Vietän parhaillaan perjantai-iltaa keittiössä, läppärini ääressä. Astianpesukone hurisee. Lapset nukkuvat. Ulkona on pimeää. Käyn kirjautumassa Facebookiin, ei mitään uutta. Podenko jo Facebook-uupumusta? Luen blogeja, onko ihmiset hiihtolomalla? Käyn kirjautumassa keskustelupalstalle, ei sielläkään mitään innostavaa. Sitten taas kirjaudun Facebookiin... huoh, oikeasti pitäisi mennä nukkumaan.
Mutta kun on perjantai-ilta ja huomenna on vapaapäivä. Haluaisin vähän pitää hauskaa perjantai-illan kunniaksi. Mutta miten? Aikuisen ihmisen on aika säälittävää roikkua netissä näin paljon.
Tiistai-iltana oli sentään kivaa vaihtelua. Olin Nukulla (joka onkin nykyään Valve...hämmentävää) katsomassa runoesityksiä. Näin taas tuttuja runoihmisiä ja sain nauraa. Juttua ja iloa riitti. Ja Angelit esiintyivät. Oi, että! Ihanaa joikhaamista. Eivät olleet tosin enää Angelin tyttöjä.. (olivat realisteja, naisiahan heistä on kasvanut). Yleisökin sai yhdessä välissä joikhata.
Kai se on "annettava periksi" ja mentävä nukkumaan. En jaksa lukea mitään kirjojakaan nyt.
Soitin sentään tänään iltapäivällä yhdelle ystävälleni, joka on myös äiti. Sain voimaa naispuheesta. Kiitos siitä. :) Jotenkin on parantavaa keskustella oman sukupuolen edustajan kanssa ja vieläpä sellaisen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Sitä kaipaa aina välillä tai siis aina... mutta sitä yrittää löytää korvaavia toimintoja ystävien läsnäolon puutteeseen (esim. netti).
Niin, mutta ajatella. Noista tytöistäni, pikkunaisista, kasvaa pian isoja tyttöjä ja naisia, jotka täyttävät kodin vieläkin enemmän tyttöpuheella, kikatuksella, naurulla ja kirkaisuillakin välillä.
Astianpesukone hyrrää vieläkin tuossa. Pian se hiljenee. Naps. Yht'kkiä on aivan hiljaista.
Sammutan valot ja hiivin nukkumaan.
Huomenna on taas uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti