Meille opetetaan tämän viikon käsikirjoittamista. Opit pohjautuvat Aristoteleksen viisauksiin! Ei siis mitään uutta auringon alla.
Tutkinpa hieman muistiinpanojani...
Aristoteles on todennut, että tarina ei ole ihmisten jäljittelyä vaan toiminnan jäljittelyä. Tarinan hahmot ovat saatava toiminaan ja liikkumaan.
Nyt olemme oppineet, että tarinalla pitää aina olla pääväittämä. Kuningasajatus. Niitä ei saa olla monta. Pääväittämä on se, mitä tarinalla halutaan kertoa. Pitää tehdä siis valinta. Päähenkilöllä on oltava jokin tahdonsuunta ja tietysti mukana on konfikteja ja ristiriitoja. Jokin tai joku estää päähenkilöä menemästä tahdonsuuntaansa kohti. Lopulta tapahtuu muutos. Tottakai.
Tarinan on loputtava katharsikseen. Mikä on tarinan opetus? Siitä aiheutuu lukijalle tai vaikkapa elokuvan katsojalle helpottava tunne. Käsikirjoittalla on siis eräänlainen maailmanparantava tehtävä.
Tämä on siis ensimmäisen päivän anti ja vasta pintaraapaisu aiheeseen. Nyt lähden koululle katsomaan käsittääkseni jotain elokuvaa. Tutkimme sen tarinan muotoa. Löytyykö siitä nuo kaikki elementit?
Oletteko tutkineet Aristoteleen runousoppia? :)
VastaaPoistaKyllä vain! :)
VastaaPoistaHaluan myös esitellä erään runokirjan teille, kunhan ehdin...