Sahrami oli tehnyt runon, vaikka Runotorstain tiimi on lomilla. Minäpä osallistun.
Mutta mistä saan aiheen? Hmmm... Se löytyy pöydältäni.
Tietokonepöytäruno
Vaaleanpunaisia helmiä nauhassa
aina solmussa
kaksi kahvikuppia
kylmää ja tyhjää
tuoppi täynnä kyniä
suurin osa tarpeettomia
muistitikku
nuken pieni kaulakoru
sormukseksi voi pujottaa
digikamera tulostin avoin mappi
kaukosäädin
kasa paperia
pölyä
paljon pölyä
tietokone hiiri näppäimistö
suitsukelauta
modeemi
nitoja sininen
kaiuttimet kuulokkeet sähköjohtoja
minun karheat kädet näppäimistöllä
kaipaavat kosteutta
talvella
Eikös Sahrami ollut lainannut sen runon Juhani Siljolta?
VastaaPoistaKivan arkinen todentuntuinen runo. Mielessäni yhdistyivät hiiri ja pöly ruotsin kielen ilmaukseksi dammråttor, "pölyrottia" eli villakoiria. Huh, pitäisköhän vähän siivota? Taidan mennä laittamaan käsivoidetta. What an inspirational poem!
Ah, minä kun luulin sitä Sahramin omaksi runoksi... hups... no, taisi olla kehu Sahramille? ;)
VastaaPoista(Se Juhani Siljo luki niin pienellä siinä...)
No oli kyllä kieltämättä kehu. :D
VastaaPoistaKorjasin Siljon nimen isommaksi. Laitoin sen Siljon runon, kun Runotorstai ei antanut uutta aihetta ja olen tullut niin riippuvaiseksi niistä, etten pysty kirjoittamaan mitään ilman. Ei vais. :)
Löysin tuon runon jo aiemmin syksyllä ja päätin odottaa marraskuuta, että laitan sen blogiini.
Hauska tuo Ritan kommentti what an inspirational poem. En ole ennen ajatellutkaan, että runo voi inspiroida käsivoiteen laittoon, mutta onhan sekin inspiraatiota! :)
Tämä runosi oli mielestäni tosi kiva. Kun me emme oikeasti tiedä sinusta mitään, muuta kuin ajatuksen tasolla, ei materiaalisesti, niin on kiva päästä kurkistamaan työpöydällesi.
Kiitos. :)
VastaaPoistaEhkä minun pitäisi kertoa teille jotain lisää itsestäni?
En tiedä. En aina halua nähdä kirjailijoistakaan minkä näköisiä ovat. Voi itse kuvitella. Samalla tavalla kuin kirjoitit joskus Olemattoman blogiin (ennen kuin hän muuttui kertakaikkiaan olemattomaksi), ettet halua aivan tietää, kuka hän on. En tiedä, muistatko, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan.
VastaaPoistaMutta jotain on joka tapauksessa aina mukava kuulla. Eikä kyllä haittaisikaan, vaikka kertoisit paljon enemmänkin. Se olisi oikeastaan kivaa. Mutta päätä itse.
:)
Sahrami, muistan kyllä Olemattoman.
VastaaPoistaHän se osasi unohtaa itsensä ja vain tuoda esille kirjoituksensa ja tietonsa!
Ikävä kyllä nykyaikana kirjailijoiden ja runoilijoiden pitää osata myös tuoda itseään esille, jotta saisivat elantonsa. Kirjailijat juoksevat promoissa ja kirjamessuilla. Runoilijat lausuvat runojaan.
Kaikki kaupallistuu...