Tuli tilanne. Halusin ehdottomasti kirjoittaa blogiini, mutta keksinyt mitään aihetta. En halunnut kirjoittaa sellaista ei-mulla-nyt-mitään-asiaa -kirjoitusta, joten aloin selailla blogilistaani. Löysin Allyaliaksen kautta PakinaPerjantain. Kiva. Eli nyt tulee tajunnanvirtaa aiheesta: Uni.
Uni. Tajunnantila. En ole tietoinen. Aivoaallot kierurtelevat pääni sisällä. Silmät liikkuvat luomieni alla. Hengitys on tiheää ja kevyttä. Mieleni juoksee. Jalkani eivät liiku. Mieleni huutaa ja keskustelee. Suu on kiinni tai hieman raollaan. Ilmaa tulee ja menee.
Sanomia alitajunnasta. Oravia, karhuja ja susia. Kuljen vieraissa kaupungeissa luullen niitä tutuksi. Asun tutussa huoneessa luullen sitä vieraaksi. Tapaan uusia ja outoja ihmisiä. Kutsuin Finlandia-voittaja Kjell Westön viime yönä unissani vierailulle tänne kivikoululle. Toivottavasti tulee. Olisi mielenkiintoista. Tulkoon vaikka ensi yön unessa tai sitten ihan oikeasti.
Näkiköhän Westö samaa unta viime yönä? Että vieras nainen tuli juttelemaan kaupungilla kesäisen auringon paisteessa kutsuen hänet tutustumaan Limingan taidekouluun.
Kollektiivinen alitajunta. Ihmeellisiä yhteensattumia. Onko niitä?
Symbolit. Jung. Piilotajunta. Uniin voi uppoutua. Sinne voi unohtua. Unohtaa todellisen maailman ja ryhtyä elämään unikuvissa. Unelmoida.
Aivot tarvitsevat unta ja lepoa. Sähköinen lataus vaatii purkaantumista.
Mutta tarvitsevatko unet minua? Onko niitä olemassa ilman minua?
Paljonko uni painaa? Sielu painaa jonkin verran, sanotaan. Ehkä aivoni ovat painavampia painajaisunien aikana.
Sydän hakkaa, kurkussa tulista hengitystä, hiki valuu ohimoilta, kiristää, lakanat kietoutuvat sääriin. En pääse pakoon! Juoksen sillalle. Hyppään alas veteen. En herääkään. Jään kellumaan veden pinnalle. Ajalehdin. Uni jatkuu. Muuttuu. Näen itseni menevän kauas pois.
"On aika herätä. Kello on 06:00" sanoo uusi kännykkäni. Herään. Sammutan puhelimen. Hartiat kasassa. Sängyssä on ahdasta. Yksi lapsi toisella puolen ja toinen toisella. Miten tästä sängystä tuli taas yön aikana perhepeti?
Hämärää. Pihavalo loistaa. Vielä ei tarvitse nousta. Voin maata vielä puoli tuntia. Sitten nousen, lupaan sen itselleni. Ehdin kyllä laittaa kaiken. En myöhästy.
Pidän vielä hetken kiinni unen helmoista. Pehmeistä samettisista kiehkuroista. Älä mene vielä pois. Uneni.
Tervetuloa pakinaperjantaihin!
VastaaPoistaTämä oli ihana tarina. =)
Hienoa tekstiä! :)
VastaaPoistaJee, kivaa! Uusi pakinoitsija! Jos minä saisin valita kenen kanssa olisin telepaattisessa yhteydessä unen välityksellä, se ei olisi ainakaan Kjell Westö, vaikka kaikki kunnia hänen työlleen.
VastaaPoistaKenenköhän kanssa sitä kahvittelisi? Joku poliittinen johtaja (vaikka George W.) tai superjulkkis (Madonnalta voisi saada bisnesvinkkejä. Nyt äkkiä peitto korviin ja päiväunille!
Hyvä kirjoitus. Yleensä on tosi tylsää kun ihmiset kertovat unistaan. Tämä oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä.
VastaaPoistaItse uin viime yönä järvessä, jonka pohja ja reunat oli tehty raakalaudasta. Järvellä myös ukkosti. Myöhästyin lentokoneesta, mistä ilahduin, koska matkustin mieluummin junalla. Jossain vaiheessa dinosaurus melkein hyökkäsi kimppuuni. Onneksi löysin puolustajan itselleni vielä isommasta ystävällisestä elefantista.
Siinä olisi Jungille miettimistä :)
Taisit tietää mistä kirjoitat :)
VastaaPoistaOn erikokoisia unia. Ison unen tunnistaa aina. Isossa unessa on erityinen tunnelma ja sen muistaa tarkasti herättyään. Tiedostamaton kertoo ison unen välityksellä jotakin tärkeää. Isoja unia näkee erityisesti Matkalle lähdettyään. Matkalle? Blogissani kerron.
VastaaPoista-gs
Kiitos kehuista! :)
VastaaPoistaJos saisin valita unikeskustelukumppanin? Hmmm... En tiedä onnistuuko se. Ehkä jos oikein kovasti illalla ennen nukahtamista toivoisi tapaavansa unissaan vaikka sen Madonnan tai jonkun muun, niin se voisi onnistua.
Tai sitten ei. ;)
KAUNIS lopetus postauksessasi :) Ihana.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus, minunkin puolesta tervetuloa pakinaperjantaihin kirjoittajaksi!
VastaaPoista