Pia Ronkainen: Äären ympärillä on kylmä muuri

Kreetalla Agia Marinan rannalla

"Ydinperheissäkin riidellään, sisarukset saattavat ottaa rajusti yhteen, niin olen lukenut, mutta. Uudessa perheessä kaikki otetaan hyvin vakavasti, ettei säryttäisi taas, kokonaan hajottaisi. Kahden ihmisen rakastuminen johtaa siihen, että ollaan yhdessä vereslihalla ihottomia ja siinä sitten kasvaa yhteinen nahka, väkisinkin, jonkunlainen." (s. 87)

Otin Kreetan lomalle lukemiseksi Pia Ronkaisen kirjan Äären ympärillä on kylmä muuri (Impressio 2013). Pia Ronkainen on oululainen kirjailija ja kriitikko, joka asuu Tyrnävällä. Kansiteksti sanoo kirjan olevan kaunis ja koskettava pienoisromaani uusioperheen arjen ongelmista ja niistä selviytymisestä.

Ja sellainen se onkin. Itse elän uusperheessä. Kirjassa oli niin monta kohtaa ja lausetta, jotka melkein saivat minut itkemään. Se on paljon se. Hyvin todentuntuinen ja samaistuttava kirja. Lisäksi siinä on paljon runollista nautinnollista kieltä.

Esimerkiksi tämä:

"Meidän lähellä on monta autiotaloa, joissa vielä muutama vuosikymmen sitten asui ihmisiä, mutta nyt ne ovat yksinäisiä taloja, niiden ikkunoissa roikkuvat surulliset verhot ja niiden pihat ovat ummessa, kesäisin kasvien, talvisin lumen valtaamina." (s. 30)

Tai tämä:

"Äidin rakkaus oli isän mielestä ääretön ja siksi äiti lähti pois. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa. Muistan niin vähän. Välähdyksiä. Aina en ole varma tapahtuivatko asiat jotka muistan oikeasti vai kuvittelenko. Joskus olen miettinyt, että jos lapsi jättikin äidin." (s. 42)

Kirjan kertojana on 16-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Emilia, joka asuu isänsä, äitipuolensa Sirpan ja sisarpuolensa Tiitun kanssa. Äiti on kadonnut Emilian elämästä. Kadonnut niin kuin usein erotilanteessa isät tekevät. Minun mielestäni kirjan tapahtumat sijoittuvat Tyrnävälle. Ei siinä sitä suoraan sanota, mutta naapurikunnassa Limingassa asuvana tunnistin kyllä paikan.

Emilia on runotyttö ja kova kirjoittamaan. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän pohtii myös maailman pahuutta. Miksi joistakin tulee pahoja, terroristeja, jotka surmaavat viattomia? Hän miettii omaa pahuuttaan ja sitä kuinka hän inhoaa Sirpaa. Pahuus voi tulla myös kotikylälle. Naapurissakin voi tapahtua kauheita. Isä voi tappaa lapsensa, polttaa talonsa. Kukaan ei ole suojassa - lintukodossakaan.

Emilia vihaa sitä, että Sirpa ja Tiitu muuttivat heidän kotiinsa, mutta hän kuitenkin haluaa, että isä on onnellinen. Valtava taakka ja asia käsiteltäväksi nuorelle ihmiselle.

Mutta Emilian elämässä on myös rakkautta ja toivoa. Koskettava kirja vie valoon! Loppuratkaisun uskoo todeksi. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että se oli niin lyhyt! Vain 126 sivua. Olisin halunnut tietää enemmän, olisin halunnut kulkea pitemmän matkan Emilian kanssa. Kirjassa kerrotaan asioista menneisyydestä ja myös tapahtumista 16-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Mutta pääpaino on tuossa päivässä, jonka iltana tapahtuu jotain todella merkityksellistä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka asuvat uusperheessä tai jotka suunnittelevat sen perustamista. On tämä hyvää lukemista myös ydinperheissä asuville. Sopii nuorille ja aikuisille.

Uusperheessä asuminen voi olla vaikeaa. Ihan niin kuin lasten saaminen tai avioituminen voi yllättää ydinperheelliset. Elämä voi olla vaikeaa - joka tapauksessa. Mutta jos ei uskalla elää, rakastaa ja antaa siipien kantaa, menettää paljon hyvää.

On uskoa, toivoa ja vapaana lentäviä lintuja.

******

Pia Ronkaisen seuraavan Välitiloja -kirjan (Nispero Kahvilakirjat) julkkareita vietetään 20.7.2013 Tähtitornin kahvilassa Oulussa. Aikaisempia julkaisuja: Runoromaani (ntamo 2010) ja Tango (ntamo 2012)