Äidit tarvitsevat hoivaa

Assistentti Eija Sevón Jyväskylän yliopistosta on tutkinut pian ilmestyvässä väitöskirjassaan äidin ja lapsen suhdetta ja äidin vastuuta.

Sevónin tutkimuksessa kävi ilmi, ettei äiti niinkään kaipaa neuvoja vaan tukea muilta ihmisiltä. Ensisijaisesti hän kaipaa toisen ihmisen läsnäoloa. – Läheinen voi olla lapsen isä, oma äiti, anoppi, sisko tai ystävä. Tärkeintä on, että äidillä on kiinni pitävä ympäristö.

Jokaisella ihmisellä on hoivan antamisen lisäksi oikeus myös saada hoivaa. Äidin hoivaaminen on erityisen tärkeää, sillä äiti itse toimii jatkuvasti hoivan antavana osapuolena.

– Äidin tulisi lapsen ohella voida tulla hoivatuksi. Lähikumppani ja -ympäristö ovat merkittävässä asemassa suhtautumisessaan äidin hoivaamiseen, Sevón pohtii.

Eija Sevón pahoittelee, että lapsen edun ja hyvinvoinnin korostaminen tapahtuu usein äidin hyvinvoinnin kustannuksella. Hän kaipaa lapsen hyvinvoinnin lisäksi keskusteluun äidin hyvinvoinnin huomioimista.

Lainaus Kelan sanomista, joka tuli tänään postista. Artikkeli löytyy myös nettilehdestä.

Tätä olen miettinyt aikaisemmin ja kirjoittanut siitä jonnekin, en muista kirjoitinko tähän blogiin. Myös siis äideillä on oikeus hoivaan (niin kuin isilläkin tottakai).

Tulin surulliseksi ajatellessani omaa elämääni ja muiden tukiverkottomien äitien elämää. Oma äiti on kuollut. Sisko asuu kaukana Etelä-Ruotsissa. Läheiset ystävät asuvat monien satojen kilometrien päässä. Onneksi on olemassa puhelin ja netti. Yhteyden voi luoda niiden kautta. Lähettää ajatuksissaan kultasäikeitä läheistensä luo.

Olen minä tutustunut moniin ihaniin ihmisiin ja pontentiaalisiin uusiin ystäviin. Ystävyys vain syntyy hyvin hitaasti ja ajan kanssa. Ainakin minun kohdallani.

Onneksi on tuo mieheni. Olemme kuin kaksi puuta kitukasvuisella kalliolla nojaamassa toisiinsa, tukemassa ja kasvamassa, tuulien paiskomana, lakeudella.

Onneksi on lapseni. Eivät he vain ota, he myös antavat ja paljon antavatkin.

Tajusin itse ryhtyä pitämään itsestäni huolta pari vuotta sitten äitini kuoleman jälkeen. Hoivaamaan itseäni.

Artikkelissa puhutaan hoivaamisesta. Miksei voitaisiin puhua rakastamisesta? Kaikilla on oikeus saada rakkautta. Mitä rakkautta? GS on aloittanut kirjoitussarjan nimeltä Punnitut sanat. Ja tottakai hän puhuu ensimmäisenä rakkaudesta.

Tuntuu kuin sisälläni syntyisi valoisa ajatus.