100 vuotta talon emännän kuoleman jälkeen
punamultainen talo lepää raskaana museoalueella
ovessa on ruostunut avaimenreikä
pirtin lattialankuissa askelten kuluttama polku
astun varovasti sisään
vanha aika tuoksuu hiljaisuuden keskellä
hipaisen sormellani rosoista seinää
pirtinpöydällä on kiulu ja leili
sekä puinen taikinakulho
mustunut leipälapio
värjöttelee nurkassa kylmissään
ei ole emäntä touhunnut sataan vuoteen
ei ole kulhossa taikinajuurta
eikä pöydällä lämmintä ruisleipää
ajattelen häntä
mitä tunsi emäntä
ottaessaan lujasti kiinni leipälapiosta
pyyhkiessään jauhoisella kädellään
hikeä otsaltaan
katsoiko hänkin ikkunasta ulos
kaukaisuuteen
ja huokui epämääräistä kaipausta
tätä samaa kaipausta
kuin minä
punamultainen talo lepää raskaana museoalueella
ovessa on ruostunut avaimenreikä
pirtin lattialankuissa askelten kuluttama polku
astun varovasti sisään
vanha aika tuoksuu hiljaisuuden keskellä
hipaisen sormellani rosoista seinää
pirtinpöydällä on kiulu ja leili
sekä puinen taikinakulho
mustunut leipälapio
värjöttelee nurkassa kylmissään
ei ole emäntä touhunnut sataan vuoteen
ei ole kulhossa taikinajuurta
eikä pöydällä lämmintä ruisleipää
ajattelen häntä
mitä tunsi emäntä
ottaessaan lujasti kiinni leipälapiosta
pyyhkiessään jauhoisella kädellään
hikeä otsaltaan
katsoiko hänkin ikkunasta ulos
kaukaisuuteen
ja huokui epämääräistä kaipausta
tätä samaa kaipausta
kuin minä
Valokuva- ja RunoTorstaissa aiheena historia.
*******************
Nyt tämä runo löytyy myös Aukeasta tämän linkin takaa.
Otin kuvan Limingan museoalueella elokuussa 2006. Oli aivan mahtavaa käydä taidekoulua 2006-2007 tuollaisessa ympäristössä! Todella inspiroivaa! :)
VastaaPoistaIkkuna on kirjoittajalinjan rakennuksen naapuritalossa..
Kuva on historiaa ja runo hyvä. Runomittainen tarina.
VastaaPoistaSanottiin mitä sanottiin mutta näin nämä toimivat parhaitten jos on kerrottava jotain. Herkästi, kauniisti.
Kiitos.
VastaaPoistaOlen erittäin otettu sanoistasi...
Huikean koskettava runo.
VastaaPoistaTunnelma suorastaan käsin kosketettava. Sekä runossa, että kuvassa.
VastaaPoistaTämä on niin hieno. Juuri kysymyksiä olen itsekin miettinyt historiaa lähestyessäni. Muotoilet niin kauniisti nuo lopun harvat kysymykset, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältävät niin paljon. Kiitos tästä runosta!
VastaaPoistaHei Heidi.
VastaaPoistaHaastan sinut kurssitus-meemiin. Osallistu, jos kerkeät ja kiinnostut. Lisää blogillani.
Mariar
www.mariar.vuodatus.net
Vain palsamit ikkunalaudalta puuttuvat
VastaaPoistaKiitos kaikille kehuista! Niiden innoittamana julkaisin tämä runon myös Aukeassa. En olekaan pitkään aikaan julkaissut siellä mitään.
VastaaPoistaIpi, Aino ja Tuima. Kosketus on tärkeää minulle runossa. Kirjoitan koskettamalla katseellani kaikkea. Ja siitä ehkä sitten syntyy koskettavaa... ;)
Hienoa, että on olemassa RunoTorstai ja ValokuvaTorstai! :)
Aion osallistua meemiin Mariar. Ja mukava kun ilmaannuit. Olit hetken aikaa hukassa minulta... Sinulla on uusi blogi ja nimi.
Helanes, piti ihan googlata minkä näköinen on palsami, tuo isoäidin kukka.