät jälkeensä vain paskaa ja sairautta." s. 107

Yhdessä katkelmassa Tirkkonen innostuu mollaamaan Päivi Lipposta ja hänen kirjaansa Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa, jota siipat Matti Tirkkosen mukaan lukevat kotona niin, että niskat punottavat. Matti Tirkkonen luettelee nykymiehen vaatimuksia ja perää tunnustusta miehillekin:

"Miehen pitää olla kova ja pehmeä samalla kertaa. Pitkämielinen kuuntelija ja naisen kyselemättä kaatava uros. Hellä perheenisä ja hulttio rakastaja. Miehen pitää olla boheemi ajattelija ja kuntosalin kuningas. Tunnollinen perheenelättäjä, joka osaa syösyä hulluihin seikkailuihin." s 43

Timo itse käy eronneiden miesten klubilla. Siellä juodaan ja haukutaan ex-muijia.Timo on kuin suomalainen eronnut tai muuten yksinelävä mies yleensä: yksinäinen ja katkera. Hukassa. Istuu portailla ja kolisee tyhjyyttä. Välillä kerrotaan Timon taustoja, jotka selittävät paljon. Hänen perheensä on vanhoillislestadiolainen.

Mutta Timo ei kuitenkaan suostu vajoamaan lopullisesti valitusten suohon. Hän ei sittenkään viihdy eronnoiden miestenkään klubilla kuuntelemassa toivonsa menettäneiden surkeaa tilitystä.

Lohtua kaikkeen tuo Miia ja kirjoittaminen, kun saa itsensä paperille. Kirjassa on paljon tekstiviestidialogia, joka on hyvin realistisen tuntuista. Tekstiviesteillä sovitaan tapaamisia, suututaan ja riidellään sekä sovitellaan. Nykyaikaa. Katkelma eräästä tekstiviestikeskustelusta:

(Timo) Hei Miten menee? Voitaisko nähä pian? Mulla oli kamalan tylsä palaveri just.
(Miia) Joo... mää muuten aattelin sua just. Oon somistamassa näyteikkunaa ja tulit vain mieleen. Oon kesäleskenä. Tuun sun luo aika myöhään. Sopiiko, että tuun yheksän jälkeen?
(Timo) Joo... kalenteri vapaa silloin. (s. 89)

Tekstiviestien lisäksi kirjaan on sopiviin kohtiin sijoitettu aitoja lööppejä, koska Timo seuraa iltapäivälehtien kirjoituksia. Esim: Matti Vanhanen: Me emme seurustele: Vanhanen & Forsius kahvittelivat eduskunnassa.

Nuo lööpit saivat minut ajattelemaan, että elämmepä tosiaan erikoisessa yhteiskunnassa. Haluamme lukea lehdistä siitä, että joku näyttelijä "tuijottelee miesten pakaroita". Näin jälkikäteen vanhat lööpit kummastuttavat. Ne sopivat hyvin kirjan tunnelmaan.

Kirja kertoo siitä kuinka ihmisestä on tullut toisellensa vain hyödyke. Kaikki käyttävät vain toisiaan hyväkseen joko ansaitakseen rahaa tai täyttääkseen tyhjiön. Sen viestin sain kirjasta. Vaikka kirjan takakansi keskittyy enemmän painottamaan it-kuvioita ja muu kuvataan lyhyesti näin: "Onneksi Timolla on Miia, oikea rakkaus, mutta mitä tekemistä sillä on ahneuden ja omaneduntavoittelun maailmassa?" Miian ja Timon suhde saa kuitenkin ison osan kokonaisuudesta. Sillä on suuri painoarvo. Joku toinen olisi voinut kirjoittaa kansilehden painottaen tuota kuviota.

Timo kuulostaa tyypillisestä suomalaiselta eronneelta mieheltä:
"Elämäni on täyttynyt erosta, irtisanomisista, kyräilystä työpaikalla, rahahuolista, irtosuhteista, äidin täyttämästä jääkaapista, baari-illoista. Nyt sylissäni on nainen, jonka hengitys olkaani vasten riitti pelastamaan pahan päivän. Vieläkään en uskonut rakkauteen, mutta ilman Miiaa elämä vain oli tyhjempää." s. 170

Timo juo paljon. Vähän väliä on krapulassa. Hän katselee ihmetellen naapurustoa ja heidän materialistista touhuaan. Kuinka naapurinmiehet kiillottavat tuntikausia uusia Mersujaan. Timoa ahdistaa olla töissä yrityksessä, joka irtisanoo ja kohtelee ihmisiä kohtuuttomalla tavalla. Yritys ajattelee vain omaa hyötyä. Lohtua Timolle tuo Miian öiset, salaiset käynnit eli seksi sekä lyhyet tekstiviestikeskustelut. Miia ei ole valmis jättämään miestään. Miia kohtelee Timoa samalla tavalla kuin Nappi Oy. Sama teema toistuu. Kaikki haluavat Timosta, suomalaisesta miehestä, maksimaalisen voiton minimaalisessa ajassa.

Kirja on kirjoitettu sujuvasti. Se sisältää paljon dialogeja ja tapahtuminen kertomista. Kirja on nopea luettava. Ei sellaista pitkäveteistä, kuvailevaa proosaa. Kirjaa kuvataan takakannessa satiiriksi. Mutta onko se sitä?

Aloin jossain vaiheessa miettiä, että kuinka tässä käy. Tuleeko katharsis? Muuttuuko Timon elämä? Kirja on hyvin todentuntuinen ja realistinen, mutta onko luvassa utopistinen ja onnellinen loppu, joka vesittää kaiken, koska eihän sitä usko pirukaan.

Mutta kirjan lopetus palkitsi.

Pidin kirjan lopusta erityisen paljon. Se antaa vihjeitä siitä miten Timon käy, mutta lukija voi mielessään keksiä lopun. Oliko Miia se oikea? Vastauksia ei anneta tarjottimella. Jotkut asiat saavat kyllä selvän päätöksen. Timo kokee muutoksen ja tekee ratkaisevia päätöksiä. Kirjan alussa oli paljon ahdistusta ja epätoivoa, mutta kirjan lopussa on runsaasti toivoa. Sellaista kun on kevät ja linnut saapuvat. Luonnon äänet kaikuvat, ja aamu on kaunis. Jää hyvä mieli.

Suosittelen tätä kirjaa etenkin kaikille naisille, vaikka it-ala ei kiinnostaisikaan. Yt-neuvottelujen kohtaamien työntekijöiden kohtalot, itsemurhat ja masennukset tuntuvat järkyttäviltä, kun ne tietää todeksi. Mutta kirjasta saa erityisesti vihjeitä suomalaisen miehen mielenmaisemasta. Itse pidin enemmän siitä puolesta. Samalla tavalla suomalaisen miehen kannattaisi tutustua muutamaan suomalaisten naisten kirjoittamiin naisille tarkoitettuihin kirjoihin (vihjeitä voi lukea täältä).

Suomalainen mies sittenkin kaipaa aitoa rakkautta ihan yhtä paljon kuin suomalainen nainenkin. Kaikesta huolimatta.