Onnea!Postilaatikosta löytyi tänään uusin Tuli&Savu. Olen ihan äskettäin ryhtynyt tilaamaan sitä. Aluksi luulin menettäneeni lukukykyni. Pyörittelin lehteä ympäriinsä, kunnes tajusin miten päin sen kuuluu olla.
Lounaan jälkeen aloin lukea Hesaria. Ooh! Henriikka Tavi on voittanut Hesarin kirjallisuuspalkinnon! Tarkistin heti netistä, että löytyykö kyseistä kirjaa hyllystä. No, tottahan toki. Tyrnävältä löytyi. Heti, kun oli mahdollista, kaahasin autollani kirjaston pihalle, ryntäsin sisälle ja lainasin kirjan. Heti tänne se Esa! Näin siis näköjään vaikuttaa tuo, että joku saa palkinnon... olenpa altis vaikutuksille. No, haluan tarkistaa teoksen ja miettiä, että pidänkö minäkin tästä kirjasta. Haluan myös tutustua samasta syystä Miia Toivion esikoisteokseen, jonka arvostelun luin Parnassosta. Se on kyllä varauksessa ja pitäisi tulla minulle seuraavaksi, jos vain edellinen lainaaja viitsisi palauttaa sen kirjastoon.
Tuosta uusimmasta Tuli&Savu -lehdestä löytyy myös Esim. Esan arvostelu. Kun tutkin luetteloa lehden toimituksesta, sieltä löytyi kaksi tuttua bloggaria. Vai onko kyseessä runoilijat, jotka bloggaavat? Kumpi tuli ensin... Eli Tuli&SavuNetin päätoimittaja Ville-Juhani Sutinen, jonka blogia seurailen. Lehden toimitussihteeri Sirpa Kyyrönen bloggaa myös. Hänen blogiinsa olen törmännyt RunoTorstain osallistujien runoja lukiessani. Henriikka Tavikin on lehden toimituksessa mukana.
Törmätessäni uuteen, minua kiinnostavaan runoilijaan tai kirjailijaan tai kirjoittavaan ihmiseen, löydän häneltä lähes aina netistä myös blogin. Jos ei blogia, niin hän löytyy Facebookista. Koska minä itse bloggaan, toimii se minulle jopa kannustimena. Hei, tuo bloggaa, minäkin bloggaan... haluan siis lukea hänen kirjansa.
Tulee sellainen olo, että kaikki bloggaavat. Sehän ei varmaankaan ole totta. Minulle vain sattuu hyvin usein näin. Mistähän se johtuu?
Ollessani raskaana näin kaikkialla raskaana olevia naisia. Niitä oli kaupat ja lehdet pullollaan.
VastaaPoistaNyt kun olen masentunut media on täynnä muitakin väsähtäneitä äitejä. Ja muutenkin on koko ajan aistivinaan väsymystä ja masennusta ympärillään.
Ehkä sama ilmiö pätee blogeissakin?
Tulin kertomaan, että olen ottanut molemmat suosittelemasi kirjat (itseasiassa taisit suositella vain toista, mutta Nonosta nappasin tuon toisen..) luettavieni listalle.
Kiltteydestä kipeissä olen noin puolessa välissä ja ihan ymmälläni. Miten tuo kirjailija voi tietää noin paljon MINUN elämästäni? Kiitos suosituksesta!
Ehkäpä se johtuu juuri siitä. Samoin jos ajalee punaisella Volvolla, näkee jokapuolella punaisia Volvoja.
VastaaPoistaSama reaktio minulla oli silloin kun luin sitä Kiltteydestä kipeät kirjaa! :O
Mukava kun sitä minun juttuani Nonosta vielä jaksetaan käydä lukemassa. :)