Pages

perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

RunoTorstai: keittiö

raaputan nimeni
omaan puiseen tuoliin
tikkukirjaimilla

näkkileipää ja maitoa
ikkunassa kukkaverhot

pihalla korkeita valkeita rauduskoivuja
ja vanha sininen Saab

äiti on jossain muualla

*********

RunoTorstain 125. haaste

12 kommenttia:

  1. Yllättävä viimeinen lause, mutta samalla osuva.

    Intiimi ja kaunis. Tekis mieli alkaa analysoimaan mutta jätän sen toiseen kertaan.

    VastaaPoista
  2. Herkästi piirretty muistikuva, Myös rivien välit kertovat tarinaa

    VastaaPoista
  3. Herkkää tunnelmaa, muistoja...
    Tykkään kovasti.

    VastaaPoista
  4. Yllättävä tosiaan tuo viimeinen lause, mutta se tekee tästä runosta hienon.

    VastaaPoista
  5. Minäkin pidin tuosta viimeisestä ja yllättävästä lauseesta.
    Mutta kun luin uudestaan ymmärsin vasta että lapsi siinä ilman äitiä näkkäriä syö... Mutta hyvä että äiti kuitenkin on vaikka sitten muualla.

    VastaaPoista
  6. Kaikessa haikeamielisyydessään jotenkin positiivinen runo herkkäviritteisine mielikuvineen. Runon puhujan haivainnot lumpsahtelevat luonnollisesti omalle paikalleen, omalle runolleen.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteistanne. :)

    Ne lämmittävät mieltäni tässä ja nyt.

    VastaaPoista
  8. Ydin on alussa - ja lopussa.

    VastaaPoista
  9. Hyvä tunnelmakuva lapsuudesta. Ensin ajattelin miksi aikuinen raapustaa tuoliin nimensä, mutta viimeinen säe vei lapsuuteen. Oman itsen kokeminen itsenä äidistä irrallisena olentona tuli runostasi mieleen.

    VastaaPoista
  10. Hyvä kuvaus itsenäistymisestä, ensimmäisistä hetkistä "äidistä poissa". Toki tätä voisi tulkita synkemminkin, mutta omat positiiviset muistot vastaavista tilanteista vievät voiton.

    Olen itse juuri käynnistelemässä omaa runoblogiani, joten jos sinulla on aikaa, käy toki antamassa palautetta tuotoksistani. Kaikki vinkit toimivan runoblogin pyörittämiseen otetaan ilolla vastaan!
    http://niinsanotutrunot.wordpress.com

    VastaaPoista