Perjantain kunniaksi runo aiheesta Valmis.
Mieti, mieti, mieti.
Mikä on valmis?
Täysin valmis?
Minä se en ole. Eikä kukaan muu.
Maailma se ei ole.
Onko ruumis valmis?
Ei.
Kivet murenevat,
rauta ruostuu,
luut hajoavat,
kaikki maatuu,
joskus.
Mutta jokin odottaa täysin valmiina jälleen tiivistymään
tähdiksi ja planeetoiksi.
Meidän kohtalomme.
Avaruuden musta tuntematon aines.
Valmiina oleminen taitaakin tarkoittaa muutoksen kokemisen loppumista siis pysähtymistä.
VastaaPoistaHieno runosi antoi miettimisen aiheita. Pitäiskö yleensäkään olla täysin valmis ja pysähtyä siihen vai riittääkö, että on täysin valmis kohtaamaan sen mikä on tulossa?
VastaaPoistaKiitos, valmis on sellainen käsite jota ei oikeasti ole olemassakaan.
VastaaPoistaSe on vähän niin kuin onni. Milloin lopullinen onni on saavutettu? Niinpä...
Valmiutta on olla valmis hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
VastaaPoistaMiksei valmiina oleminen voi olla pysähtymistäkin, kuten Isopeikko kirjoittaa. Mutta voisiko sitä olla valmiina hyväksymään myös muutoksen?
Minulle tuli tuosta teemasta mieleen myös, ettei koskaan ole lopullisesti valmis. Tai sitten koko ajan. :)
VastaaPoista