Huhtikuu2006: Kuoleman lähestyessä

Ostin eilen uusimman Kotilieden. Siinä oli paljon sisustusjuttuja, siksi se tarttui kaupassa mukaani. Mutta silmiini osui kotona seuraava juttu: "Onko kuoleminen helpompaa kuin ennen?"

Jutussa oli seuraava ohjelaatikko (siihenkin nykyään annetaan hyviä ohjeita lehdissä):

Kuoleman lähestyessä

• avoimuus lähestyvästä kuolemasta helpottaa läheisten toipumista menetyksestä.
• kesken jääneet asiat täytyisi osata selvittää.
• turvaa läheisten tulevaisuus.
• pohdi, miten voi helpottaa käytännön järjestelyjä kuoleman jälkeen.

Juttuhan tietysti kertoo niistä ihmisistä joilla kuolema on lähellä esim. vaikeasti sairaista. Mutta mieleeni tuli heti Paolo Coelhon kirja "Veronika tahtoo kuolla", jonka sanoma on se, että me jokainen kuljemme hetki hetkellä kohti kuolemaa. Kuolema lähestyy meistä jokaista. Eli itseasiassa meidän jokaisen pitäisi miettiä noita asioita joka päivä?

Kuin sattumasta luen myös parhaillaan zenmestari Thich Nhat Hanhin kirjaa "Ei kuolemaa, ei pelkoa". Se on täynnä zeniläistä viisautta.

Buddhalaisuudessa kuolemaa ja syntymää ei ole. Me emme ole missään ja me emme mene minnekään. Kun olosuhteet ovat riittävät, me ilmennymme. Kun olosuhteet eivät ole riittävät, lakkaamme ilmentymästä.

Kirjassa kerrotaan monia vertauksia, joissa käytetään esimerkkeinä vettä tai tulta. Voitko kysyä pilveltä: "Missä olit ennen syntymääsi?" Pilvi ei synny tyhjästä. Se on vain uudessa muodossa. Ennen pitkää pilvi muuttuu sateeksi, lumeksi tai jääksi. Jos oikein tarkasti katsomme sadetta, näemme siinä pilven. Elämä on muutosta ja jatkumoa.

Mikään ei pysy samana. Se tarkoittaa sitä, että kaikki muuttuu eikä mikään pysy samana hetkestä toiseen. Emme voi astua samaan jokeen kahdesti. Joessa virtaa eri vesi kuin eilen, mutta silti se kuitenkin on sama joki.

Me ihmiset olemme isiemme ja äitimme sekä isoisimme ja isoäitiemme jatkumoita. Isämme ja äitimme on meidän kanssamme aina mukana. Meissä on myös on jo lapsiemme ja lastenlapsiemme mahdollisuus.

Zeniläisyydessä pidetään kysymyksestä: "Miltä kasvosi näyttivät, ennen kuin isoäitisi oli syntynyt?" Niinpä, syntymän ja kuoleman sijasta on vain jatkuvaa muodonmuutosta.

Seuraavaksi lainaan suoraan kirjasta kaksi kappaletta:

"Syy, miksi itse kärsimme ja aiheutamme kärsimystä muille on, että unohdamme kaikki olevamme pysymättömiä. Jonain päivänä kuolemme, menetämme kaiken omaisuutemme, valtamme, perheemme, aivan kaiken. Vapautemme, rauhamme ja ilomme on tässä hetkessä ovat tärkein asia mitä meillä on. Mutta ilman valaistunutta käsitystä pysymättömyydestä meidän ei ole mahdollista olla onnellisia."

"Henkilö, jota rakastamme, on yhä olemassa. Hän on lähellämme, sisällämme, ja hymyilee meille. Harhakuvitelmamme vallassa emme tunnista häntä, ja sanomme: "Häntä ei enää ole". Kysymme yhä uudelleen: "Missä sinä olet? Miksi jätit minut yksin?" Väärinymmärryksemme vuoksi tuskamme on suuri. Mutta pilvi ei ole menetetty. Pilvi ilmentyy ei muodossa. Rakkaamme ilmentyy eri muodossa. Kärsimme huomattavasti vähemmän, jos ymmärrämme tämän."

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat tietää enemmän syntymästä, elämästä ja kuolemasta.