Löysin vasta kirjastosta Narendra Mehtan kirjan Intialainen päähieronta.
Hyvin tehty kirja! Selvät valokuvat ja fysiologista tietoa. Olenkin jo harjoitellut kirjan ohjeiden mukaan antamaan intialaista päähierontaa miehelleni. Kävin itse joulukuussa kampaamossa, jossa annettiin minulle ½ tuntia kestävä päähieronta tällä menetelmällä. Tuntui mahtavalta! Siksi kiinnostuin siitä.
Minulla on jokin ihme kutsumus kaikenlaiseen "parantamiseen". Isänihän on ikänsä hieronut ihmisiä ja niksautellut nikamia. Kai se on sitten veressä.
Reiki kiinnostaisi myös. Siis olla se hoitoa antava osapuoli.
Tutustuin nyt tammikuussa erääseen toiseen ikivanhaan hoitomuotoon eli shiatsuun. Sivuilta lainaattua: "Shiatsu on yli tuhat vuotta vanha japanilainen sormilla painamis- ja parantamistekniikka, joka pohjautuu pitkälti kiinalaiseen lääketieteeseen. Alun perin shiatsu on ollut kiinalaisen akupunktion japanilainen vastine."
Tästä linkistä löytyy syvällinen artikkeli shiatsusta.
Shiatsuhoito tuntui paljon enemmän antavalta kuin tavallinen hieronta tai Rosen-terapia. Shiatsussa tuli kaikki kerralla! Kunnon hierontaa ja painelua, hellää kosketusta, energiaa ja läsnäoloa.
Ihminen kaipaa kosketusta ja läsnäoloa. Suomalaisessa, pohjoisessa, kulttuurissa kosketellaan hyvin vähän. Tuossa Mehtan kirjassa kerrottiin hieman kosketuksesta. Oli tehty tutkimus, jossa oli tutkittu kuinka monta kertaa ihmiset koskettivat toisiaan kahvilassa tunnin aikana. Puerto Ricossa määrä oli suurin, peräti 180 kosketusta tunnissa. Lontoossa määrä oli pyöreä nolla! Varmasti Suomessakin määrä olisi jäänyt todella pieneksi.
Mutta ihminen kaipaa kuitenkin läheisyyttä, koskettamista. Ehkä siksi täällä Suomessa ihmiset käyvät paljon kaikenlaisissa "kosketushoidoissa"? Saammeko liian vähän hellyyttä ja kosketusta lähimmäisiltämme?
Lainaus Mehtan kirjasta:
"Joka ymmärtää ruumiin totuuden, voi oppia tuntemaan maailmankaikkeuden totuuden." Ratnasara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti