ValokuvaTorstai: Lapsi

Olipas vaikea aihe. Kyllä, minulle, jolla on hirvittävästi kuvia lapsistani tietokoneella. Useimmat kuviani ovat ns. tavallisia perhekuvia. Tottakai ne ovat rakkaita kuvia itselleni ja lähimmäisille, mutta onko niistä julkaistavaksi? Söpöjä lapsia löytyy kaikilta...

Siispä kaivoin kaapista muutaman neuvolakortin. Neuvolakorttihan tarvitaan lähes heti, kun raskaustesti näyttää plussaa. Äidillä on äitiyskortti ja lapsella lapsuusiän terveyskortti.

ValokuvaTorstain aiheena on siis lapsi.

Oma Muusa-kirjoituskilpailutekstini

Olen julkaissut paljon runoja täällä blogissani ja Aukeassa, mutta nyt ehdottomasti haluan julkaista Muusa-kirjoituskilpailunovellini.

Sen nimi on Kasvosi hiekassa. Käykää lukemassa ja kommentoikaa sitä sinne tai tänne, jos haluatte.

En päässyt finaaliin saakka. No, harmittiko, kun en sijoittunut? Ei oikeastaan. Tämä ei ollut sitä mitä tuomaristo halusi. Lainaan suoraan Huutomerkin tiedotusta:

Kirjoituskilpailun aiheena oli tänä vuonna kuolema. Aihetta lähestyttiin usein hyvin perinteisin keinoin ja arkipäivisin kertomuksin. Monet töistä ammensivat osallistujien omista, voimakkaista kokemuksista ja läheisten kuolemista. .... Finaaliin selvinneet nimimerkit onnistuivat rikkomaan kisan yleiskuvana kummitelleen pateettisen monotonian.

Kuten aikaisemmin olen sanonut, itse kirjoittamisprosessi on opettava. Olen nyt oppinut osallistuessani moniin kilpailuihin työtapoja ja rutiineja. Olen saanut tekstejä valmiiksi. Olen uskaltanut lähettää niitä eteenpäin. Kaikki muu mikä tulee sen jälkeen on extraa tai plussaa.

Julkaisen tekstini nyt netissä, että teksti pääsisi keskustelemaan lukijan kanssa eli minä pääsisin näkemään, kuulemaan ja tuntemaan ihmisten ajatuksia tästä tekstistäni.

Sehän on monen kirjoittajan syy omalle kirjoittamiselleen. Kommunikointi muiden kanssa.

Kirjoitan vahvasti itselleni, mutta samalla muille. En osaa oikein selittää kumpi tulee ensin. Asiat vain tapahtuvat. Limittäin, päällekkäin, vuorotellen, ei-kenellekään, jollekulle, kaikille, ei-missään ja kaikkialla.

Ja minä rakastan tätä. :)

RunoTorstai: Lapsi

Ihmisen pojat ja tyttäret

He ovat niin ihmisiä, inhimillisiä
Katso kuinka rohkeina
he pelkäävät
sanoilla selittävät sanoja

Huone on täynnä puheen (tai mykkyyden) suojaverkkoja!

ehdottomasti he haluavat juoda varisemon kiviviiniä
valon pitää olla kiinnitetty seinään muurahaisten jaloilla
lauluja abstraktin todellisuuden marjamättäästä

ennen h-hetkeä tai sen aikana
he juovat muutaman oluen
rakentavat itselleen kauniin (tai ruman) naamion
nauravat, kiireesti nauravat

pehmoisina, täysin halattavina
herkkine ääriviivoineen

kastehelmilapsia lasisten aikuisten sisällä




RunoTorstain aiheena on tänään lapsi. Jännällä tavalla sain eilen luonnoskirjaan kirjoitetun runoraakileen mahtumaan aiheeseen nyt ruokatunnilla, kotona. Pakko oli heti laittaa, inspiraatio iski.

Jälleen kerran verkostomarkkinoinnista

Törmäsin uuteen sivuun netissä. Petteri Haipola kirjoittaa Verkostomarkkinointia kritisoivalla sivustollaan sensuroimatta mielipiteitään seuraavasti:

"Suuri osa verkostomarkkinoijista on houkuteltu mukaan harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen markkinoinnin avulla. Heille on uskoteltu, että rahan ansaitseminen tuotteita ostamalla ja suosittelemalla niitä muille sekä värväämällä pari ystävää alalinjaan on "hyvä mahdollisuus lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen". He ovat lähteneet mukaan toimintaan, kun ovat luottaneet tuttavaansa, joka on esitellyt liikeidean heille. Lisäksi ahneus on langettanut heidät luulemaan, että rahan saaminen voisi olla todellakin niin helppoa kuin mitä väitetään liike-esittelytilaisuuksissa.

Uusi edustaja on syyllinen vain ahneuteensa, mutta ei siihen, että häntä on petetty harhaanjohtavan markkinoinnin kautta. Jos edustaja passivoituu ja lopettaa toiminnan nähdessään sen moraalittomuuden, on häntä pidettävä lähinnä petoksen uhrina eikä rikollisena tai moraalittomana ihmisenä. Valtaosa mukaan lähteneistä on ihan tavallisia ja kunniallisia työtätekeviä ihmisiä. He eivät jatka toiminnassa loputtomiin, sillä moraaliton toiminta ja ahneus paljastuvat heille aikanaan." Koko artikkeli löytyy täältä.

Sieniä, sieniä

Pieni ja lähes täydellinen kärpässieni.

Kun tulin kotiin, huomasin pihalla kaksi kaunista, mutta niin myrkyllistä punakärpässientä.
Punakärpässienen syöminen vaikuttaa keskushermostoon ja psyykeen aiheuttaen myrkytysoireita ja harhoja. Wikipedia

Ehkä pitää irrottaa sienet maasta ja kantaa roskiin ennen kuin lapset huomaavat ne. Malttavatko olla koskematta?

Näistä sienistä tulikin heti mieleeni Lauran hieno runo: Sieniä. Se löytyy tuon linkin takaa. Runo on jo keikkunut Aukean Parasta nyt -listalla jo pitkään. Eikä ihme! :)

Pienen sienen iso kaveri, piilossa pensaikossa ja hattukin on jo revennyt.

ValokuvaTorstai: Tämä hetki klo 1100

Puolivälinkankaan vesitorni, Oulu, 1.9.2007 klo 1106

Minä unohdin totaalisesti koko tempauksen, kun en ollut laittanut muistutusta kännykkään! Latasin valokuvat kamerasta tietokoneelle ja huomasin, että satuin kyllä olemaan hyvässä valokuvauspaikassa klo 1100 aikoihin. Olin nimittäin Puolivälinkankaan vesitornin katolla. Mikä tuuri! Oulun päivien perinteeseen kuuluu, että yleisö pääsee tuohon vesitorniin maisemia ihailemaan. Muutoin se on kiinni ulkopuolisilta. Se on harmi, koska vesitornin yhteyteen olisi helppo rakentaa vaikka kioski. Tornissa on lisäksi hyvin nopea hissi, joko suhauttaa vierailijat hetkessä katolle. Minä voisin käydä tuolla uudestaankin kauniina päivänä.

Lähimmäksi klo 1100 osuu tämä kuva.

Otin katolta myös panoramakuvan, jota voi tarkastella Flickr:ssä. Harmi vain, että tuo Frickr:n isoinkin kuva on paljon epäselvempi kuin alkuperäinen. Alkuperäistä zoomatessa näkee autotkin kadulla tarkasti.

ValokuvaTorstaina rakennettiin valokuvapeittoa.

Digiaika tuli ja televisio muuttui joksikin uudeksi vempeleeksi

Meidän televisiosta ei näy edes tämän vertaa tv-lähetyksiä.

Digiaika koitti, mutta ei meidän televisio pimennyt. Siis eihän sieltä enää mitään tv-lähetyksiä näy, kun meillä ei ole tuota digiboxia, mutta ollaan me tv:tä silti käytetty.

Vuokrasin Ärrältä lapsille lauantain aamuohjelmaksi Topi ja Tessu 2- elokuvan. Tänä aamuna kaksi vanhimpaa pelasivat PikkuKakkosen nettipelejä tietokoneella ja nuorimmainen katsoi vanhaa Franklin dvd:tä.

Tuli sellainen olo, että nyt me hallitsemme tv:tä eikä tv hallitse meitä.

Itse olen vain kaivannut uutislähetyksiä, mutta niitähän onneksi vielä voi katsoa YLE:n sivuilta. Tosin suunnittelevat, että laittaisivat Areenan ohjelmat muuttuvat vielä ensi vuonna tv-luvanvaraisiksi.

YouTubelta löytyy katsottavaa, jos blogien lukeminen tylsistyttää.

Sieltä löytyy esimerkiksi Paavo J. Heinosen lukema tuore Muusajuhlaruno. Tapahtumapaikkana Limingan taidekoulun etupiha.

Tarkkailen tilannetta ja kerron teille milloin meistä alkaa tuntua siltä, että nyt on pakko hankkia digiboxi.

Muuten... Montako digikanavaa onkaan nyt saatavilla? Montakohan kertaa on jo kuitenkin sanottu kanavasurffailun jälkeen, että ei sieltä nyt oikein mitään tule?

Lisäys: Pasi I. Jääskeläinen kirjoittaa myös digistä ja kommentteja on sadellut...