Pages

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Miten joulu tulee?

Nyt on jo 20 päivä! Vain 4 yötä jouluun on...

Lasten suklaajoulukalenterit näyttävät karun totuuden.

Minä laitoin ensimmäisenä adventtina keittiön ikkunalle sähköisen joulukynttelikön ja makuuhuoneeseen kuparisen tähden. Laitoin sähköt päälle räystäästä riippuvaan lumipuikkojouluvaloihin. Ne olivat roikkuneet siinä koko vuoden. Siinäpä se. Nyt pitäisi kai jotain muutakin saada esille. Kaikki joulukoristeet ja -liinat ovat vielä varastossa jossain. 23. päivä kaivetaan esille muovinen suuri joulukuusi ja koristellaan se. Muovikuusi on kyllä kätevä. Vaikka kyllä siitäkin lähtee neulasia jonkin verran. Ei niin paljon kuin aidosta kuitenkin.

Viime vuonna laitoimme takapihalle valaistetun joulukuusen. Nyt lunta on niin vähän, että tuntuu jotenkin hassulta idealta. Ehkäpä heitän valot vain tuohon lehdettömään koristepensaaseen?

Sovin tänään joulupukin kanssa, että hän tulee meille klo 1700 aikoihin. Hyvä juttu, että sain sovittua.

Hain valmiiksi palvatun kinkun eilen isältäni lasten kanssa. Matkaa sinne on yli 100 km. Minullahan on nyt joululoma. Aikaa on. Eli meillä on kinkku. Sekin on positiivista.

Lahjoja on tullut sukulaisilta ja lasten kummeilta ihan riittävästi. Enempää ei tarvitse tullakaan. Itse olen ostanut vain pari joululahjaa. Siskolleni ja hänen miehelleen. Mieheni laittoi ne postiin maanantaina. Toivottavasti ehtii perille. Minä yleensä olen ollut todella innokas lahjojen ostaja, mutta nyt suorastaan välttelen kauppaanmenoa. Kummallista. Minulla ei ole yhtään intoa ostaa yhtään mitään. Enkä toivo mitään joululahjaa itselleni. Olenko tullut vanhaksi?

Minun jouluperinteeseen on kuulunut, että leivon taateli-, englantilaisen hedelmä- ja piimäkakun. Nyt ei kyllä innosta vähääkään. Rakastan kyllä taatelikakkua, joten aika omituista tämä haluttomuus on. Piparkakkutalo on myös yleensä tehty. Nykyisin sekin on helppoa kun niitä saa valmiissa pakkauksissa. Torttuja olemme jo kerran leiponeet, itsenäisyyspäivänä. Niitä ei enää viitsisi leipoa. Pakkasessa on myös valmista piparitaikinaa, josta voisi paistaa pohjan sille piparitalolle ja lapset saavat tehdä muutamia pipareja itse.

Laatikoita en ole ikinä tehnyt itse. Äitikään ei tehnyt niitä aikoinaan. Ehkä hän silloin kauan sitten nuorempana rouvana teki ne itse, mutta mitä minä muistan lapsuudestani, meillä aina on syöty kaupan valmiita laatikoita, rosollia yms. herkkuja.

Joulusiivousta en ole tehnyt, eikä tarvitse. Siivoojarouva kävi viime viikolla siivoamassa kuukausisiivouksen. Pölyjä varmaan pitää kuitenkin pyykiä. Sitä kun tahtoo kertyä.

Joulun vietämme kotona täällä pienen perheemme kanssa. Ei isovanhempia, ei muuta sukua. Me vain ja se pieni joulupukin piipahdus. Aina tuo uutta iloa ja intoa, jos vaikka isäni on jaksanut tulla viettämään joulua kanssamme. Hän oli meillä 3 vuotta sitten. Mutta hän alkaa olla jo niin vanha, että mieluummin viettää rauhassa joulua naisystävänsä kanssa, leppoisasti. Ruotsissa asuvan siskonikin vierailut aina saavat minut onnelliseksi. No, viimeksi näimme ikävissä tunnelmissa, äitini hautajaisissa. Mutta 4 vuotta sitten hän vietti joulua kanssamme.

Joskus olisi mukava mennä muualle viettämään joulua. Jonnekin mökille vaikka. Ottaa lahjat ja ruuat mukaan. Se voisi olla vaihtelua. Tai sitten jonnekin valmiin pöydän ääreen. Että olisi kaikki valmiina. Saisi vain istua ja nauttia joulun tunnelmasta.

Meillä aaton ohjelmaan kuuluu tietysti se, että lapset alkavat heti aamusta katsomaan Joulupukin Kuumaalinjaa telkkarista. Me aikuiset kulutamme aikaa. Mies istuu netissä varmaankin. Minä katselen ikkunasta ulos tai seuraan myös lastenohjelmia. Saunassa pitää käydä ennen ruokaa. Joulupukki tulee ruuan jälkeen. Loppuilta meneekin siinä, että katsotaan silmillä ja filmataan kameralla lasten riemua uusien lelujen kanssa.

Samalla soitetaan sukulaisille ja ystäville. Toivotetaan hyvää joulua ja kysellään mitä pukki toi joululahjaksi. Sama soitteluhomma sitten uutena vuonna. Tosin uutena vuotena yleensä laitetaan vain tekstiviestejä. Ihmiset tuntuvat olevat jossain juhlimassa eivätkä vastaa puhelimeen. Me olemme kotona ja ammumme raketteja pihalla jo hyvissä ajoin ennen kahtatoista. Lapset ei jaksa valvoa puoleen yöhön asti.

Illalla sitten nukkumaan. Joko mieheni tai minä käy jouluyön messussa kirkossa. Jonkunhan pitää jäädä lasten kanssa kotiin. Minulla nuo kirkkohommat ei enää oikein inspaa. Eihän sitä tarvita kirkkoa siihen, että pääsee hartaaseen tunnelmaan. Päästän siis mieheni menemään sinne kirkkoon, jos hän haluaa mennä.

Sittenpä se jouluaatto on ohi. Joulupäivänä lapset katsovat taas lastenohjelmia ja leikkivät leluilla. Me aikuiset yritämme syödä jouluruokia pois ennen kuin ne lahoavat jääkaappiin.

Tapaninpäivänä minulle yleensä on tullut yksinäisyysahdistus. Tapaninahan pitäisi käydä kylässä jossain tai meillä voisi tulla joku käymään. Mutta ei meille kukaan tule käymään. Eikä me keksitä minne me mentäisiin käymään, koska kaikki tutut ovat jossain omissa sukulaisissaan viettämässä sukujoulua.

Me olemmekin sitten yleensä vain ajelleet autolla ympäriinsä ja katselleet ihmisten jouluvaloja. Monet kyllä jaksavat laittaa pihansa kauniiksi. Useinhan Tapanina järjestetään myös kaikenlaista tapahtumaa. Hevosajelua ja sellaista. Viime vuonna taisimme käydä sellaisessa. Lapset eivät päässeet silloin hevosen kyytiin, koska siellä oli aivan sairaan pitkä jono. Ei pakkasessa viitsinyt jonottaa.

Suoraan sanottuna enpä paljon joululta tänä vuonna odota. En ole siihen kyllä juuri nyt panostanutkaan. Yksi pitkä viikonloppu se on minulle tällä kertaa.

Joulukortteja varten kirjoitin itse runon. Mieheni mielestä se on liian synkkä, eikä juuri sykähdyttänyt häntä, joten se hylättiin. Laitettiin yhden lasten joululaulun sanat korttiin. Mutta tässä alla on se minun joulurunoni:

Jouluyönä loistaa
taivaalla tähti
sen nimi on rakkaus
valo laskeutuu
alas maahan kylmään pimeään
tuikkii kynttilöissä
lasten silmissä
käsien kosketuksissa
lämpimissä
sydämissä sykkii
ja toivoo jäävänsä
tänne asumaan

Hyvää joulunaikaa kaikille blogini lukijoille!

(Anteeksi, että tämä oli hieman angstinen kirjoitus, mutta sisältää tämä pienen toivonkipinän onnellisesta joulumielestä.)

1 kommentti:

  1. Onko joku ajatellut lämpimiä ajatuksia tänne suuntaan? Hih.

    Kaivoin joulukoristeet esille ja lapset koristelivat olohuoneen omalla hienolla tyylillä.

    Ja pim! Klo 1645 kaivoin reseptivihkon esille ja päätin hankkia aineksia joulukakkuihin.

    Ihan vähän joulumieltä valui ympäristöön.

    Kummallinen tuo joulumieli...

    Vähän zeniläistä juttua. Siis tee, vaikkei siltä tunnu. Pääasia on siinä, että tekee. Joulumieli tulee tekojen kautta esille.

    VastaaPoista