Avosydämin

Poimin yhden sitaatin tuolta narsku vs kiltti keskusteluista. Sahrami sanoi näin:

"Ehkä nykyään ihminen vähän liian helposti luokitellaan johonkin ryhmään."

Olen samaa mieltä! Minua surettaa ja jo kyllästyttää se, että ihmiset todellakin luokittelevat helposti itsensä ja toiset muutaman seikan perusteella ryhmiin. Sitten ryhmät ryhtyvät taisteluun. Toisia loukataan, mollataan ja haukutaan. Itseä ylistetään ja pidetään siihen ryhmään kuuluvana, joka on oikeassa.

Ehkä luokitteleminen on jotenkin luontaista? Itsekin olen ollut todella kova luontainen luokittelija. Välillä sorrun edelleenkin siihen ajattelemattomuuttani.

Ennen oli luokkayhteiskunta. Intiassa oli vahva kastijärjestelmä. Kai se liittyy hengissä pysymiseen, verkottumiseen, sosiaalisuuteen. Pitää osata erottaa vaaralliset ja turvalliset tyypit toisistaan. Ihmisillä on vain tapana liioitella.

Se on rasite, jos ääneen tai kirjoittaen tyypittää itsensä ja jonkun toiseen tiettyyn ryhmään heppoisin perustein. On vaikea sanoa sitten, että on ollut väärässä. Anteeksipyytäminen on hyvin vaikeaa. Luottamushan siinä tuntuisi menevän. Mutta kaikki sanovat joskus mitä sattuu voimakkaiden tunteiden vallassa

Ihmiset elävät tunteesta toiseen. Se vaikuttaa hyvin paljon siihen miten ryhmittelemme ihmiset. Miten valitsemme ryhmämme. Emme tee ratkaisuja useinkaan järjen perusteella, vaan tunteen.

Lainasin kirjastosta viime viikolla Dalai Laman kirjan Avosydämin. Se tuli hyvään tarpeeseen nyt. Kirja perustuu Dalai Laman New Yorkin vierailun aikana pidettyihin puheisiin. Dalai Lama puhuu hyvin vahvasti sen puolesta, että etenkin nykyaikana on tärkeä harjoittaa myötätuntoa toisia kohtaan. Loppujen lopuksi olemme samanlaisia.

Dalai Lama mielestä myötätunto on toivomus, että muut eivät kärsisi. Myötätunnon kokemiseen päästään, kun kehittää sydäntä tuntemaan empatiaa tai läheisyyttä muita kohtaan. Läheisyydellä tarkoitetaan tässä tapauksessa vastuuntuntoa, huolta toisesta ihmisestä.

Hän puhuu näin heti kirjan alussa siitä, että jokaisella meistä on yhtäläiset mahdollisuudet kehittää sisäistä rauhaa: "Olimme sitten rikkaita tai köyhiä, oppineita tai oppimattomia, mustia tai valkoisia, lännestä tai idästä, mahdollisuutemme on samanlaiset. Me kaikki olemme samaa henkisesti ja emotionaalisesti. Vaikka joillakin on isompi nenä ja ihomme väri voi vaihdella hieman, fyysisesti olemme periaatteessa samanlaisia. Erot ovat vähäpätöisiä. Henkinen ja emotionaalinen samankaltaisuutemme on ratkaisevaa."

Hän varoittaa myös luulemasta itseään muita paremmaksi. Varoittaa siis omahyväisyydesta, ylimielisyydestä ja ylpeydestä. Hän hienosti ottaa oman itsensä esimerkiksi! Kyllä, itse Dalai Lamakin tuntee välillä omahyväisyyttä. Tottakai. Hän korostaakin olevansa samanlainen kuin kaikki muut. Mutta näin hän tekee tuossa tilanteessa:

"Kun itse koen ylimielisyyden tunteen, "Hei, minä olen jotain erikoista", sanon itselleni: "On totta, että olen ihminen ja buddhalainen munkki. Siksi minulla on suuri tilaisuus edetä henkisellä polulla kohti buddhatilaa." Sitten vertaan itseäni pieneen hyönteiseen edessäni ja ajattelen: "Tämä pieni hyönteinen on hyvin heikko; sillä ei ole kykyä pohtia filosofisia kysymyksiä. Sillä ei ole taitoa kehittää altruismia. Vaikka minulla on mahdollisuuksia, käyttäydyn näin typerästi." Jos arvioin itseäni tältä kannalta, hyönteinen on ehdottomasti rehellisempi ja vilpittömämpi kuin minä."

Dalai Lama sanoo, että hän aina etsii ihmisistä jokin positiivisen ominaisuuden. Voimme aina löytää toisista parempia ominaisuuksia kuin itsestämme. Se auttaa ehkäisemään ylpeyttä ja omahyväisyyttä.

Tottakai Dalai Lama pitää hyvänä positiivista ylpeyttä ja itseluottamusta. Itseluottamus ja itsensä arvostaminen on hyvin tärkeää. Se kai on sellaista kiikkulaudalla olemista. Ei liikaa tai ei liian vähän. Sopivasti on hyvä.

Mielenkiintoinen kirja. Täytyy jatkaa lukemista taas illalla.

Muuten minun on ihan pakko nyt linkittää tähän yksi tällä herkellä Blogimaailmassa käynnissä oleva keskustelu. Mietin, että onko tuossa keskustelussa mukana myötätuntoa ja suvaitsevaisuutta. Joissain kommenteissa on, joissakin ei. Sellaista elämä on. Sellaisena se pysyy?

Kaikki alkoi täältä. Siihen vastattiin. Keskustelu jatkui uudessa postauksessa. Tämä keskustelu aiheuttaa jatkossa varmasti Blogistanissa paljon pohdintaa.