Maaäidin murha
Sinä multainen märkä pimeä maa
kaivan sinut auki
jokaisen sinuun uponneen vesipisaran kohdalta
katkaisen pintasi kalliosta kallioon
revin irti pajupensaiden juuret
ja paiskaan ne kovaan, kylmään mereen
Heittäydyn päällesi, haavoillesi
rintani, vatsani, poskeni sinua vasten
kuuntelen kärsimystäsi
huudan sinulle ohut hiekka huulillani
Huudan koko tämän palelevan syksyn!
**************
Tämä runo tuntui sopivan RunoTorstain valokuva-aiheeseen. Kirjoitin tämän alkuviikosta eräänlaisena vastakohtana Maaäidin kutsulle. Maaäidin kutsu on kirjoitettu keväällä. Nyt on syksy.
Maaäidillä ei mene hyvin meidän takiamme.
VastaaPoistaVäkevää tekstiä.
VastaaPoistaVahvaa, itseensä kiertyvää symboliikkaa. Puhuja kaiketi tahtoisi maalta jotakin, mutta osaa ottaa vain väkivalloin ja itkee sitten menetystään. Toisaalta pelko ja torjunta, ehkä vihakin, toisaalta eläimellinen kaipuu. Pidin kovasti.
VastaaPoistaKoskettava. On luettava useamman kerran.
VastaaPoistaPitkä olkoon huutosi. Sen joku kuulkoon.
VastaaPoistaTässä on jotakin rosoisen kaunista.
VastaaPoistaKiitos kaikille... :)
VastaaPoistaKirjoitin eilen kaksi runoa lisää ja olin juuri laittamassa niitä esille Aukeaan, kunnes aloin säästelemään. En laittanutkaan.
Pitäisikö jo alkaa kerätä runoja vain tulevaan runokokoelmaani?
Tuossa mietin, että julkisesti netissä runojen julkaiseminen ja niiden alistaminen arvostelun kohteeksi on todella kehittävää.
Aukeassa ollaan joskus hyvinkin kriittisiä. Täällä RunoTorstaissa ihanan kannustavia. Molempia puolia tarvitaan.
Kiitokset kuuluvat kaikille, jotka ovat uskaltautuneet kommentoimaan runojani! :D
Heidi: Pitäisi ;)
VastaaPoistaHyvä runo >:)) kele.
väkevää.