Taivas harmaa on
räntää sataa
aika mataa hitaasti, päivä on loputon
ensilumi maan peittänyt
kylmyys hiipii pihapuissa
tiaiset noukkii maasta hiekkaa
Airi Kouva 1.11.1996
Halusin muistella vanhoja ja kaivelin muistojen arkistoa. Löysin äitivainajani vihkon, johon hän oli kirjoitellut kaikenlaista. Olen lukenut tuon runon kai ennenkin. En muista. Mutta silloin en itse kirjoittanut runoja. Tuo runo voisi olla kuin minun kirjoittamani. Tulipa syvältä kouraiseva olo.
Äitini kuoli vuonna 2005. Hän oli tuolloin 73-vuotias.
Missä ovat hänet muut runonsa? Kaikki ne, jotka hän ehkä kirjoitti. Kaikki ne, joita hän ei ehtinyt kirjoittaa.
Kiva löytö ja ajatusten ja runon löytö äidiltä. Itse olen isoäiti ja toivon, jonain tulevana aikana kun minua ei ole höpöttämässä on jäljellä aikapaljon elämäntarinaa, koettua ja elettyä. On myös runoja ja joskus vain ajatelmia. Sitä olisi sitten ikäänkuin enemmän olemassa vaikka on rajan takana.
VastaaPoistakun on neljä omaa lasta ja 9 lastenlasta varmasti kirjoitettu muisto on heille elävämpi, kuin käyni haudalla.
sivullani pieniä sanoja, on sinulle jotain ylläriä...
VastaaPoistaKiitos erittäin ihanasta yllätyksestä! <3
VastaaPoistaHei, toivottavasti päivittelet vielä blogiasi. Muistelen joskus lukeneeni jonkun postauksesi, jossa kyselit, tietääkö kukaan runouteen keskittyviä kirjablogeja tms. Itse olin harkinnut jonkinmoisen kirjallisuusblogin pystyttämistä ja herättämäsi ajatus jäi pyörimään mieleen... Käväise joskus kurkkaamassa, jos tykkäät lukea runoarvioita (tulee sinne muutakin). Blogihommani on aluillaan eikä minulla ole lukijoitakaan (tämä oli siis myös törkeä mainos ;) )t. ulpukas (ruohonkortta -nimisestä blogista)
VastaaPoistaHei, Ulpukas! Tottahan toki päivitän blogiani, jos on jotain päivitettävää. Nyt on ollut vain hiljaista kirjallisuuden, kirjoittamisen ja lukemisen saralla.
VastaaPoistaValokuvia tietenkin voisin julkaista...
Vierailin blogissasi ja laitan osoitteen muistiin tuohon omaan blogilistaani. Hienoa, että perustit runoutta suosivan kirjallisuusblogin! :)