Kaunis, suloinen Kullero-neito
kasvatti hiljaa keltaisen pallon.
Oli pitkään niin neitsyen vihreä,
kunnes kypsyi nuo kultaiset kehyslehdet.
Varsi on pysty ja haaraton,
aluslehdet pitkäruotiset.
Nyt neito heiluttaa viisiliuskaisia lehtiään
auringonvaloa syleillen.
Kullero-neidolla,
suloisella voipallolla
on monta leveälapaista sisarta.
He asuvat lehdossa,
leikkivät rehevässä korvessa,
uivat kosteilla rannoilla ja
etsivät sulhojaan purojen varsilta.
Heidän laulunsa kaikuu yli tunturien.
Se vetäytyy pajukkonoroihin ja
tuoreille ruohikkopälville.
Laulu soi sirosti keinahdellen
ja kutsuu miehiä etsimään,
koskettamaan ja hoitamaan.
Rakastakaa meitä,
oi, rakastakaa vain!
Mutta poimia ette saa,
ette milloinkaan.
ValokuvaTorstai ja RunoTorstai
VIHAINEN JÄLKIKIRJOITUS!
15 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen
saapui talonmies ja ajoi ruohonleikkurilla
kullorot kuoliaaksi!
Menin sanomaan, että leikkasit sitten nuo kullerot tuosta.
Talonmies sanoi:
- No, minä ihmettelenkin, että mitä siinä kasvaa.
Onko ne tuosta koivunkannosta tulleet?
Sanoin tiukasti vielä ja osoitin sormella kukkapenkkiä:
- Älä sentään aja niitä tuolta kukkapenkistä.
Lähdin sisälle.
Nyt löytyi sellainen Oliver, joka ei kukkia rakasta.
Miten voi kukkia voi rakastaa, jos ei niitä edes huomaa?
Harmittaa niin, että melkein itkettää.
Kullerot ovat kasvaneet joka vuosi
tuossa koivunkannon kyljessä koko kesän.
kasvatti hiljaa keltaisen pallon.
Oli pitkään niin neitsyen vihreä,
kunnes kypsyi nuo kultaiset kehyslehdet.
Varsi on pysty ja haaraton,
aluslehdet pitkäruotiset.
Nyt neito heiluttaa viisiliuskaisia lehtiään
auringonvaloa syleillen.
Kullero-neidolla,
suloisella voipallolla
on monta leveälapaista sisarta.
He asuvat lehdossa,
leikkivät rehevässä korvessa,
uivat kosteilla rannoilla ja
etsivät sulhojaan purojen varsilta.
Heidän laulunsa kaikuu yli tunturien.
Se vetäytyy pajukkonoroihin ja
tuoreille ruohikkopälville.
Laulu soi sirosti keinahdellen
ja kutsuu miehiä etsimään,
koskettamaan ja hoitamaan.
Rakastakaa meitä,
oi, rakastakaa vain!
Mutta poimia ette saa,
ette milloinkaan.
ValokuvaTorstai ja RunoTorstai
VIHAINEN JÄLKIKIRJOITUS!
15 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen
saapui talonmies ja ajoi ruohonleikkurilla
kullorot kuoliaaksi!
Menin sanomaan, että leikkasit sitten nuo kullerot tuosta.
Talonmies sanoi:
- No, minä ihmettelenkin, että mitä siinä kasvaa.
Onko ne tuosta koivunkannosta tulleet?
Sanoin tiukasti vielä ja osoitin sormella kukkapenkkiä:
- Älä sentään aja niitä tuolta kukkapenkistä.
Lähdin sisälle.
Nyt löytyi sellainen Oliver, joka ei kukkia rakasta.
Miten voi kukkia voi rakastaa, jos ei niitä edes huomaa?
Harmittaa niin, että melkein itkettää.
Kullerot ovat kasvaneet joka vuosi
tuossa koivunkannon kyljessä koko kesän.
No johan oli ukkeli. Eipä taida kasvaa kukkia hänen omalla pihallaan.
VastaaPoistaUkkeli tosiaan. Ei taida vaimo antaa hänelle ruohonleikkuria käyttöön kotona.
VastaaPoistaVoi örk, mikä Urvelo-Oliver!! Noin kauniit kukkaset kehtasi ajella maan tasalle. Eivätkö ne sitä paitsi ole rauhoitettuja?
VastaaPoistaEi se taida olla rauhoitettu. Kullero on yleinen Lapissa. Etelässä niitä sitten on puutarhoissa karkulaisina tai ihan istutettuna.
VastaaPoistaKullerohan on Lapin maakuntakukka.
Mutta minähän en asu Lapissa vaan Pohjois-Pohjanmaalla.
Hei, keltaista täälläkin. Kivoja. Terveisin yksi narsissi... eikun narsisti.
VastaaPoistaOlipas kauniita kulleroita ja pahuksen talkkari...eihän tuollaiset Oliverit ja useammat miehet mitään huomaa, joka ei kasva silmien korkeudella. Harmistus kuitenkin. Pitäisikö laittaa kyltti, että huom! tässä kasvaa kukkia.
VastaaPoistaMulla kasvaa mökillä kulleroita kukkapenkissä ja ne on ihan puutarhasta ostettuja perennoja.
Hei, Sumea! :)
VastaaPoistaNiin... kumpi sinä haluat olla?
Niin, Tarjuska, niinpä...
Mikä tylsimys. Eikä kullero ole edes mikään pieni matala kasvi, vaan korkea, kaunis ja näyttävä. Miten sen yli voi ajaa sitä huomaamatta?
VastaaPoistaKäsittämätöntä.
Kulleroita, voipalleroita tuulessa heilumassa! Pohjois-Suomessa niitä näkee, tai ainakin näki lapsena.
VastaaPoistaMiten voikaan olla noin törppö talonmies!
Huh mikä talkkari. Kullerot olivat lapsuudessa Tornionjokivarressa erityinen ihme ja nyt, Hämeessä, jossa niitä kutsutaan "juhannusmolloiksi". Ihme nimi sekin.
VastaaPoistaTyökalut pois tuommoiselta tuhoojalta!
Kullero on hieno kukka ja siksi tämä runo ja kuva lämmitti mieltä. Mutta voi talkkaria.
VastaaPoista