Haluan jakaa teidän kanssanne pari pientä tekstiä. Sain illalla idean, että lukisin lapsilleni ensimmäistä päiväkirjaani, jota aloitin kirjoittaa 9-vuotiaana. Vanhimmasta tytöstäni, ekaluokkaisestani, oli erittäin jännää kuulla mitä äiti kirjoitti koulusta ja elämästä pienenä tyttönä.
Itse hämmästyin sitä kuinka samalla tavalla katsoin jo tuolloin maailmaa. Esimerkiksi tässä seuraavassa pätkässä odotin isosiskoani saapuvaksi kesälomalle lapsuuden kotiini ja tarkkailin ympäristöä. Olin tuolloin 10-vuotias.
Keskiviikko 26.6.1985 klo 11:23. + 18 astetta.
"Anne ei ole vielä tullut tänne. Isi on poroja merkitsemässä. Ulkona tuulahtelee ja taivaalla on muutama pilven hahtuva. Ehkä Anne tulee tänään. Muutama perunanvarsi pilkistää maasta. En oikein tiedä mitä minä tekisin päivällä?"
Seuraavassa olen 11-vuotias. En ole korjannut kirjoitusvirheitä tai lauseita. Yrittäkää saada selvää.
15.9.1985 sunnuntai klo 13:00, sataa
On syksyinen päivä. Lehdet ovat kellastuneet. Eilen käytiin Ranualla. Toissapäivänä oli 13 ja perjantai siis muka epäonnen päivä. Ranualla ei ollut nauhaa kirjoituskoneeseen. Minulle ostettiin ohut kaulanauha. Me käytiin kirjastossa. Kun ootettiin isiä niin joku humalainen nainen, luultavasti, suomen-ruotsalainen. Mua huvitti. Sillä naiset humalassa tipsuttelevat ja halailevat ketä sattuu. Niin ja lopuksi itkeskelevät. Me ostettiin tuohon elektroniikka peliin patterit. Nyt kummassakin on patterit. Me ostettiin myös haju tarroja. Ne tuoksuu kun niitä raaputtaa. Eipä muuta että hei. moi. hoi. toi. koi. soi.
Siinä sivulla oli hajutarra ja kun minä raaputin nyt sitä tyttöni kanssa, se ihan selvästi vieläkin tuoksui persikalle!
Lopuksi vielä yksi runo päiväkirjan alkupuolelta. Olen runoillut jonkin verran tähän päiväkirjaan ja liimannut kiiltokuvia sivuille.
"Kolme kaunista prinsessaa
ottaa kuusi askelmaa.
Jos me olisimme rumia vaan,
ei meistä prinsessoja tuliskaan."
30.10.84 Heidi 4 lk
Voi mikä aarre sinulla onkaan! Itsekin olen kirjoittanut päiväkirjoja jo tuolloin, mutta jossain teiniangstin kourissa hävitin ne.
VastaaPoistaOliko tuo prinsessaruno omasi? Ihastuttava :)
Ihanaa! Täytyy itsekin kaivaa esille omat päiväkirjat.
VastaaPoistaTänään muuten törmäsin kaappeja siivotessani "pitkäaikaiseen kirjeenvaihtoon", jonka puolikas on talletettuna laatikkoon.
Sitäkin olisi hauska pitkästä aikaa lukea!
Ipi: Minä säilytän kaikki jutut. Olen hamstraaja. Ja kyllä runo on omani. Jännä juttu, että minulla muuten on nyt ne kolme kaunista omaa prinsessaa kotonani!
VastaaPoistaSanna: Hih, saman kirjeenvaihdon puolikkaaseen törmäsin, kun kaivoin esille tuon päiväkirjan. Tallessa on! :D
Oi, kuinka ihanaa. :) Päiväkirjat on hauskoja ja mukavia. Minulla taitaa olla tallessa päiväkirjojen lisäksi "kiriksiä", eli eräänlaista kirjeenvaihtoa sekin. Kavereiden kanssa oli omat vihot, joissa yleensä yhdellä sivulla oli jutustelua ja toisella tehtäviä. :D
VastaaPoistaKävin muuten parturissa. Pää on ok, mutta vähemmän ok on istua siinä pesutuolissa vartin verran... Piti lopulta kysyä, että pääseekö tästä jo pois. Kaipaa niska vähän hierontaa.
Olipa mielenkiintoista lukea vanhoja tuotoksiasi. Ihan jännä runo oli se prinsessarunokin.
VastaaPoistaIhanaa tekstiä, palauttaa esmees mieleeni vanhan mustan kirjoituskoneen joka meillä oli. Semmonen josta tulee mieleen vanhat mustavalkoiset salapoliisielokuvat (vierastan leffa-sanaa). Isä oli tuonut sen työpaikaltaan. Sitte ku ostettiin uus niin ei se ollut niin hieno, ihan tyhmän näköinen, olevinaan moderni.
VastaaPoistaLoistavasti kuvaat humalaista naista. Jos noita päiväkirjoja on paljon niin julkaise ne. Julkaise jo.
Ihana tuo naiset humalassa -kohta. Hyvä havainto! :)
VastaaPoistapitaa tarkistaa:)
VastaaPoista