Heidi Haatajan blogi (aka Runoilija Heidi Rundgren)
Seuraavan aamun selityksiä. En tiedä nauraako tälle kukaan muu kuin minä. Sain tämän päähäni lähempänä puolta yötä ja hihittelin tälle vielä sängyssäkin.Huumori on vaikea laji, mutta eihän runotorstaissa vaadittu hyvää huumoria... Huonokin siis kelvannee.
No hauska minusta, en ihan nauranu mutta tämmösiä höpöjä voisi koota paljon ja tehdä lastenkirjan ja vähän isompienkin.
Hassu kuin kissan tassu.
:-DTästä tulee mieleen lastenkirja, jossa on setä, jolla on piiitkän pitkä parta... Luimme sitä kerran junamatkalla, ainakin kymmenen kertaa, kun se oli niin hauska kirja (ja matka pitkä).
Kirjan nimi on Tarina liehupartaisesta pikku sedästä (kirjoittanut ja kuvittanut Christel Rönns).
Kiitos Genoveeva ja Helanes. Hassu nassu taidan itsekin olla.Ja kiitos Sanna kirjasuosituksesta! :) Taidanpa yrittää löytää kirjastosta.Itseasiassa tämä runo tai höpsötys alkoikin lasten kanssa siitä, kun keksimme hassuja tarinoita ajankuluksi.
Seuraavan aamun selityksiä.
VastaaPoistaEn tiedä nauraako tälle kukaan muu kuin minä. Sain tämän päähäni lähempänä puolta yötä ja hihittelin tälle vielä sängyssäkin.
Huumori on vaikea laji, mutta eihän runotorstaissa vaadittu hyvää huumoria... Huonokin siis kelvannee.
No hauska minusta, en ihan nauranu mutta tämmösiä höpöjä voisi koota paljon ja tehdä lastenkirjan ja vähän isompienkin.
VastaaPoistaHassu kuin kissan tassu.
VastaaPoista:-D
VastaaPoistaTästä tulee mieleen lastenkirja, jossa on setä, jolla on piiitkän pitkä parta... Luimme sitä kerran junamatkalla, ainakin kymmenen kertaa, kun se oli niin hauska kirja (ja matka pitkä).
Kirjan nimi on Tarina liehupartaisesta pikku sedästä (kirjoittanut ja kuvittanut Christel Rönns).
VastaaPoistaKiitos Genoveeva ja Helanes. Hassu nassu taidan itsekin olla.
VastaaPoistaJa kiitos Sanna kirjasuosituksesta! :) Taidanpa yrittää löytää kirjastosta.
Itseasiassa tämä runo tai höpsötys alkoikin lasten kanssa siitä, kun keksimme hassuja tarinoita ajankuluksi.