Aiheena tänä torstaina on siis
Ponnistus
Hyppy, hyppy, ylöspäin,
venyy, venyy, korkealle näin,
voima luja nykäisee.
Jänteet paukkuu,
lihakset naukuu,
keho parka rykäisee.
Ambulanssi, sairaslomaa,
ei ole liikunta minulle omaa.
(tällä kertaa vaihteeksi riimittelin)
Jee, tosi hauska. Miten tuosta tuli ihan itsellekin pomppiva olo. Hienosti kuvasit joustavaa pomppimista, tuli jotenkin mieleen kuminauha. :)
VastaaPoistaLoppu palautti maan pinnalle. :)
Ei liikuntaa minullekaan, eikä hyppelyitä ainakaan pihalla ja talvella. Muuten ambulanssi kutsuu...
VastaaPoistaNiinhän se Hannu Karpokin telkkarissa kehottaa, että: "liikkukaa vähemmän..".
VastaaPoistaJospa säännöllisemmin ja rehkimättä, hitaasti kiiruhtaen.
VastaaPoistaTämä runo perustuu todellisuuteen. En ole tosiaankaan liikunnallinen ihminen.
VastaaPoistaMutta on kivaa kävellä ja pyöräillä kesällä auringonpaisteessa. Se on tosin jotain muuta kuin säännöllistä rehkimistä ympärivuoden.
Havukka-ahon ajattelija. Se on minun hommaani.
Konsta Pylkkänenhän se vasta ramppasikin, mietiskeli mennessään.
VastaaPoistaHmmm... totta... hänhän oli hillasuolla yhtenään.
VastaaPoistaKenet minä nyt ottaisin esikuvaksi? Muumipapan riippukeinussa?
Ai miten liikunnallinen rytmi runossasi. Alkaa kuin koulun liikuntatunnilla :) Niin ja jatkuukin :D
VastaaPoistaJääköhän minulta Runotorstai...? Kiireen vuoksi. No, katsotaan, sanoi lääkäri (kun Heidi vietiin polille)
Kiitos kysymyksestäsi blogissani, vastasin NIIIN mielelläni ettet tiedäkään. Pidän sinun kuvastasi :)
Kuulin juuri jumppaohjaajasta, joka joutui sairaseläkkeelle jännevamman takia. Tuli heti tämä runosi mieleen. Ihme sattuma. :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista! :)
VastaaPoistaSahrami. Jumppaohjaaja joutuu/saa hyppiä aika paljon uransa aikana.