Tutkin tuota minun blogitilastoani. Joku oli tullut lukemaan tätä Sediksen kautta. Ryntäsin heti katsomaan, että mitä minusta siellä kirjoitetetaan. Sedis kehui tätä blogia kivan tuntuiseksi. Onhan tämä hieman erilainen kuin aikaisempi blogini, joka oli täynnä sisäistä maailmaani ja märehtimistäkin. Tosin loppua kohdin mieliala ja itsetunto kohosi sekä positiivisuus kukoisti.
Nyt katselen blogini kautta kapeampaa palaa maailmastani. Luovuutta ja kirjoittamista. Olen myös tullut enemmän esiin oikeana persoonana. Heidinä joka opiskelee Limigan taidekoulussa.
Sedikseltä löytyi myös Pohdiskelevan liftarin juttu, jota suosittelen luettavaksi: Bloggaaminen on harrastus - pitäisikö pyytää harrastetukea?
Huomaatteko kuinka kivasti tässä on nyt noita linkkejä? ;)
Minulle blogiini kirjoittaminen ja blogien lukeminen on harrastus. En juurikaan enää etsi uutta luettavaa, vaan olen verkostoitunut lukemaan samoja blogeja. Välillä kyllä teen hienoja uusia löytöjä vakioblogien kommenttilaatikoista.
Olen myös innostanut muutamia ystäviäni ja kavereitakin astumaan blogimaailmaan. Jotkut jäivät tänne kai iäksi, jotkut lähtivät jo pois kuvioista.
Yksi neuvo: täytyy olla jokin hyvä syy perustaa blogi. Jos perustaa blogin vain bloggaamisen takia... Se ei toimi. Kuten hyvissä kirjoissa ja tarinoissa on löydettävissä yksi pääväite, niin blogeistakin täytyisi löytyä sellainen. Mitä tämä blogi haluaa sanoa? Mihin kysymykseen etsitään vastausta?
Ainakin minä löysin paikalle Sediksen linkkiä pitkin, päivää vaan. "Blogia ei pidä perustaa pelkästä bloggaamisen halusta", sanot. Hm. Siis pelkkä kontaktihaluisuusko ei kelpaa motiiviksi ja draiveriksi? Olen hieman eri mieltä - sehän saattaa olla tiettyjä ihmisiä yhdistävä tekijä puhtaassa "väline on viesti" - hengessä.
VastaaPoistaTunnistan tuosta hiukan samaa kuin varhaisnuorten kirjeenvaihtoilmoituksissa: "harrastuksilla ei väliä, varma vastaus kymmenelle ekalle"
Teppo: punaiseksi langaksi tosiaan riittää "musta on kiva kirjoittaa". Ei lukijamäärä ole ollenkaan tärkeää. Tai sen ei pitäisi olla.
VastaaPoistaTuija: Kuinkahan monta noista kirjeenvaihtokavereista jää oikeasti kirjeenvaihtoystäviksi? Harrastuksilla ei välttämättä ei ole väliä, mutta jotain pitää olla mikä saa kaksi ihmistä vaihtamaan keskenään ajatuksiaan.
Blogimaailmassa saa myös kontakteja, jos osaa niitä löytää ja ilmaista itseään niin, että itsekin tulee löydetyksi.
"Yksi neuvo: täytyy olla jokin hyvä syy perustaa blogi. Jos perustaa blogin vain bloggaamisen takia... Se ei toimi."
VastaaPoistaTästä olen periaatteessa samaa mieltä, mutta asiassa on minusta myös toinen puoli.
Minulla ei aikoinaan ollut mitään erityistä syytä blogin perustamiselle, kunhan kokeilin.
Kirjoitin niitä näitä, lueskelin muiden blogeja ja pikkuhiljaa pystyin rakentamaan omalle blogilleni selkeämmän fokuksen.
Fokus voi myös syntyä räpeltämällä.
Pirkka: totta. Kuten elämä yleensä on räpeltämistä ilman, että koskaan tulisi täysin valmiiksi.
VastaaPoistaNo nyt juutuin tähän miettimään ja ihmettelemään sitä että mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa jos joku perustaa blogin "pelkästä bloggamisen halusta"... Luulin ensin ymmärtäväni mitä tarkoitat ja olin samaa mieltä. Ehkä joku perustaa blogin kun kaikilla muillakin on mutta se töpsähtää kun se henkilö ei ole kirjoittajatyyppiä tai hänellä ei ole mitään sanottavaa muille, eikä hän liioin välitä kirjoittaa päiväkirjaa. Jotain tuollaistako ajattelit?
VastaaPoistaMinulla oli aikanaan yksi ystävä jonka reaktio melkein mihin tahansa oli että "minäpä teen saman", ja se tuli tässä yhteydessä mieleeni.
Minulla itsellä on kirjoittamiseen sellainen suhde että kirjoitushalu ja tarve on aina ollut minussa valmiina. En tiedä miksi enkä sitä kysele, Minä vaan kirjoitan joka päivä jotakin.
Tuota, tuota,
VastaaPoistaluen blogeja koska olen pohjattoman utelias tutustumaan erilaisten ihmisten ajatuksiin ja mielipiteisiin. Toinen ihminen on tutustumisen arvoinen.
Oman sivun laitoin (vai pitääkö se olla yksikössä) koska en halunnut kommentoida toisten juttuja ihan anonyymina. En ole tosin paljoakaan kirjoitellut mutta kuitenkin jotain.
Mielestäni nuo ovat hyviä syitä.
Linkitys on pop ; sitâ ei ole koskaan liikaa. Kuin myös kommentoitia.
VastaaPoistaMinä "huuhailen ja haahuilen" kuten Sedis sanoi, eikä blogituksissani ole muuta punaista lankaa kuin oma elämäni Pariisissa, suomalaisella kasvatuksella koettuna.
Onneksi minulla on sanottavaa vähän kaikesta, ja ehkä se kiinnostaa kotimaassa enemmän kuin duunin kahvikoneella !
=D