Läpi elämän lennetään
yksin
halki sateen
jäisen tuulen
pilvien
auringon paisteen
törmäillään toisiimme
kerrotaan mitä nähtiin
pidetään kädestä kiinni
hetken
ketään omistaa ei voi
toisen käsi häviää
jää vain kaiku huutamaan
kaipuutaan
jonain päivänä huomaa
ettei koskaan yksin ollutkaan
ottaa kädestä kiinni
itseään
RunoTorstaissa muistellaan Juicea.
Hieno! Niin tosi. "Läpi elämän lennetään/yksin" "jonain päivänä huomaa, ettei koskaan yksin ollutkaan/ottaa kädestä kiinni itseään ".
VastaaPoistaTämä pitäisi kaikkien oivaltaa, ettei yrittäisi elää elämäänsä toisten kautta, vaan omana itsenään. Kiitos tästä runosta!
Kiitos! :)
VastaaPoistaPalaute ilahduttaa aina. Hiljaisuus on sietämätöntä... Vinkiksi muillekin lukijoille. ;)
Erityisesti loppuajatus kiinnostava ja kaunis..
VastaaPoistaTuli merkillinen fiilis, juicemainen poljento, viesti tuli perille. Kiitos!
VastaaPoistaMainio runo!
VastaaPoistaTänään (tai siis eilen) tuli telkkarista Juicen ja Alatalon konsertti ja laitoin sen nauhalle kun oli muuta juttua ohjelman aikana. Hieman myöhemmin illalla laitoin nauhan sitten pyörimään ja aloin pyörittää. Kuntopyörällä siis. ;) Olin hieman ennakkoluuloinen, mutta yllätyin positiivisesti - huomasin pitäväni monesta konsertissa esitetystä laulusta. Monta oikein hyvää biisiä!
-gs
Niin, jäi sanomatta että erityisesti pidin runossasi tuosta lopun kohdasta ja yhteydestä itseen, itseyteen.
VastaaPoista-gs
Mielenkiintoisia huomioita. Kertokaapa!
VastaaPoistaOnko runo surullinen vai iloinen? Onko siinä toivoa vai lohduttomuutta?
Onko tunne runossa vai lukijassa?
Lyhyt vastaus kaikkiin kysymyksiin on tietysti - on. :)
VastaaPoistaRuno voi toimia kuin peili - kun siihen katsoo, voi siinä nähdä heijastuksen itsestään.
-gs