Kolme lyhyttä arviointia. Avainsanat: Kaisa, Jarmo ja SusuPetal

Kolme kirjaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen viime aikoina. 

Luin heinäkuussa 2013 Kaisa Halmkronan runoteoksen nimeltä Kierre. Luin sen jo ennen julkkareita. Kaisa, kun on ystäväni, ostin jo häneltä sen päivää ennen. Kirja on totta, vaikka tietenkin lienee sekoitus fiktiota. Mutta ne tunteet siinä ovat totta. Ja totisesti siinä on aikamoinen loppu!  Mutta minä itse en olisi hyväksynyt mitään muuta loppuratkaisua kuin sen minkä Kaisa siihen kirjoitti. Niin moni kirja lässähtää lopuksi, mutta tässä oli täydellinen päätös tarinalle.
Kaksi tätä kattavampaa Kierre-arvostelua löytyy tästä linkistä.

*

Elokuussa 2013 Qstockin aikana istuin Tähtitornin kahvilassa ja luin kerralla Jarmo Stoorin kirjan Haave ihmisestä. En pitänyt ollenkaan Jarmon aikaisemmasta kirjasta, jonka on Jeesuksen saappaanjälki. Mutta tästä taas tykkäsin todella paljon! Jarmo osaa kirjoittaa erittäin koskettavasti ja kauniisti rakkaudesta. Kirjassa on kyllä paljon rankkoja lukujakin, mutta onneksi kirjassa on sitä rakkautta. Niin kuin elämässäkin. Koska kirja on Nisperon Kahvilakirja, johon sai kirjoittaa omat kommentit, kirjoitin sinne heti tuoreelta mitä pidin.  (Kaisankin kirja on ns. Kahvilakirja, joten samalla kirjoitin Kaisan lukukappaaleeseen myös ajatukseni) Haave ihmisestä -kirjasta en löytänyt yhtään arvostelua netistä! Onpa huono juttu! Se kyllä ansaitsisi tätä minun lyhyttä raapaisua pitemmän arvion. Täällä Mesenaatti-sivuilla kuitenkin kerrotaan lisää kirjan juonesta ja taustoista. Kirjaan kuuluu myös mukaan myös äänikirja eli CD, jossa Jarmo lukee kirjaansa Heikki Hallanoron säestäessä taustalla.

*

Marraskuussa 2013 kävin Helsingissä ja samalla tutustuin SusuPetalin ja Johanna Virtasen taidenäyttelyyn. Olipas ihana tavata SusuPetal kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäisen kerran ja todeta, että yhtä mukava hän siinä kahvipöydässä kuin blogissaan. Ostin häneltä taulunkin. Samalla sain myös lahjaksi kirjan SusuPetalin kirjan Goottiemon kauhujen lipas. Olipas mainio kirja. Niin sujuvalla ja samalla mielenkiintoisella tavalla hän osaa kirjoittaa. Ja heti ajattelinkin, että runoilijaystäväni Kaisa myös pitäisi tästä. Hänkin on tekemässä uutta kirjansa käsikirjoitusta niin kuin itsekin olen tekemässä uutta runokokoelmaa. SusuPetalin kirjan aihe sovi meille todella mainioti. Annoin kirjan Kaisalle lainaksi, ja arvasin oikein -  Kaisa tykkäsi.
Kirjavinkeistä löytyy tämän kirjan arvostelu.

*

Kierteen ja Haave ihmisestä kirjan on julkaissut Nisperon Kahvilakirjat. Goottiemon kauhujen lipas on omakustanne. Näköjään ostan tai saan kirjoja nykyään suoraan kirjoittajilta - ja niissä on omistuskirjoitus. Lähikirjallisuutta ilman välikäsiä. Niin kuin lähiruokaa?

SusuPetalin taulu on  nyt keittiössäni.

Yhteisellä tiellä -antologian julkistamistilaisuus!

Tuoreet kirjat sylissä. Kannen kuvan on maalannut Maija Ahola.

Oulun ympäristön kynäilijät ry on tehnyt yhdistyksen ensimmäisen antologian. Kirjat saapuivat tänään painosta Liminkaan. Olen ollut mukana antologian työryhmässä.

Antologian julkistamistilaisuus järjestetään Wanhan ajan joulun yhteydessä Limingan lukion Heikki Sarvela -salissa 30.11.2013 klo 12. Kirjaa voi myös ostaa meidän yhdistyksen myyntipöydästä joulutorilla sisätiloissa.

Kirjan hinta on 20 euroa. Pehmytkantisessa kirjassa on 103 sivua sisältäen 8 sivuisen valokuvaliitteen. Kirja on painettu Kustannus HD:lla.

Yhteisellä tiellä –antologiaan on koottu Oulun ympäristön kynäilijät ry:n jäsenten tarinoita ja runoja sekä valokuvia ja kuvia maalauksista. Antologian nimi kuvastaa yhdistyksemme jäsenten yhteistä matkaa monitaiteellisella luovuuden tiellä. 

Matkalla ollaan niin Suomessa kuin kaukana ulkomailla. Tekstit kertovat myös lapsuuden rakkaista kotimaisemista ja pihapiireistä sekä tämän päivän tavallisesta elämästä. Kodista lähdetään liikkeelle ja kotiin halutaan palata. Tarinat hehkuvat lämpöä ja maistuvat todelle. Runoissa maataan riippumatossa, ihmetellään luontoa tai eksoottista ympäristöä. Niissä pohditaan elämän tärkeitä kysymyksiä ja ollaan olemassa vahvasti aistien tässä hetkessä. Runomuotokuvissa katsotaan lempeästi ja samalla tarkasti ihmistä. Mukana on myös kirjoituksia kaikenlaisista sattumuksista ja erilaisista arkielämän ilmiöistä. Jokaisessa tarinassa ja runossa on vahvasti näkyvissä kirjoittajan oma tapa ilmaista itseään ja ajatuksiaan. 

Tarinoiden ja runojen tunnelmaa täydentävät valokuvat sekä maalaukset, jotka ovat kirjoittajien omia töitä. Tervetuloa monipuoliselle poikkitaiteelliselle yhteiselle matkalle!

Antologian tekemisessä mukana ollet yhdistyksemme jäsenet: Maija Ahola, Anja Garanvölgyi, Timo Remes, Heidi Rundgren, Liisa Eklund, Vieno Myllylä, Lauri Myllylä, Pirkko Moisander, Marjatta Peräläinen, Elisa Kelhä, Anna-Maria Rönkkö, Helena Vähäsöyrinki, Pirkko Mattila, Eero Mattila, Terttu Häkkinen, Alli Kaski, Pentti Tuunainen, Terttu Välikangas, Rita Magga-Kumpulainen, Erkki Saikkonen, Anneli Tahkola ja Helena Sydänmetsä.

Runo- ja ValokuvaTorstai: Maven luotain

kevyt tuuli ihollani
etsin unessa tietä

kuulen äänesi

tuoreen mansikan maku
heinäkuun valo
tuoksu hiuksissasi

etkä sinä ole täällä


*************************

Kuvassa on savitaideteokseni, jonka tein tänä syksynä. Näyttää kuvassa tosi suurelta, mutta oikeasti se on aika pieni eli vain noin 10 cm. Se on tehty rakusavesta, ja en lasittanut sitä ollenkaan. Halusin, että se näyttää kipsiltä tai betonilta.

RunoTorstai muutti uuteen osoitteeseen. Täältä löytyy uusin eli 304. haaste.
ValokuvaTorstai löytyy edelleen täältä.

Naivistinen joulun ajan taidenäyttely Pannukakkutalossa Oulussa

Noora Skytän ja Tarja Paldaniuksen maalauksia.

“Naiset naurattaa” - NamUt-ryhmän naivistinen joulun ajan näyttely 
Pannukakkutalossa Oulussa 12.11.2013 - 7.1.2014 

Naivistinen ryhmä NamUt on perustettu syksyllä 2012, ja siinä on tällä hetkellä 10 jäsentä, jotka asuvat Oulussa, Oulunsalossa, Limingassa ja Iisalmessa.

Pannukakkutalon näyttely on ryhmän kolmas yhteisnäyttely. Tässä näyttelyssä on nähtävissä teoksia seuraavilta taiteilijoilta: Marja-Liisa Kanninen, Noora Skyttä, Virpi Väisänen, Tuula Puustinen, Tarja Paldanius ja Heidi Rundgren.

 Pannukakkutalon alakerrassa on jouluisia ja talvisia maalauksia sekä keramiikkaa. Yläkerran tauluissa on värien juhlaa, kesää, kissoja, yllätyksiä ja iloa! Esillä on perinteisellä tekniikalla maalattuja tauluja ja sekatekniikka- ja kierrätysmenetelmällä tehtyjä teoksia. Tule hakemaan väriä ja naurua pimeän keskelle, mutta myös hiljentymään ajatuksia herättävän taiteen äärelle.

 Tervetuloa!

Tarja Paldaniuksen maalaus ja minun savitöitäni.

Marja-Liisa Kannisen ja Tarja Paldaniuksen maalauksia.

Tuula Puustisen ja Virpi Väisäsen maalauksia.

Runo- ja valokuvatorstai: kaamos

tiedän että
sumun sisällä on todellinen maisema
- nyt esineet ovat ääriviivoja

tuijotan kauppahallin ihmisiä, kahvilan tuolia

irralliset hetket tulevat
ja menevät

ehkä jokin isku pysäyttäisi, herättäisi

ehkä jokin kipu

****************************

Kaamos aiheena Runotorstaissa ja Valokuvatorstaissa

Pyhäinpäivä

Runo- ja ValokuvaTorstai: sanat

hän liimasi heidän makuuhuoneen seinään sanat

home is where the heart is

ja ajatteli, että se riittää

*********

Lisää runoja täällä  ja kuvia täällä sanoista.

Valmis Kukkahattusetä

Tässä hän nyt on! Valmis savesta tehty Kukkahattusetä. 

Lasitin vain rusetin ja kukan hatusta. Muutoin jätin pinnan lasittamattomaksi.

Täällä kuva sedästä vielä, kun hän oli kosteaa savea.

RunoTorstai: Hetki unen ja valveen rajalla

tämä ilta ei saa päättyä
niin paljon on kokematta

tiedän

minun on nukuttava tarpeeksi
että jaksaisin olla onnellinen

ei uni ole kuolema
eikä elämä ole unta

***************************

RunoTorstain 298. haaste. Lisää Hetkiä unen ja valveen rajalta löydät täältä.

(Pyydän anteeksi kaikilta runotorstailaisilta, joille lupaisin, että kommentoin KAIKKIA haasteisiin vastanneita runoja. En ole ehtinyt millään, enkä pystynyt keskittymään runoihin siinä tahdissa kuin kuvittelin. Ja niitä runoja tulee niin paljon... Mikä tietysti on hyvä juttu. Olette niin ahkeria! Yritän pysyä perässä, jälkijunassa)

Ihanaa! Savikurssi alkoi taas!

Kukkahattusetä 

Uskomatonta kuinka aika menee nopeasti. Limingan kansalaisopiston savikurssi alkoi taas tiistaina. Nyt aloitin jo kolmannen vuoden saven seurassa.

En ollut päässyt koko kesänä muotoilemaan saveja tai niitä rakkaita kasvojani, joten ensimmäinen työni oli KASVOT (ei mikään yllätys). Ensin tein pään vain sen takia, että voisin harjoitella silmän muovailemista. Löysin netistä hyvä opetusvideon: Sculpting Geometric. Mutta yksi asia johti toiseen, ja lopulta edessäni oli iloinen Kukkahattusetä!  Kukkahattutädit ovat olleet nyt kuuma puheenaihe. Esimerkiksi Limingan Taiteilua -viikonloppuna nämä  alla olevat kukkahattutädit ilahduttivat ihmisiä.  (itse olen valokuvan alareunan nuorin hattupää)

Mutta kyllähän sitä Kukkahattusetiäkin pitää olla!

Nyt onkin sitten jännää miltä setä näyttää polttamisen jälkeen. Itse en pidä juurikaan mustasta savesta. En oikein osaa sitä lasittaa. Mutta muutakaan ei minulla ollut nyt jäljellä. Lisää savea tulee ensi viikolla. Rakusavi on lempisaveni.

Lupaan laittaa tänne kuvan lopputuloksesta! Toivottavasti sedän hattu pysyy kasassa...

PS. Pääsin mukaan NamUt -ryhmään. :D Käykääpä katsomassa mikä ihme se on... ;) Minä olen ainakin iloinen asiasta.

Kuvakaappaus Oulun ympäristön kynäilijöiden sivuilta.

Makro Tex -haaste: VÄRI

(klikkaa isoksi)

Otin tänään orvokit pois ja laitoin tilalle kirjavia callunoita eli aitokanervia. 

Yhdessä kallunassa on jopa kolme väriä eli violettia, valkoista ja keltaista.
Taitaa olla uutuus, koska en ole ennen kirjavia yksilöitä nähnyt.

Juuri sopiva syksyinen värisekoitus.

Tässä lähikuva violetista väristä.

Lisää värejä täällä Makro Texin haastesivulla. 

Runotorstain moderaattoriksi ja Kalevan jutusta

Minä ja Kaisa.
Kuvakaappaus Kalevan sivuilta.

Osa jutusta löytyy täältä!

Runoilijaystäväni Kaisa Halmkronaa ja minua haastateltiin 23.8.2013 Kalevaan. Aiheena oli runomuotokuvat ja runoilijuus. Kirjoitimme myös toisistamme runomuotokuvat lehteen. (Minun kirjoittama runomuotokuva Kaisasta on tuossa alhaalla) Samalla esillä oli tuo tuleva Taiteilua -viikonloppu Limingassa, joka meni mainiosti. Oli ihana ilma koko viikonlopun.

Toinen runouteen liittyvä asia. Runotorstaita uhkasi lakkautus!!! Hui kauhistus. Uusi moderaattoreja kaivattiin. Niinpä päätin ilmoittautua moderaattoriksi. Myös runoilija Ari Kokkonen ilmoittautui mukaan talkoisiin. Mahtava juttu! Runotorstai jatkaa eloaan.

Käykääpä osallistumassa tämän viikon haasteeseen!

MakroTex-haaste: vesi

Aiheena tänään vesi.

Minulle iski inspiraatiopula, joten kävin katsomassa kaikki muut kuvat ensin. 

Olipa ihania luontovesikuvia ja muitakin!

Päätin sitten tehdä itse kotona tätä uudestaan suosioon noussutta kuplavettä limsakoneella.

Täällä Makrotexin muut vesikuvat.

Taiteilua Limingassa 2013

Kuva Taiteilua -tapahtumasta 2012 ArsLimingan teltalta

Jälleen koittaa Taiteilua -viikonloppu. Limingassa on tarjolla kaikkea kivaa 23. - 25.8.2013. Tarkempi ohjelma löytyy täältä:  Kulttuuriliminka 

Voisin tähän laittaa ne tapahtumat, joissa itse esiinnyn. Nyt jätin lauantaina ihan tyhjäksi omassa kalenterissani. Haluan itsekin osallistua välillä tapahtumiin, enkä vain istua ja kirjoitta runomuotokuvia, vaikka sekin on antoisaa. Tosin, jos kirjoitan 10 muotokuvaa putkeen, olen aika poikki...

Esiintymisen lisäksi vien muutaman savityön näytille ArsLimingan taidenäyttelyyn, joka on Limingan lukion galleriakäytävällä. 

TAITEILUA -TAPAHTUMASSA PERJANTAINA 23.8.2013

klo 17 - 19 Runomuotokuvia nonstop!/Vilho Lampi -museo Rantatiellä
Heidi Rundgren kirjoittaa ja opettaa runomuotokuvausta. Pieni osallistumismaksu.


klo 20 - Runoilta/ Asema Pub (Asemakatu 7)

Kaisa Halmkrona lausuu otteita uudesta runokirjastaan Kierre.

Ensimmäisessä osassa on mukana myös Kaisa Klapuri, toisessa runoesityksessä säestyksenä muusikko Teemu Halmkronan sävellys ja Kierre-teosta esittelee Heidi Rundgren.

Heidi Rundgren ja Timo Remes lausuvat tilaisuudessa myös omia runojaan. Tapahtumassa on avoin Mikki: Tervetuloa lausumaan omia runojasi, suosikkirunojasi tai muuten vain olemaan paikalla!

Kierre-teosta on saatavilla paikan päällä kirjailijalta.

**********

TAITEILUA ARBORETUMISSA Sunnuntaina, 25.8. klo 15.00 

Oulun ympäristön kynäilijät ry järjestää
Taiteilua Limingassa -tapahtumaan liittyen tapahtuman Ala-Kestilän Arboretumissa:
14:30 Pyöräretki Arboretumiin / Lähtö torilta.

15:00 Piknik ja Arboretumin esittely.
Ohjelmassa mm.
* Metsätalousinsinööri Kyllikki Maaranto esittelee
Kalle ja Katri Arvolan istuttaman metsäpuiston, Arboretumin
* Vastaanottomusiikkia esittää kitaristi Janne Sihvo
* Metsäpuistossa esiintyy yhdistyksen jäseniä lausuen tai laulaen
* Esittelyn jälkeen grillipaviljongissa mahdollisuus makkaranpaistoon,
mehun ja piparin maisteluun pientä korvausta vastaan.
* Arpajaiset
* Jäsenten teoksia esillä ja myynnissä

Makrohaaste: kesän paras makro!

(klikatkaa isoksi, niin näette tarkasti)

Kesän paras makro on otettu 3.8.2013. Tyttöni löysivät metsäpolulta sudenkorennon siivet. 

Ne kimalsivat todella kauniisti auringonvalossa.

Oulujärven rannan hiekka on myös kauniin pientä ja pyöreää. 

Makrokuva tosin kertoo, ettei se hiekka ihan täysin pyöreää ole.

Lisää parhaimpia kuvia täällä Makrotexin sivuilla.

Joko olisi uuden aika?

Olisikohan jo aika kirjoittaa uusi runokokoelma tai jopa jokin muu kirja, 

kun Syntymä-runokirjat alkavat loppua? (minulta laatikosta, netistä niitä vielä kyllä saa)

Kahdeksan tunnustusta

Sain pitkästä aikaa tällaisen meemin Aikatherinelta. Ihana. Harvoin enää sellaisia tulee. Facebookissa, kun enimmäkseen pyörin.

Tehtävään kuuluu kertoa 8 satunnaista asiaa itsestäni. Ja jakaa tunnustushaaste eteenpäin haluamilleen blogeille.

1. Minä ostin itselleni eilen oikeat juoksukengät (alennuksesta).

2. Minulla on ongelma. Opiskelisinko jotain, josta en ole juuri kiinnostunut, mutta se lisää minun työnsaantimahdollisuuksiani? Vai opiskelenko jotain, joka kiinnostaa minua suunnattomasti, vaikka sillä alalla ei ole töitä tarjolla?

3. En ole enää niin rohkeasti avoin kirjoituksissani.

4. Minulla on unelmakartta makuuhuoneessani.

5. Minä täytän ensi vuonna 40 vuotta.

6. Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihania. Heillä on kultareunuksensa. Joillakin vain pimeys on vallannut koko muun pilvimassan. Se on surullista.

7. Avopuolisoni on paras ystäväni. Mietin tätä tänään. Kaikki muut loput ystäväni ovat todella hyviä ystäviäni. Rakkaani on se paras.

8. Sain lahjaksi viime viikonloppuna serkultani mainion pöytälampun, joka sopii sisustukseemme täydellisesti.

Haaste eteenpäin: Jaan tämän viidelle blogille.

 1. Ystävälleni Kaisalle, joka on tavattoman rohkea ja tuottelias runoilija

2. Unalle. Hän saa valokuviinsa toivorikasta kauneutta ja runoihinsa haikeaa kauneutta. Sopivasti soivat yhteen.

3. E:lle tai olemattomalle, joka on täysin ja kokonaan vailla... Hän se jaksaa miettiä ja herättää meitä muitakin miettimään. Koko ajan! Se on hyvä. Itse enimmäkseen hiljaa katselen ja hymyilen nykyään.

4. GS:lle. Hän myöskin jaksaa! 16.5.2013 hän esimerkiksi kirjoitti näin:
"Kuuletko? Mielen melun hiljentyessä voit kuulla hiljaisuuden äänen. Kuuntele tarkkaan, kuuntelet sieluasi."

5. Jukalle. Koska eihän kahta ilman kolmatta miesajattelijaa...

Ainutlaatuinen taidenäyttely Limingassa kesällä 2013

Teos: Juho Arvola, Stage II (kuvassa näkyvillä noin 1/3 teoksesta)

Galleria 23 Heiskarin kesänäyttely on tänä kesänä esillä 25.8.2013 saakka osoitteessa Lumijoentie 23, Liminka ti-su klo 12-18. Maalaistalon pihapiirissä olevat rakennukset (mm. navetta, puojit, aitta, kellari) ovat näyttelytiloina. Mukana 36 taiteilijaa: Pirjo Österholm, Jari Jansson, Mirja Mikkonen, Sauli Ahola, Rauli Körkkö, Kari Södö, Jaakko Heikkinen, Loviisa Lassila, Pekka Homanen, Tiina Vehkäperä, Niina Kela, Teijo Hilden, Reino Rautio, Juho Arvola, Kaisa Halmkrona, Tiinamari Pietilä, Antti Hänninen, Heikki Länkinen, Tuija Syrjäniemi, Mikko Jylhä, Hannu Lukin, Riitta Polvi-Karjalainen, Jaakko Myyri, Toni Iskulehto, Elvi Rehula, Jouko Korkala, Tiina Paaso, Hanu Ahosola, Marianne Lukkarinen, Maija Ahola, Marjatta Peräläinen, Konsta Koivisto, Matti Heiskari ja Kaisu Heikkilä.

Itse vaikutuin eniten yllä olevasta Juho Arvolan Stage II:sta. Valtava teos, näyttämö ladossa. Istuin penkillä ja katselin sitä. Tuntui kuin olisin katsonut näytelmään, mennyt sisään eri maailmaan. Valokuvasta ei saa oikeaa tunnelmaa. On mentävän näyttämölle sisälle, jotta tietää mitä tarkoitan.

Hannu Ahosolan kivieläin (2011)

Pidin myös suunnattomasti Hannu Ahosolan kivieläimistä. Niitä oli kymmeniä erilaisia seinällä katselemassa pihapiirin touhuja. Ahosola on yhdistänyt teoksissa kiven ja pronssin! Hänen teoksiaan oli lisää kellarissa. Niihin myös yhdistetty kolikoita  kekseliäällä tavalla.

Kuvan edessä oleva valtava teos on Antti Hännisen Dodekaikosaedri alias fullereeni (2013). 

Näyttelyn teokset olivat laitettu jälleen kauniisti esille. Tämä on Galleria 23 Heiskarin toinen kesänäyttely. Yläpuolen kuvissa olevan navetan kokonaisuus on kirjavampi. Kellari, puojit ja aitat sisältävät yhtenäisempiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi yhdessä puojissa on esillä vain Jari Janssonin teoksia.

Teos: Kati Juvani

Tämä upea akkanukke on Kati Juvanin tekemä. Lisää löytyy hänen kotisivuiltaan.

Teos: Sanna Heikkilä, Syli (puu, marmori 2012)

Ja tästäkin näyttelystä löytyi paljon sellaisia ideoita, joita itselle ei ole tullut mieleen! Sehän on usein parasta taidenäyttelystä. Löytää jotain mitä itse ei voi kuvitella. Tämäkin ylläoleva Sanna Heikkilän teos on äärimmäisen keksiliäs, ja lisäksi kaunis, omituisella tavalla. Siis marmorista tehtyjä rintoja puun sisällä...

Teokset: Tuija Syrjäniemi, Ihminen I, II ja III (2012-2013)

Minua tietysti myös kiehtovat kasvot! Itsekin kun teen savesta aina niitä päitä.  Kuvassa on Tuija Syrjäniemen tekemiä kasvoja.

Suosittelen tutustumaan tähän monipuoliseen näyttelyyn, jossa voi samalla nähdä myös vanhoja maatilan työkaluja ja tavaroita! Alapuolen kuvassa on yhdistetty Maija Aholan taulut ja aitoihin esineisiin. ja jos itse Matti Heiskari on paikalla (lähes aina myös on), saatte vielä paljon lisää tietoa teoksista ja tilasta.

Pia Ronkainen: Äären ympärillä on kylmä muuri

Kreetalla Agia Marinan rannalla

"Ydinperheissäkin riidellään, sisarukset saattavat ottaa rajusti yhteen, niin olen lukenut, mutta. Uudessa perheessä kaikki otetaan hyvin vakavasti, ettei säryttäisi taas, kokonaan hajottaisi. Kahden ihmisen rakastuminen johtaa siihen, että ollaan yhdessä vereslihalla ihottomia ja siinä sitten kasvaa yhteinen nahka, väkisinkin, jonkunlainen." (s. 87)

Otin Kreetan lomalle lukemiseksi Pia Ronkaisen kirjan Äären ympärillä on kylmä muuri (Impressio 2013). Pia Ronkainen on oululainen kirjailija ja kriitikko, joka asuu Tyrnävällä. Kansiteksti sanoo kirjan olevan kaunis ja koskettava pienoisromaani uusioperheen arjen ongelmista ja niistä selviytymisestä.

Ja sellainen se onkin. Itse elän uusperheessä. Kirjassa oli niin monta kohtaa ja lausetta, jotka melkein saivat minut itkemään. Se on paljon se. Hyvin todentuntuinen ja samaistuttava kirja. Lisäksi siinä on paljon runollista nautinnollista kieltä.

Esimerkiksi tämä:

"Meidän lähellä on monta autiotaloa, joissa vielä muutama vuosikymmen sitten asui ihmisiä, mutta nyt ne ovat yksinäisiä taloja, niiden ikkunoissa roikkuvat surulliset verhot ja niiden pihat ovat ummessa, kesäisin kasvien, talvisin lumen valtaamina." (s. 30)

Tai tämä:

"Äidin rakkaus oli isän mielestä ääretön ja siksi äiti lähti pois. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa. Muistan niin vähän. Välähdyksiä. Aina en ole varma tapahtuivatko asiat jotka muistan oikeasti vai kuvittelenko. Joskus olen miettinyt, että jos lapsi jättikin äidin." (s. 42)

Kirjan kertojana on 16-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Emilia, joka asuu isänsä, äitipuolensa Sirpan ja sisarpuolensa Tiitun kanssa. Äiti on kadonnut Emilian elämästä. Kadonnut niin kuin usein erotilanteessa isät tekevät. Minun mielestäni kirjan tapahtumat sijoittuvat Tyrnävälle. Ei siinä sitä suoraan sanota, mutta naapurikunnassa Limingassa asuvana tunnistin kyllä paikan.

Emilia on runotyttö ja kova kirjoittamaan. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän pohtii myös maailman pahuutta. Miksi joistakin tulee pahoja, terroristeja, jotka surmaavat viattomia? Hän miettii omaa pahuuttaan ja sitä kuinka hän inhoaa Sirpaa. Pahuus voi tulla myös kotikylälle. Naapurissakin voi tapahtua kauheita. Isä voi tappaa lapsensa, polttaa talonsa. Kukaan ei ole suojassa - lintukodossakaan.

Emilia vihaa sitä, että Sirpa ja Tiitu muuttivat heidän kotiinsa, mutta hän kuitenkin haluaa, että isä on onnellinen. Valtava taakka ja asia käsiteltäväksi nuorelle ihmiselle.

Mutta Emilian elämässä on myös rakkautta ja toivoa. Koskettava kirja vie valoon! Loppuratkaisun uskoo todeksi. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että se oli niin lyhyt! Vain 126 sivua. Olisin halunnut tietää enemmän, olisin halunnut kulkea pitemmän matkan Emilian kanssa. Kirjassa kerrotaan asioista menneisyydestä ja myös tapahtumista 16-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Mutta pääpaino on tuossa päivässä, jonka iltana tapahtuu jotain todella merkityksellistä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka asuvat uusperheessä tai jotka suunnittelevat sen perustamista. On tämä hyvää lukemista myös ydinperheissä asuville. Sopii nuorille ja aikuisille.

Uusperheessä asuminen voi olla vaikeaa. Ihan niin kuin lasten saaminen tai avioituminen voi yllättää ydinperheelliset. Elämä voi olla vaikeaa - joka tapauksessa. Mutta jos ei uskalla elää, rakastaa ja antaa siipien kantaa, menettää paljon hyvää.

On uskoa, toivoa ja vapaana lentäviä lintuja.

******

Pia Ronkaisen seuraavan Välitiloja -kirjan (Nispero Kahvilakirjat) julkkareita vietetään 20.7.2013 Tähtitornin kahvilassa Oulussa. Aikaisempia julkaisuja: Runoromaani (ntamo 2010) ja Tango (ntamo 2012)

MakroTex: kukka

(klikkaa TOSI ISOKSI)

MakroTexin kevään ja kesän viimeinen haaste on kuvata kukka läheltä.

Tässä on teille ruusu. Pensas on kotipihallani. Otin äsken kuvan samalla kun ukkonen jyrisi kauempana.

Täällä on lisää ihania kukkia!

Päämies Oulun taidemuseossa

Päämies (rakusavi 2013)

OMAT SEINÄT 17.5. – 2.6.2013

Oulun taidemuseossa järjestetään omatoiminen taidenäyttely. Sinne sai tuoda ihan kuka vaan yhden taideteoksen. Minä vein sinne tänä keväänä tekemäni rakupatsaan. Jännä juttu! Siellä se nyt on.

Ihmiset ryntäsivät todella innolla ripustamaan töitään. Suurin osa taisi olla tauluja. Itsellä oli helppo löytää paikka saviukolle. Kalevan Galleriassa on kuvia jonosta, joka oli pitkä kuin... vaikkapa.. leipäjono.

OMAT SEINÄT -näyttely avautuu pe 17.5. klo 12 - tervetuloa katsomaan!

RunoTorstai: aforismeja

Jos olisin äiti lempeä kuin Muumimamma,
en olisi todellinen.
Todellisissa äideissä on myös puolet Mörköä.

*

Jos olisin jääkiekkojoukkueen maalivahti,
istuisin katsomossa.

*

Jos olisin toukokuu,
sinä olisit jo harava kädessä.

*

Jos olisin patja,
olisin futon - jämäkkä ja hengittävä,
tarvittaessa pois rullattava.

*

Jos olisin polku,
olisin metsä.


****************

RunoTorstaissa tehdään nyt aforismeja. Lisää voit lukea täältä.

Makrohaaste: ruudukko

Siivilän ristikosta saa ruudukon. 

Makrotexin sivuilla lisää ruutuja ja ruudukkoja

Läsnäolon rauha

Rakukurssi nro 2

Limingan kansalaisopiston savikurssiin sisältyi tänä vuonna myös rakukurssi. Yläpuolen kuvassa osa savitöistäni eli saldoa polttopäivältä. Tänä vuonna poltto tapahtui opettajamme Niina Kelan pihassa.

Rakusavitaiteiluun jää koukkuun! Esineiden ja astioiden pinnoista tuntuu tulevan joka kerta upeita. Tottahan toki lasitus ei ihan aina onnistu, mutta rakutöissä useammin kuin tavallisissa.

Kirjoitin viime vuonna tarkasti rakupolttoprosessista tähän blogiini.

Tässä muutama vaihekuva ennen ja jälkeen tältä vuodelta.

Tämä Päämies on sukua Pääsiäissaaren päämiehille. Tässä hän on lasituksen levittämisen jälkeen ennen polttoa.

Alhaalla on kaksi kuvaa valmiista päästä. Eikö olekin mahtavia värisävyjä?

Löysin oikean lajin ja siitä se lähti...

Kevätherkku on täällä!

Olen ollut  liikunnan välttelijä jo kauan! Paino on myös jojoillut hyvin paljon.

Nyt uutena vuotena sitten olo alkoi olla jo niin tukala, että päässä napsahti. Siis painoa oli tullut taas liikaa ja kunto oli aivan liian heikko! Päätin, että nyt on tehtävä elämänmuutos! Halusin jaksaa paremmin töissä ja kotona sekä harrastuksissa (ne runo/savijutut). Kyllä taiteen tekemiseen ihminen tarvitsee hyvää kuntoa. 

Aloitin muuttamalla ruokavalioni keveäksi ja terveellisemmäksi. 

Kun olo oli kohentunut oikean ruokavalion avulla, aloitin vasta sitten liikunnan (noin 3 viikon kuluttua aloituksesta). Jos olisi aloittanut sekä laihduttamisen että liikunnan yhtäaikaa, se olisi ollut liian iso elämänmuutos jaksettavaksi.

Päätin kokeilla ensiksi monien kehumaa kahvakuulaharjoittelua. Löysin hyvän kaverin, joka opasti minut salilla liikkeisiin. Sekin on hyvä, että tuossa salissa on käytössä aidot girya-kuulat! Sain heti tuntuman oikeisiin kahvakuuliin.

Ihastuin lajiin! Kun sain kohotettua kuntoa kahvakuulan avulla, päätin aloittaa muitakin lajeja. Nyt harrastan kahvakuulaharjoitten likäksi myös Sambic-jumppaa (siitä kerroinkin jokin aika sitten täällä). Lisäksi hiihdän, kävelen tai vesijuoksen silloin kun siltä tuntuu. Yritän pitää liikunnan monipuolisena, etten tylsisty. Seuraan ruokamääriäni ja painonputoamista Kalorilaskurissa ja kunnonkohoamista FirstBeat-trainerissa. 

Minulla on jo lähtenyt läskiä tänä vuonna 9,5 kiloa! Minulla oli aloittaessa huomattavasti ylipainoa. Painoindeksi huuteli merkittävää lihavuutta. Kunto on jo kohonnut heikosta välttävän ja tyydyttävän rajoille. Kävin pyöräilemässä pyöräergometritestin. Olin edellisen kerran pyörällyt sen kaksi vuotta sitten. Nyt siis kunto on jo lähes tyydyttävä. 

Aion jatkaa tätä kunnes paino on normaali ja kunto on hyvä.  Ja tietysti aion pitää jatkossakin painon normaalina ja kunnon hyvänä, joten tämä projekti ei lopu koskaan. :)

Yksi hyvä pysäyttävä testi oli tammikuussa tekemäni InBody 720 -kehoanalyysi. Meidän kunnassa sai käydä mittauksessa ilmaiseksi. Seuraavan kerran se tulee tänne syksyllä. Tosin oli ollut jo pari viikkoa kevennetyllä ruokavaliolla, joten ihan alkuperäistä lähtötilannetta tulos ei kuvaa, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Rasvaprosentti oli kyllä kauhea.

Minä olen sen verran nörtti, että nämä kaikenmaailman tekniset laitteet ja tietokoneohjelmat auttavat kovasti kuntoilussa. On hauskaa seurata sykemittarilla ja muilla apuväneillä kunnon kohoamista. Kehoanalyysilappua oli mielenkiintoista tutkia, ja odotan innoissani seuraavaa mittausta. Haluan nähdä paljonko läskiä on muuttunut lihakseksi. 

Tottahan sen myös tuntee kehossa itsekin, mutta kunnon kohoamisen näkee myös noista ohjelmista. Ja ne tiedot pysyvät siellä, jos joskus unohdan lähtötilanteen tai tulee olo, ettei kehitystä ole tapahtunut.

Kyllä! Minä olen jo nyt kevätherkku, ja herkummaksi aion vielä tulla!

Mikä se tämä olikaan? Täällä tästä pallosta enemmän...

Näe valo!

Pyhä Birgitta (savi 2013)

Elämässämme tapahtuu paljon ikäviä asioita, joille emme voi mitään. Keskitymme niihin ja unohdamme kaiken hyvän mitä meillä on. Epätoivo valtaa mielemme. En tiedä mistä johtuu, että jotkut pystyvät paremmin näkemään myös valoa pimeyden keskellä. Opittua vai synnynnäistä? Minä toivon, että kyseessä olisi taito, jonka voi oppia. Taito, jonka voisin lahjoittaa eteenpäin muille ihmisille.

Savinen kahvakuula

Kettlebell made of clay.

Girya Art.

Aloitin kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin terveellisemmän elämän tammikuussa 2013. Käyn myös Sambic-jumpassa.

Vaikka nyt ajastani kuluu osa myös kuntoiluun, en ole unohtanut runoilua ja savitöitä. Nyt kun minulla on parempi kunto, olen jaksanut tehdä niitäkin enemmän.

Tein savesta jopa kahvakuulan! En tiedä onko kukaan koskaan missään moista tehnyt. Onko siinä järkeä? Eipä siinä järkeä tarvi ollakaan. Kauniisti se tuossa pöydällä kimaltelee kuitenkin.

Luin ihan vasta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit. Kiva kirja. Suosittelen!

Mitähän seuraavaksi tekisin savesta? Hmm....

Runoilija sisustaa taas

Kävin tänään kotimatkalla Sisustus Wanha Aliinassa Tyrnävän Murrossa. Olemme tehneet hiihtoloman aikana hieman muutoksia makuuhuonejärjestykseen. Vain yksi makuuhuone on pysynyt koskemattomana!

Päätin, että afrikkalaisen makuuhuoneen aika on ohi. Siirsin afrikkaiset ja itämaiset jutut olohuoneeseen. Verhot ja tyynynpäälliset taidan laittaa talteen vaatekaappiin. Minulla on jo pitkään ollut halu siirtyä valoisampaan ja isompaan makuuhuoneeseen. Haluan herätessä nähdä vaaleita sävyjä. Lisäksi olen hurahtamassa maalaisromantiikkaan. Siitä saan syyttää/kiittää Ainosofiaa.

Olemme nyt nukkuneet jo kolme yötä tässä valoisammassa makuuhuoneessa. Olen ollut tyytyväinen! Ja eipä avopuolisokaan ole valittanut. Ostin Wanhasta Aliinasta tuollaisen ketjun, johon ostin kaikenlaisia kivoja juttuja roikkumaan. Huoneessa on jo valmiiksi kukkatapetit. Ne ovat talon entisen omistajan laittamat. Enpä onneksi ehtinyt niitä repiä alas.

Oikeasti minä menin sinne ostamaan vain  tyynynpäällistä. Mutta miten siinä sitten niin kävikään. Tuossa keskellä on kuitenkin se tyynynpäällinen! Yhden mukavan maalaisromanttisen tyynynpäällisen löysin Huuto.netistä. Se tullenee postissa ensi viikolla. Tuo päiväpeite on avopuolisoni vanhempien häälahja. Kuulemma yhtä vanha kuin minä! En ensin ajatellut, että se sopisi nyt sänkyymme, mutta oikeastaan se sopii. Eikös vain?

Vielä yksi kuva. Ostin sieltä liikkeestä myös tuollaisen puksikranssin. Puksipuut ovat niitä pensaita, joita puutarhoissa leikataan vaikkapa palloksi. Nuo kaksi kissaa ovat minulle hyvin tärkeitä. Sain ne kummitädiltäni kastelahjaksi. Joten nekin ovat yhtä vanhoja kuin minä! Kissat ovat kulkeneet mukanani kodista kotiin. Minähän olen syntynyt Ruotsissa, joten alkujaan ne ovat olleet eteläruotsalaisia kissoja.

Nyt vain sitten on jäljellä yksi jännä juttu. Haluan totisesti nähdä tyttöjeni ilmeet, kun he tulevat sunnuntaina kotiin. Tietävät kyllä, että täällä tehdään muutoksia. Siksihän me nyt tehdään, kun on voinut rauhassa tehdä niitä. Keskimmäinen tyttö jo pyysi kamerakännykkäkuvia uudesta, ensimmäisestä ikiomasta huoneesta. Sanoin, että ei se ole vielä valmis ja eikös se olekin paras nähdä sitten vasta ihan itsekin?

Tämä naistenpäivä menikin ihan romanttisissa tunnelmissa ainakin sisustuksen suhteen.

Hyvää naistenpäivän iltaa kaikille naisille! 

Ystävänpäivä meni mutta...

Haluan jakaa tämän ajatuksen ja kuvan kanssasi, ystäväni, joka käyt tätä blogiani joskus lukemassa!

Runo- ja valokuvatorstai: kirjasto

Nuori tyttö lukee kirjaa
pussauskopissa.

Energiset pojat hakkaavat
punaista nyrkkeilysäkkiä.

Kuusi uutta miljoonakalaa ui
akvaariossa.

Kaksi pientä taaperoa juoksee
pehmeällä harmaalla kokolattiamatolla
nauraen ja kiljuen, rynnäten Pabloon
ja lopulta he hyppäävät säkkituoliin.

Vaihtuvaa taidetta seinillä,
Sulevi piileskelee
hyllyjen takana.

Runoilijavieras kertoo kirjastaan,
Kauko Röyhkä soittaa kitaraa,
paikalliset bändit esiintyvät, ja kaikki kehuvat akustiikkaa.

Joku istuu hakukoneen ääressä, toinen pelaa konsolipeliä.
Lehtisalissa istuu paikallinen taiteilija, juo kahvia
ja kirjoittaa jämäkän Facebook-statuksen läppärillään.

Ja kun aika mennä kotiin, lainataan mukaan muutama kirja.


*********************************

Runotorstaissa ja valokuvatorstaissa aiheena on kirjasto. Mistä muustakaan kirjoittaisin kuin meidän omasta uudesta Limingan kirjastosta, meidän kuntalaisten kakkoskodista tai yhteisestä olohuoneesta. Valokuva on avajaisista. Jos mietitte, että mikä on Pablo tai miksi Sulevi piileskelee, klikatkaa kirjaston linkkiä ja löytäkää vastaukset!

Zenmestari ja runous (asiaa myös vihasta)

Kaisa pohtii runouttaan blogissaan ja sai minutkin pohtimaan. Minä sain eilen luettua zenmastari Thich Nhat Hanhin kirjan Viha - viisautta sen hallitsemiseen (Basam Books). Hyvä kirja.

Siinä yllättäen Hanh kertoi myös runoudesta sivuilla 189 -190. Tai mikäpä yllätys se olisi, kaikki liittyvät kaikkeen tässä elämässä... Nimittäin huomasin alkaessani kirjoittamaan tätä kirjoitusta, että gnothi seauton kirjoitti myös tänään vihasta. Vihan ja runon päivä?

Hanh kertoo, että hän kirjoittaa runoja, mutta kuluttaa aikaa myös salaatin ja kurkkujen kasvattamiseen. Eräs  amerikkalainen buddhalainen tiedenainen oli kerran kysynyt häneltä, että miksei hän keskittyisi vain kauniiden runojen kirjoittamiseen, eikä tuhlaisi aikaa muuhun. Silloin hän kirjoittaisi enemmän runoja.

Zenmestari vastasi hänelle: "Rakas ystävä, jos en kasvattaisi salaattia, en pystyisi kirjoittamaan sellaisia runoja kuin nyt kirjoitan." Jos et elä keskittyneesti, tietoisen läsnäolon piirissä, jos et elä sydällisesti jokaista elämäsi hetkeä, et pysty kirjoittamaan. Et voi tuottaa mitään arvokasta, mitä voit tarjota toisille.

Zenmestarin mielestä runo on muille tarjoamasi kukka. Et voi pelkästään istua kirjoittamassa tarinaa tai novellia. Sinun on tehtävä muitakin asioita. Juot teetä, laitat aamiaista, peset pyykkiä ja kastelet vihannestarhaa.

Runo valmistuu kaiken aikaa, vaikka et sitä ajattelisikaan päivällistä perheelle tehdessäsi.

Thich Nhat Hahnin mielestä on erittäin tärkeää harjoitella myötätuntoista läsnäoloa. Valaistuminen ei ole astioiden tiskaamisesta tai salaatin kasvattamisesta erillään. Harjoituksen tarkoitus on oppia sisällyttämään arjen jokaiseen hetkeen syvä tietoinen läsnäolo ja keskittyminen. Taideteos sikiää ja kehittyy juuri näissä arkipäivän hetkissä. Oivalluksesi, myötätuntosi ja kykysi kirjoittaa tavalla, joka liikuttaa toisen ihmisen sydäntä, ovat harjoituksesi puussa kukkivia kukkia. Meidän tulisi käyttää arkipäivämme jokainen hetki siihen, että annamme oivalluksen ja myötätunnon puhjeta kukkaan.

Näin Hahn kirjoittaa kirjassaan.

Hänellä on kaunis, runollinen ja toistava tyyli. Hän saattaa kertoa saman asian hieman eri sanoilla monessa eri kappaleessa. Mietin, että onko huonoa editointia. Miksi toistetaan? Mutta jotenkin hänen kirjoistaan jää rauhallinen, turvallinen olo. Ehkä toisto onkin ovela tehokeino.

Kirja kertoo siis vihan hallinnasta, mutta siinä käsitellään paljon myötätuntoista läsnäoloa. Ihmiset erkaantuvat toisistaan ja tulevat toisilleen vihaiseksi. Heitä alkaa raivostuttaa, kun kumpikaan ei kuuntele toista oikeasti.  Rakastava, myötätuntoinen läsnäolo ja toisen aito kuunteleminen on keino päästä jälleen lähelle toista.

Hahn ei neuvo purkamaan omaa vihaa ulos tai pitämään sitä sisällä piilossa. Omasta vihasta pitää pitää huolta kuin pienokaisesta. Ensimmäisessä vaiheessa vastaanotat ja tunnustat: "Rakas vihani, tiedän sinun olevan olemassa. Nyt minä otan sinut huomioon ja huolehdin sinusta hyvin." Toisessa vaiheessa paneudut katsomaan vihasi luonnetta tarkkaan nähdäksesi, kuinka se on syntynyt. Kirjassa on myös neuvoja siihen, miten vihaa ilmaistaan viisaasti ja rakkaudella. Viha, niin kuin kaikki tunteet, ovat sallittuja.

Kastelkaa rakkauden siemeniä, jotta ne kukoistaisivat! Älkää ruokkiko vihan siemeniä!

Runo- ja ValokuvaTorstai: liukas

Liukas

Sinusta ei saa otetta.
Vaihdat puheenaihetta niin kätevästi.

Loukkaat niin ovelasti,
että tajuan sen

vasta vuoden päästä.


*************

Lisää liukkaita runoja ja kuvia RunoTorstain sivulla ja ValokuvaTorstain sivulla.

RunoTorstai:13

13

viiva ja kiemura merkitsevät kolmeatoista asiaa,
kolmeatoista vuotta tai kolmeatoista vesipisaraa

Katso, taivaalla on kolmetoista lintua!

olemme sopineet että se on niin
- numeroiden kanssa se on helppoa

mutta jos sovimme
että rakastamme aina
ja  että rakkautemme on aina yhtä varmaa
kuin luku 13 on 13

teemme elämästämme vaikean



**********************

RunoTorstain 269. haaste on 13

Kirja-arvio: Tulevaisuus tulee vielä

ON aamuyö.

Päässä on joku outo juttu

Ihan kuin makaisin maassa vinossa

s. 12

Useissa runokirjoissa on jokin runo tai säe, joka jää mieleen. Minulle se on tämä runo tässä runokirjassa. Tuo runo on niin totta. Samaistun. Muistan nuoruuteni. Ja kyllä se sopii myös keski-ikäiselle. Ja varmaan sitten mummonakin.

Ammattiopisto Luovin Limingan yksikön Ilmaisutaidon ryhmältä ilmestyi Tulevaisuus tulee vielä -runoteos joulukuussa 2012. Luovin sivuilla sanotaan näin: "Tulevaisuus tulee vielä -kirjassa Sylvia Kinnunen, Armi Kuusela, Janika Lehtomäki, Satu Lindgren, Sanna Lääperi, Mirka Meronen ja Janita Mustola kertovat tunteista, haaveista, eilisestä, tulevaisuudesta, pelosta, huomisesta ja arjesta, joka tuntuu joskus vaikealtakin. Teoksen taiton ja kuvat on tehnyt Luovin opiskelijatyönä Mari Tuomainen Helsingin yksiköstä."

Kirjassa on neljä osaa: 1. Arki,  2. Tietoa tulevaisuudesta, menneisyydestä ja tästä hetkestä,  3. Muistoja ja 4. Haaveet todeksi.

Runokirjan runot ovat hyviä. Ne ovat aitoja. Niihin pystyy eläytymään. Sitä muistaa kuin kaikki voi olla niin pienestä kiinni tai muistaa kuinka suuria asioita elämässä voi olla. Niin valtavia kuin meri.

Muistaa millaista oli olla nuori. Ja ne ne tunteet ole mihinkään nytkään hävinneet minultakaan, keski-ikäiseltä lukijalta.

Haaveet todeksi -osio herättää lukijassa valoisan mielen.

Kannen ja kirjan  mustavalkoisissa valokuvissa on koivu, jossa ei ole lehtiä. Mutta ihan varmasti seuraavana keväänä siihen kasvaa uusia, herkänvihreitä hiirenkorvia, uusia lehtiä, värejä, tuoksua.

KAUNIINA kesäiltana.

Taivas keltaisena loistaa,

pilvet mukaan liittyy.

Meren aallot kivikkoon lyö.

Taivas kirkas, pilvet harmaat.

Meri aaltoinen, kivikko liukas.

Kaunis kesäilta.

s. 45