Pakkasaamu

Aamu. Pakkasta -30 astetta. Käyn aamupesulla. Puen itseni, lapset, juon kupillisen kahvia ja syön banaanin. Laitan paksun takin päälleni, mustan pipon ja mieheni pelottavan näköiset kolmisormiset hiihtohanskat. Muistutan hummeria. Nostan sinisen pyykkikorin syliini. Aukaisen ulko-oven ja lämmin höyrypilvi karkaa pimeälle pihalle. Kävelen metallinvihreän autoni luokse. Lasken pyykkikorin lumeen. Irroitan sähköjohdon. Istun autoon. Penkit ovat kivikovat ja jäiset. Auro hurahtaa kevyesti käyntiin.

Kävelen saunaan pyykkikorin kanssa ja ripustan vaatteet naruille kuivumaan. Menen sen jälkeen autotalliin. Käynnistän mieheni auton ja ajan sen ulos tallista. Otan kaksikoroketta ja vien omaan autooni. En saa oikeanpuolista takaovea auki. Se on jäätynyt kiinni. Huomaan, että autotallin ovet jäivät auki. Käyn laittamassa ne kiinni. Taivaalla on tähtiä. Kuu paistaa himmeästi puiden takaa. Eilen illalla kuu oli turvonnut, epämuodostuneen näköinen, vahvan emmentaalin värinen läiskä taivaanrannassa.

Kävelen sisälle asuntoomme. Mies lähtee töihin. Antaa lapsille pusut ja halit. Minulle hyvää koulupäivää, hänelle hyvää työpäivää. Autan nuorimmaista pukeutumisessa. Hoputan lapset ulos ja autoon. Otan reput lattialta. Kävelemme reippaasti. Lapset kipuavat autoon. Yritän saada peräkonttia auki. Sekin on jäässä.

Istun autoon ja lähden ajamaan kohti päiväkotia. Lapset laulavat Ratiritiralla, tuli talvi, halla. Auto on kankea. Pyörät parahtelevat, eivät halua pyöriä.

Taivaanrannassa näkyy punainen juova. Aurinko on nousemassa.