Aamukampa täälläkin

Tämä kevät on kuin hiekka valumassa käsien välistä maahan. Mutta se tuntuu vielä silti hyvältä. Hiekka on lämmintä ja pehmeää. Aamut hupenevat. Mitä silloin tapahtuu kun hiekka loppuu?

Kirjoitin tänään kaksi rästitehtävää, jotta saisin vielä opettajalta yhden puuttuvan numeron opintokirjaan. Sen jälkeen vien tuon keltaisen lappusen kansliaan. Siellä tehdään siitä oikea todistus. Siis numerot siirretään jollekin kiiltävälle ja hienolle paperille. Tuo keltainen opintokirja on hieman nuhraantunut ja kulunut. Onhan se kulkenut koko syksyn ja talven mukanani. Talletan sen muistojen kansioon kaappiini, missä on muutakin näennäisesti tarpeetonta. Minä olen säilönyt tunteitani jopa Lontoon luokkaretken ostoskuitteihin.

Täällä kivikoululla on nyt luomisen tunnelmaa. Kirjoittajat ja kuvittajat tekevät yhteistyössä isoa juttua sanomalehteen. Projektia on ollut mukava yhdessä ideoida. Juttu ilmestyy tämän kuun lopussa. Kerron sitten siitä lisää.

Huomenna on pihatalkoot. Oppilaat ja opettajat yhdessä haravoivat koulun piha-alueet kuntoon ja siistiksi kesää varten. Toivottavasti aurinko paistaa. Äsken satoi vettä hetken ja rakeitakin. Nyt taas paistaa aurinko. Keväinen oikukas ilma.

Ensi viikolla ryhdymme tyhjentämään tätä tilaa. Kannamme kaiken pois varastoon. Tietokoneet, sohvat, tuolit, pöydät, matot ja ylimääräiset romut. Heitämme tarpeettomat paperit roskiin. Jaamme cd-levyt. Pidämme puheita toisillemme tyhjässä huoneessa, jossa varmasti kaikuu meidän kaipuumme. Pian tämä päättyy. Pian alkaa uusi jakso kaikilla meillä.

Epäilen, että kesäkuun alussa istun hiljaa töissä työpisteelläni ja ihmettelen tätä kaikkea.