Rakastuin runoon

Runo rajan takaa

2012-01-28T13:32:00.000+02:00

Taivas harmaa on
räntää sataa
aika mataa hitaasti, päivä on loputon

ensilumi maan peittänyt
kylmyys hiipii pihapuissa
tiaiset noukkii maasta hiekkaa

Airi Kouva 1.11.1996

Halusin muistella vanhoja ja kaivelin muistojen arkistoa. Löysin äitivainajani vihkon, johon hän oli kirjoitellut kaikenlaista. Olen lukenut tuon runon kai ennenkin. En muista. Mutta silloin en itse kirjoittanut runoja. Tuo runo voisi olla kuin minun kirjoittamani. Tulipa syvältä kouraiseva olo.

Äitini kuoli vuonna 2005. Hän oli tuolloin 73-vuotias.

Missä ovat hänet muut runonsa? Kaikki ne, jotka hän ehkä kirjoitti. Kaikki ne, joita hän ei ehtinyt kirjoittaa.

Seitsemän Syntymä-arvostelua

2012-01-16T22:36:00.001+02:00

On kulunut hieman yli vuosi siitä, kun Syntymä-runokokoelma ilmestyi. Vuoden aikana olen saanut seitsemän arvostelua. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että omakustantajana olen saanut niitä. Arvostelujen hankkiminen on vaatinut hieman oma-aloitteellisuutta ja tilannetajua. Mutta myös spontaaneja arviointeja olen saanut.

Kritiikki on lahja. Ilman sitä on hankala kehittyä. Miksi huutaisi metsään, jos kukaan ei vastaisi?

Tässä otteita arvosteluista. Jokaisen arvostelun alla on linkki siihen kokonaiseen tekstiin, josta ote on poimittu.

Tämä sama lista löytyy myös Syntymän omilta nettisivuilta.

"Heidin runous on elämänläheistä, kertovaa, ajatuksia herättelevää, lähellä luontoa jonka huomaa ajatuksista. Runot ovat lämpimiä, arjen elämää, syvällisiä, kaikesta voi aistia elämän maun."

3.1.2011 Ari Kokkonen (TypoBlog)

"Syntymä" -runojen sisältämään sanomaan on helppo samaistua, mutta vältän silti ”aiheetonta” kehumista. Runoissa ei ole riimejä, ainakaan tarkoituksella laitettu. Vältän myös itse riimien käyttöä, mutta joskus ne ovat paikallaan. Se saattaa tehdä "joustavan etenemisen" vaativammaksi, mutta tässä on kirjoittaja onnistunut. Erityisesti kiinnitin huomiota hienoihin kielikuviin, vaikka en kaikkea niiden sanomaa täysin ymmärtänyt. - - - Tätä kirjaa ei pidä lukea nopeasti, vaan runo kerrallaan ja pysähtyä pohtimaan niiden sanomaa."

7.1.2011 kirjailija Jorma Piippo blogissaan

”Heidi Rundgrenin runojen hienovarainen aistikkuus ja yksinkertaisuus luovat puhtauden ja ajattomuuden tunnun, mikä muistuttaa Ryokanin runoutta tai zeniläistä mustemaalausta, ja saavat tavalliset ja kuluneet asiat näyttämään kuin vastasyntyneeltä.”

Helmikuu 2011: Kriitikko Jarkko Lauri kevään 2011 uutuusluettelossa

"Kokonaisuutena Syntymä-runokoelma sisältää melko eleetöntä rauhallisesti etenevää tekstiä, joka ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta ei myöskään petä lukijaansa suurilla epätasaisuuksilla. Kokonaisuus on hallittu ja runot edustavat meillä hyvin tyypillistä perinteistä tapaa kuvata kirjoittajan sisäisiä tuntoja."

7.3.2011 Marja-Leenan kirjahylly

"On hienoa, jos runoilija saa parilla tavanomaisella sanalla ja säkeellä vangittua kokonaisen hetken ja sen tunnelman. Sellainen runo on samanaikaisesti rauhoittava ja virkistävä. Heidi Rundgrenin runot ovat juuri tällaisia."

13.3.2011 Jenni kirjoittaa Koko lailla kirjallisesti -blogissaan

"Syntymä on parhaimmillaan aistillisen, koskettelevan kuvaston ja puhtaan mietiskelyn risteyskohdissa."

18.3.2011 kirjailija Essi Kummu Oulun Kirjailijaseuran blogissa

"Ensimmäinen havainto kirjasta oli tietynlainen haikumaisuus. --- Toinen havainto oli, että runoista löytyi hyvin miellyttävä rytmi. --- Kolmas havainto oli, että vaikka abstrakteina sanoina toimiikin niin figuratiivisuuden kanssa on ongelmia: huomattava osa niistä hetkien kokemuksista jäi minulle valitettavan vieraiksi. ---"

15.1.2012 hdcanis Hyönteisdokumentti-blogissa

ArsLiminka Ry:n taidenäyttely Tyrnävällä

2012-01-07T00:37:00.001+02:00

Tyrnävän upea kirjasto. Lisätietoa ja historiaa täältä.

ArsLiminka Ry:n vuoden ensimmäinen taidenäyttely on Tyrnävän kirjastossa 9.1. – 27.1.2012. ArsLiminka Ry on Limingassa kevättalvella 2011 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on yhdistää ja koota taiteen, kulttuurin, tanssin, teatterin, musiikin ym. tekijöitä, taitajia, harrastajia ja tukijoita.

Näyttelyssä on esillä maalauksia seuraavilta tekijöiltä: Maija Ahola, Carina Eklund, Anja Garanvölgyi, Toni Iskulehto, Niina Kela, Hannu Lukin, Tessa Suhonen, Arja Löytynoja ja Maire Manninen. Lisäksi esillä on Carina Eklundin tinataidetta, Arimo Eklundin valokuvia, Ari Kochin puuveistoksia, Rauli Körkön betonivalu- ja keramiikkatyö, Raine Körkön sekatekniikkaveistos, Laura Lukinin puupiirroksia ja Heidi Rundgrenin keramiikkaa.

Näyttelyn avajaistapahtuma pidetään kirjastolla keskiviikkona 11.1.2012 klo 18-19.

(Huom! ohjelma muuttunut... alla on uusi ohjelma)

Ohjelma:

- Heidi Rundgren lausuu runoja ja kirjoittaa runomuotokuvia

- Katja Sutela laulaa

- Carina Eklund esittelee yhdistyksen toimintaa

Näyttelyyn osallistuvia taiteilijoita on tavattavissa tilaisuuden aikana. Myös muita yhdistykseen kuuluvia jäseniä on paikalla.

Näyttely on avoinna kirjaston aukiollessa: Ma - ke ja pe 12-19. To 9 –16. Lauantaisin suljettu. Su 16-19.

Tervetuloa tutustumaan Arsliminka Ry:n näyttelyyn, jäseniin ja toimintaan!

http://www.arsliminka.net/

Onnea vuoden 2012 jokaiselle päivälle! (ja katsaus menneeseen)

2012-01-01T15:00:00.008+02:00

vanha ja uusi enkeli

vanha ja uusi vuosi

Uuden vuoden kunniaksi päätin julkaista tämän vuoden ensimmäisen postauksen ja tarkastella mennyttä vuotta.

Muutamia vuoden 2011 kirjallisia ja kultturelleja poimintoja elämästäni:

Tammikuu:

- Sain kaupattua Syntymä-kokoelman pariin kirjastoon.

- haastattelu Rantalakeus-lehdessä 19.1.2011

Helmikuu:

-Syntymä-kokoelman viralliset julkistamisjuhlat 12.2.2011 Musteklubilla Oulussa.

Maaliskuu:

- Kulttuuriyhdistys ArsLiminka Ry perustettiin. Olin mukana perustamiskokouksessa ja pääsin hallitukseen. Onneksi. Olen tutustunut yhdistystoiminnan kautta moniin uusiin hienoihin ihmisiin. ArsLimingan idean äiti ja sen voima on tinataiteilija Carina Eklund.

Toukokuu:

- POP, POETRY & PING PONG halki-, poikki- ja pinoontaiteellinen tapahtuma 28.5.2011 Limingan kirjastossa. Luin siellä runojani ja esittelin kirjaani.

Heinäkuu:
- ArsLimingalla oli koju Viikateniiton MM-kisoissa Limingassa 2.7.2011. Olin siellä mukana esittelemässä yhdistystä ja hankkimassa uusia jäseniä. Täällä on yhdistyksen Facebook-sivu, joilla on lisää tietoa ja kuvia tapahtumista.

Elokuu:
- Olin Halmkronan Kaisan kanssa kirjoittamassa runomuotokuvia Muusajuhlissa Oulussa 20.8.2011.
- Kalevassa ilmestyi samana päivänä pieni juttu otsikolla Omakustantaja haluaa jakaa elämyksensä muille. Haastateltavina olivat runoilija Pasi Nurmikumpu ja minä.

Syyskuu:
- Limingassa järjestettiin ensimmäinen Taiteilua-viikonloppu 30.9 - 2.10.2011. Olin sielläkin kirjoittamassa runomuotokuvia.

Marraskuu:
- Liityin Oulun ympäristön kynäilijät Ry:een. Luin runojani ja kirjoitin runomuotokuvia yhdistyksen runoillassa Kempeleessä 3.11.2011. Tapahtumasta oli myös juttu Rantalakeudessa.
- Osallistuin kirjoittajana Limingassa 19. -20.11.2011 järjestettyyn kirjoittajaseminaariin. Pidin siellä myös yhden oppitunnin runomuotokuvan kirjoittamisesta.

Joulukuu:
-ArsLimingan ensimmäinen syyskokous ja pikkujoulut 9.12.2011. Vuodelle 2012 on suunniteltuna vaikka mitä kivaa. Yhdistyksellä on esimerkiksi näyttely nyt tammikuussa Tyrnävällä.

******

Se mitä muistan parhaiten vuodesta 2011 on se, että olen saanut tutustua moniin, uusiin, ihaniin ihmisiin tämän harrastukseni kautta! Olen saanut osallistua moniin tapahtumiin tekijänä ja/tai kokijana. Musiikkia, runoutta, satuja, tauluja, savea, tanssia, tunteita, elämäntarinoita ja näyttelyjen pystyttämisiä.

Olen myynyt Syntymä-kokoelmaa lähes 200 kpl. Vielä niitä on laatikossa jäljellä, mutta en pelkää, että ne jäävät sinne pölyttymään.

Kiitos vuosi 2011!
Tervetuloa vuosi 2012!

Kirjoittajaseminaari ja runomuotokuvia

2011-11-20T20:57:00.008+02:00

Kävelyllä Limingassa marraskuussa 2011

Täällä on edelleenkin kaunis taivas.

Oulun ympäristön kynäilijöiden Matkalla -kirjoittajaseminaari Limingassa on ohi. Oli todella antoisa viikonloppu! Vetäjänä oli FM Anna-Kaisa Järvi. Itse pidin pienen tunnin siitä, miten kirjoitetaan runomuotokuva. Etsin kirjastosta käsiini Natalie Goldbergin Luihin ja ytimiin -kirjoittajaoppaan. Kirja on ilmestynyt v. 2004 ja sieltä löytyy se alkuperäinen ohje, jonka kuulin Limingan taidekoulussa kirjoittajalinjalla.

Goldberg ei käytä sanaa runomuotokuva, vaan ilmauksia: "Tilausrunoja kirjoitetaan", "Runo mukaasi hetkessä" tai "Anna aihe, minä kirjoitan". Goldberg neuvoo pystyttämään runokojun tapahtumiin (esim. markkinoille) ja kirjoittamaan ihmisille siinä hetkessä nopeita runoja. Hän itse piti sääntönä sitä, ettei korjaillut runoaan tai edes lukenut sitä itse ääneen. Hän vain ojensi lapun asiakkaalle päästäen tekstistään irti. Minä itse kirjoitan runon aluksi suttuvihkooni ja kirjoitan asiakkaalle puhtaan version. Luen runon myös ääneen, jos muotokuvan kohde niin haluaa. Olen luovimmillani, kun saan vapaasti sutata ja korjailla runoa mielenmäärin. Koko kirjoitusprosessissa menee kuitenkin vain 10 minuuttia, joten ei siinä sitä runoa todellakaan kovin paljon säädetä. Se on intuitiivista, nopeaa kirjoittamista.

Turkulainen kirjoittajaryhmä Tapiiri on kirjoittanut runomuotokuvia vuodesta 2005. Itse olen kirjoittanut ensimmäisen kerran runomuotokuvia v. 2007. Tapiirin sivuilla on hyvä selostus siitä mitä runomuotokuvan kirjoittaminen on.

Itseäni kiinnostaa todella paljon se, että kuka on keksinyt ensimmäisen tuon mainion määritelmän runomuotokuva. Se on todella kuvaava termi. Yllätyin, kun se ei ollutkaan Goldbergin termi. Ehkäpä Tapiiri on keksinyt sen? He kertovat kehittäneensä ainakin tämän konseptin itse. (Facebook-keskustelun perusteella näin on)

Seminaariin osallistujat kirjoittivat hienoja, oikeita ja aitoja runomuotokuvia. Mallina oli Esko Männikön valokuva kirjasta 100 % Cashmere (s. 20). Eskon Männikön valokuvat ihmisistä ovat sellaisia, että niistä on helppo inspiroitua. Googlatkaa niin näette.

Kynäilijöiden sivuille ilmestyy tapahtumasta jossain vaiheessa valokuvia ja osallistujien runomuotokuvia.

Luovuuden ituja, inspiraation siemeniä

2011-10-31T20:19:00.000+02:00

Kirjoitin tällä kertaa ihan toiseen blogiin. Kyseessä on Oulun ympäristön kynäilijät Ry:n nettisivut. Tässä on linkki kirjoitukseen nimeltä Leikin, luon ja sanon kyllä.

Tekstistäni löytyy seuraavia ilmaisuja: kuiva kausi, inspiraatio, kirjoittamisen tarve, taiteilijatreffit, luovuuden ruokkiminen, leikki, kirjoittajaseminaari Limingassa, taidekoulun kirjoittajalinja, käpertyä nahkasohvan nurkkaan...

Kuulostaako houkuttelevalta?

Savinaamio

2011-10-04T21:34:00.001+03:00

Ihan itse tehty Savinaamio (ei hoitava).

Lähdin nyt syksyllä kokeilemaan vaihteeksi jotain uutta. Menin Lakeuden kansalaisopiston savikursille. Kaipaisin muutakin tekemistä kuin papereiden pyörittelyä tai sanoilla leikkimistä. Olen nyt ollut neljä kertaa savea pyörittelemässä. Saimme tänään vihdoin valmiita töitä kotiin. Tämä on yksi niistä.

Viimeksi olen saveen koskenut muistaaksi yläasteella... vai oliko lukiossa kuvaamataitoa? No, siitä on kuitenkin aikaa.

Perjantaina ryhmämme vie savitöitä näyttelyyn Limingan kirjastoon. Vien sinne erään toisen työn. Sen nimi on Itämainen runo. Se vain pitää ensin kiinnittää kehyksiin. Saa nähdä onnistunko säilyttämään sen ehjänä.

Taiteilua Limingassa 30.9. - 2.10.2011

2011-09-30T07:04:00.001+03:00

Logon on suunnittellut liminkalainen Retrofocus.

Limingassa on tänä viikonloppuna kaikkien aikojen ensimmäinen Taiteilua-viikonloppu!

Tässä alhaalla on perjantain 30.9.2011 ohjelma. Lauantain ja sunnuntain ohjelman voi katsoa täällä Limingan kunnan sivuilta.

Muualla siis järjestetään taiteiden öitä, mutta limingassa on niin paljon kulttuurintekijöitä, että me järjestämme kokonaisen viikonlopun. Yksi päivä ei riitä.

PERJANTAI 30.9.

klo 12.00
Torialue
Pronssinvalutapahtuma alkaa

klo 13.30 & 16.30
Salavametsä terveyskeskuksen edessä
Tanssia
( Vaatu Kalajoki )

klo 17-19

Limingan lukio, Linnukkatie 3
ArsLimingan taidenäyttely

klo 17 - 21
Ravintola Hannu Krankka, Tupoksentie 9
Runoilijat Kaisa Halmkrona ja Heidi Rundgren
kirjoittavat runomuotokuvia.
Sinäkin olet runon arvoinen!

klo 18.00
Torialue
Liminka Skate Battle

klo 18.00
Nuorisoseura, Krankantie 1
Kreikkalainen salaatti-näytelmä
( Teatteriryhmä Airopik )
Kesto 1h 47min | Liput 10€ | Käteismaksu

klo 18.30
Linnukan koulu, Linnukkatie 7
Yleisözumba
( Limingan Naisvoimistelijat )

klo 19.00
Vilho Lampi-museo ( kivikoulu ), Rantatie
3 päivän taidenäyttelyn avajaiset ( Taidekoulu )
Sarjakuvakaraoke ilman nuotteja
TanssitEATteri Jumbo-Oulun Tanssin Reuna –
ynnä muuta yllätyksellistä

klo 21.00
Keskuspuiston lampi
Liekkiryhmä Tulikukka & Capoeira-näytös

klo 22.00
Sininen talo ( Nuorisotalo ) Alapääntie 5
G-ODD & Rio Blast

Runoilun jälkitunnelmia

2011-08-21T22:51:00.000+03:00

Runoilua Kahvila Il Mundossa 20.8.2011

Kaisan kanssa oli tosi mukava kirjoitella runomuotokuvia lauantaina. Toivottavasti runojen saajatkin olivat yhtä tyytyväisiä kuin mekin. Oli kyllä luova lauantai.

Kaisan ja hänen veljensä Janne Halmkronan Runovalokuvanäyttely on nähtävissä kahvilassa vielä 4.9.2011 saakka.

Kai me Kaisan kanssa ollaan myös hieman vaarallisia, kun olemme teemme omakustannerunoutta ja ihan itse mietimme markkinointia. Lukekaapa täältä tuore blogikirjoitus, jonka otsikkona on Vaarallinen runous ja päätelkää itse.

Runomuotokuvia Muusajuhlilla

2011-08-16T21:44:00.000+03:00

LAUANTAINA 21.8.2011 KLO 12 RUNOMUOTOKUVIA IL MUNDOSSA

Kahvila Il Mundo, Ratakatu 6, Oulu

Runoilijat Kaisa Halmkrona ja Heidi Rundgren tekevät runomuotokuvia hyvän kahvin ja itse leivotun pullan tuoksuisessa kahvilassa. Runomuotokuvassa kirjoittaja katselee häntä vastapäätä istuvaa ihmistä ja kirjoittaa runon, jonka hän lukee ääneen ja antaa sen kirjoitetulle ihmisille. Runomuotokuvan mallina voit olla paikallasi tai liikkeessä, puhua tai olla hiljaa. Sinäkin olet runon arvoinen – tule hakemaan omasi!

Olemme paikalla ainakin klo 16 saakka.

Muusajuhlien muu ohjelma löytyy tämän linkin takaa.

Kukkalyhtypylväitä

2011-07-30T11:10:00.001+03:00

Limingan keskustaan laitettiin lyhtypylväisiin upeita kukka-astioita kesän alussa.

Nämä kuvat on otettu silloin kesäkuussa. Nyt kukat ovat kasvaneet ja näyttävät edelleen komeilta.

Yritin etsiä Google-haulla, että missä tuollaisia astioida tehdään. En ole ennen nähnyt vastaavia. Nähtävästi astioiden pysymistä auttaa se, että pylväät ovat alhaalta paksumpia kuin ylhäältä. En tiedä voiko tuollaisia "ruukkuja" laittaa muunlaisiin lyhtypylväisiin tai katuvaloihin.

En löytänyt yhtään kuvaa. Kokeilin Googlen kuvahaullakin. Latasin sinne ylläolevan kuvan ja tulokseksi tuli lentokone, traktori, tuulivoimala ja vuorimaisema!

Pohjois-Suomen kirjamessut 2011

2011-06-10T10:26:00.000+03:00

Zenimäisen kuumaa!

Tulevana viikonloppuna Oulussa pidetään Pohjois-Suomen kirjamessut 2011.

Itse en mene sinne tällä kertaa lausumaan runoja. Kävin kirjamessuilla runoilemassa pari vuotta sitten. Mutta nyt niitä Syntymä-kirjoja olisi siellä myynnissä Nispero Kirjakahvilassa.

Ajattelin pyörähtää siellä ihan huvikseni katselmassa ja aistimassa tunnelmaa sunnuntaina. Ja haluan kuulla, kun runoilija Kaisa Halmkrona lausuu runojaan.

Olisi siellä sunnuntaina vaikka ketä! Katselin messujen ohjelmaa. Lauantainakin olisi.

Toivottavasti ihmiset löytävät sinne, ja tulisi paljon kävijöitä!

Syntymä Tähtitornin kahvilassa

2011-05-29T17:16:00.000+03:00

Vein tänään Syntymä-kirjojani myyntiin Tähtitornin kahvilaan Ouluun. Sieltä niitä saa ostaa 6 euron hintaan.

Jos ne loppuvat, vien sinne kyllä niitä heti lisää. Tähtitornista löytyy muutakin paikallista ja ei-paikallista kirjallisuutta. Sekä tietysti kahvia ja pullaa. :D Oli siellä jokin valokuvanäyttelykin.

POP, POETRY & PING PONG halki-, poikki- ja pinoontaiteellinen tapahtuma

2011-05-23T21:33:00.000+03:00

Paikka: Limingan kunnankirjasto
Aika: lauantaina 28.5.2011 klo 13 alkaen

ESIINTYJÄT

Nevala - kaljua folkrockia
Essi Kummu - suomi soi
Mikan Paja Duo - omia lauluja sekä sävellyksiä runoilijoiden teksteihin
Heidi Rundgren - runoja Syntymä-kokoelmasta
Katja Sutela - laulaja-lauluntekijä

RUUMIINKULTTUURIA

Ensimmäinen Toivottavasti Kansainvälinen
Limingan Kirjaston Avoin Ping Pong Mestaruusturnaus

(The First Annual Hopefully International Liminka Library Open Ping Pong Tournament)

Sarjat:
1. Ne, jokka ei ossaa pelata (Those who can not play)
2. Ne, jokka luulee ossaavasa (Those who think they can)

Vapaa pääsy – mahtavat palkinnot!

Kyösti-krokotiili suojelee – ei ees pelota!

*************************************************
Minut kutsuttiin esiintymään tähän ihan uudenlaiseen tapahtumaan täällä Limingassa!

Kirjastossa voi siis tehdä muutakin kuin lukea...

Kaikki mukaan (yritetään mahtua sinne)!

Hauskaa vappua 2011!

2011-04-30T14:48:00.002+03:00

Tein simaa ja munkkeja pitkästä aikaa itse. Viime kerrasta on yli 10 vuotta aikaa.

Lintu Cafe - LiminGo ja ArsLiminka

2011-04-16T13:47:00.002+03:00

16.4.2011 ihan pöntössä

Pari suositusta!

Liminkaan on avattu LiminGo! Siellä on lintukahvilaa lapsille ja motokahvilaa isommille. Tosi upeasti sisustettu ja viihtyisä paikka. Ehkä johtuu siitä, että lempivärini on keltainen. Kahvilaan pääsee kätevästi polku- tai moottoripyörällä sekä autolla tai vaikka kävellen. Minä kävin lasteni kanssa pyöräretkellä, ja pysähdyimme siellä tauolla.

LiminGosta tuli mieleen ArsLiminka Ry. Yhdistyksellä ei ole vielä nettisivuja, mutta Facebook-sivut löytyvät täältä. Olin mukana yhdistyksen perustamiskokouksessa, ja yhdistyksen nimeksi piti alunperin tulla ArsLimingo, mutta väki äänesti ArsLiminka-nimen puolesta.

Omakustantamisesta jälleen kerran

2011-04-04T22:07:00.001+03:00

En ole ehtinyt kirjoitella mitään taas vähään aikaan, mutta ei hätää! K-blogista löytyy haastatteluni, joka on tehty sähköpostitse. Kerron kokemuksiani Syntymä-runokokoelman julkaisemisesta. Siitä millainen prosessi se on ollut.

Jenni on hyvin tiivistänyt asian ja kirjoittaa mielenkiintoisesti muutenkin sitaattien väliin. Kommenttilaatikkoon on myös tullut huomionarvoisia kommentteja. Itse en ole ehtinyt vielä osallistua keskusteluun.

Blogini vakiolukijoille Jennin blogikirjoitus myös tarjoaa ihan uuden puolen minun kirjoittamistyylistäni. Huomasin, että kirjoitan ihan eri tavalla tähän blogiin kuin sähköpostiin. Vai huomaatteko te mitään erilaista?

Runoilu jatkuu. Viikonloppuna esitin runojani yli satapäiselle yleisölle. Suurin yleisöni tähän mennessä.

Mustaa ja valkoista: Romantiikka

2011-03-19T18:17:00.002+02:00

Kotoamme ei löydy juuri perinteisiä romanttisia esineitä. Makuuhuoneessa on eksoottinen, eroottinen puupatsas. Päätin hieman leikkiä ja kokeilla mitä syntyy kun lisätään siihen perinteistä romantiikkaa. Minulle sanasta romantiikka tuli mieleen ensimmäisenä pitsi! Vaatehuoneesta löytyi pitsinen pöytäliina.

Mitä tunteita ja ajatuksia tämä kuvasarja herättää? Häviääkö parin eroottisuus? Mikä on kuvien tunnelma? Mitä on romantiikka?

Lähtökohtana oli siis kuvata romantiikkaa. Lopputulos lienee aivan jotain muuta... Kerron oman näkemykseni, kun olen lukenut teidän ajatuksenne!

Mustavalkomaanantain 63. haaste

RunoTorstai: idea

2011-03-19T13:17:00.001+02:00

sateenkaari on tehty palapelin paloista
aarre pitää sateenkaaren kasassa

kun saavuttaa unelmansa, aarteensa
virtaavat kyyneleet

maailma tulvii

palaset hukataan tahallaan
hän haluaa aukkoja matkaansa

ei ole merkitystä
mitä sateenkaaren päässä on

tärkeintä on ettei sitä koskaan saavuta
tärkeintä on ettei sitä koskaan tiedä

****************************
RunoTorstain 199. haaste

ps. jos haluat löytää lukemista.. täällä on pitkä ja mielenkiintoinen kirjalista

Runoilijan sydän

2011-03-13T12:18:00.000+02:00

Kaunis sydän runoiljaystävältäni saadussa "kukka", jonka sain julkkari-iltana.

Toivottavasti tuo kasvi eli muratti kasvaa ja rönsyile vuosikausia ilonani.

Rönsyilee kuin runot.

Nyt olen saanut monta erilaista arviota kokoelmastani nettiin. Jokainen niistä on tehnyt minut iloiseksi. Omakustantajana jokainen arvostelu on ihme tässä kirjoja tulvillaan olevassa maailmassa.

Uusimmat arvioinnit löytyvät seuraavista kirjablogeista:

Marja-Leenan kirjahylly ja K-blogi -koko lailla kirjallisesti

Uusia arvosteluja odotellessa suunnittelen, että tilaisin lempirunoilijani Kai Niemisen uusimman käännösteoksen nimeltä Wumenkuan - Aukottoman portin puomi.

Kissakuvahaaste:Kissa ja hiiri/ Mitä tänään syötäisiin?

2011-03-08T16:32:00.003+02:00

On olemassa Kissakuvahaaste -blogi, jossa jo sulkeutuneena haasteena oli kissa ja hiiri/hiiret. Meillä ei ole hiiriä, mutta on kaksi marsua. Vasta tänään sain otettua kuvan, jossa on Riku-marsu ja Lola-kissa sopivasti samassa kuvassa! Ihan pakko laittaa tämä kuva esille. Sen verran herkullinen otos.

Muokkaus: Mutta tämähän sopii myös tämän hetkiseen haasteeseen. Aiheena nimittäin on Mitä tänään syötäisiin? :D

Värikollaasit # 25

2011-03-08T10:22:00.000+02:00

Viikon Värikollaasit: musta, kirkkaan sininen ja ruskea

(kuvaa klikkaamalla saat esille suuremman version)

Mitä se maksaa?

2011-03-04T21:29:00.002+02:00

Tilasin itselleni viime viikolla Essi Kummun Karhun kuolema -kirjan nettikaupasta. Nettikaupassa oli tarjous. Ei tarvinnut maksaa postimaksuja. Kirja tuli toissapäivänä postissa. Laitoin sen kirjahyllyyni odottamaan sopivaa hetkeä. Kirjassa on muuten älyttömän kaunis kansi. Sopisi tauluksi. Essi on nyt aloittanut bloggausvuoronsa Oulun kirjailijaseurassa.

Mitenköhän nettikaupat kirjan hinnan määrittelevät? Omaa Syntymä-runokokoelmaani saa myös nettikaupoista.

Suomalainen.com: 4,40 e + 2,90 e postikulut = 7,30 e

Levykauppa Äx: 5,90 e+ 2,90 postikulut = 8,80 e (mutta kirjan voi noutaa myös postikuluitta Äxästä)

Suurikuu: 4,70 e + 2,90 postikulut = 7,60 e (mutta täälläkin voi noutaa kuluitta liikkeestä)

Cdon.com: 5,95 e + 2,95 postikulut= 8,90 e

Suuri Suomalainen kirjakerho: 4,70 e + 4,90 e postikulut = 9,60 euroa (myymälänouto ilmainen)

Itse olen määritellyt ov-hinnaksi 5 euroa ja sillä minä myynkin niitä esimerkiksi, jos käyn jossain tilaisuudessa lausumassa runojani. Tuota minä vain ihmettelen, että miten muut voi myydä sitä alle 5 euron. Tulet tulevat postikuluista? Mutta eihän se niin voi mennä.

Mikä olikaan tämän postaukseni tarkoitus?

Jokin juju tässä oli, kun aloitin kirjoittamisen ja kyhäilin aasinsiltaa jonnekin. Lukekaa vaikka Oulun kirjailijaseuran blogia ja tilatkaa runokoelmani tuolta jostain.

Näillä mennään eteenpäin... ja minä menen nukkumaan.

NF Macro # 25

2011-03-02T22:43:00.000+02:00

Halusin piristää itseäni ja perhettäni tänään ostamalla tulppaaneja. Onnistui! Tiskaaminenkin oli paljon mukavampaa, kun katseli samalla kauniita kukkia.

Jag ville uppfriska mig själv och min familj idag genom att köpa tulpaner. Det lyckades! Det var trevligare att diska när man kunde titta på samma gång vackra blommor.

Tämä on ensimmäinen postaukseni NF Macro -blogiin. Tämä on haaste # 25.

Det är min första deltagande i NF Macro utmaningen.

Mustaa ja valkoista: Kukka

2011-02-28T23:32:00.000+02:00

Kukka on raate. Kuva on otettu Liminganlahdella kesällä 2010.

Ja jälleen löytyi uusi inspiroiva haasteblogi nimeltä Mustaa ja valkoista! Tässä on tämän viikon haaste, joka on kukka.

Nämä ovat hyviä vaihtoehtoja silloin kuin pelkkä ValokuvaTorstai ei riitä. Pitääpä etsiä lisää.

Värikollaasit: banaanin keltainen, appelsiinin oranssi, tumma oranssi

2011-02-28T18:28:00.002+02:00

Löysin uuden kivan haastesivuston Hanelin blogin kautta!

Oli ihan pakko heti osallistua!

Tämän viikon haasteena ovat otsikossa mainitut värit.

Haasteblogin nimi on Värikollaasit.

Ilmianna kirjablogi!

2011-02-27T13:38:00.001+02:00

Käytän toistamiseen omaa kuvaani.

Ensimmäisen kerran käytin sitä tässä postauksessa vuonna 2007.
Sekin postaus liittyy tähän asiaan.

Selailin äsken blogimaailman kirjablogeja. Niitä on valtava määrä!!! Ihmiset lukevat ja kirjoittavat lukemastaan. Se on hienoa, mutta...

Nyt tulee se mutta.

Mutta missä ovat blogit, joissa arvioidaan runokirjoja? En aivan heti niitä löytänyt. Muutamissa kirjablogeissa oli muutamia arvioita. Eihän voi olla, että minä itse olen ainoa, joka tehnyt enemmänkin runoarvosteluja? Esimerkiksi omakustanteista ja pienten kustantamojen kirjoista tänne.

Koetaanko runous sellaiseksi kirjallisuuden osa-alueeksi, jota vain ns. oikeat kriitikot voivat arvostella? Mutta eihän se niin ole. Runous on sellaista, jota jokainen voi arvostella vapaasti. Runoudessa jokainen tulkinta on oikea. Se, miltä lukijasta tuntuu, on totta.

Onko niin, että runot tulevat usein niin lähelle ja herättävät sellaisia tunteita, että niistä on vaikea kirjoittaa? Tuntuu liian avoimelta kertoa runouden herättämistä tunteista, jos ei ole käytössä kriitikon työkaluja ja termejä. Onko siitäkin vaikea kirjoittaa, jos runot eivät herätä lukijassa mitään tunteita ja ajatuksia? Tuntuuko lukijasta siltä, että itsessä on jotain vikaa jos ei ns. ymmärrä runotta. Mutta ei se nyt ihan niinkään ole.

Mikään ei ole yksiselitteistä, mustavalkoista.

Uskoisin ja toivoisin, että runoutta luetaan silti. Haluaisin, että blogeissa kirjoittaisiin runokirjoista ennakkoluulottomasti. Niistä omakustanneisistakin.

Joten ilmianna minulle kirjablogi, joka arvostelee runoutta! Ilmianna omasi tai kaverisi blogi.

Voin lähettää bloggarille Syntymä-runokokoelmastani arvostelukappaleen postitse ihan niin kuin lehtiin ja nettikritiikkijulkaisuihin lähetetään. Sitoumuksetta. Arvostelu ehkä tehdään, tai ehkä ei tehdä. Ei sitä koskaan tiedä. :)

Sähköpostiosoitteeni on: heidikatriina (at) gmail.com

Ilmiannon voi tehdä myös kommenttilootaani...

BoD uutuuksia 2011

2011-02-17T18:53:00.003+02:00

Kevään 2011 Books on Demand -uutuuslista on ilmestynyt! Sen saa tästä linkistä.

Syntymä-runokokoelma löytyy sivulta 3. Kuvauksena on seuraava teksti:

”Heidi Rundgrenin runojen hienovarainen aistikkuus ja yksinkertaisuus luovat puhtauden ja ajattomuuden tunnun, mikä muistuttaa Ryokanin runoutta tai zeniläistä mustemaalausta, ja saavat tavalliset ja kuluneet asiat näyttämään
kuin vastasyntyneeltä.” Kriitikko Jarkko Lauri

Uutuuslista on muuten 12 sivua pitkä! Edellinen lista oli 8 sivua pitkä. BoD:n kautta julkaiseminen on siis yhä suositumpaa.

Itsekin olen ollut tyytyväinen BoD:n palveluihin.

Julkkarit menivät hyvin!

2011-02-13T14:25:00.004+02:00

© Jari-Pekka Haataja

Julkkarit menivät hyvin Musteklubilla 12.2.2011!

Lausuin 11 runoa yleisölle. Sen jälkeen Jukka Tervo haastatteli minua. Sitten vaihdoimme vuoroja. Kuuntelimme Jukan uuden Kevät räjähti käsiin -kirjan lukunäytteen, jonka voi kuunnella myös tämän sivuston kautta (Mäntykustannus). Minä vuorostani haastattelin Jukkaa.

Loppuillan istuin myyntipöydän takana tai kiertelin juttelemassa tuttujen kanssa.

Kivaa oli!

Lisäys 14.2.2011: Reijo Valta kirjoittaa Pois työpöydältä -blogissa samasta illasta Julkistusten Musteklubissa.

© Jari-Pekka Haataja

Julkkarit!

2011-01-29T23:42:00.000+02:00

Tervetuloa Syntymä-runokokoelman julkistamisjuhliin, jotka pidetään Huutomerkki Ry:n Musteklubin yhteydessä lauantaina 12.2.2011 klo 20-22 Nuclear Nightclubilla Oulussa! Tilaisuuden yhteydessä kirjoja myynnissä tuttuun 5 euron hintaan.

Musteklubilla on paljon muutakin ohjelmaa, kuten julisteesta huomaa.

Tapahtuman koko tiedote löytyy tästä linkistä.

ValokuvaTorstai: jää

2011-01-22T12:50:00.000+02:00

ValokuvaTorstain 191. haaste

RunoTorstai: jää

2011-01-22T11:45:00.001+02:00

sinä katoat sylini lämpöön
et halua tietää kesästä
olet kova ja hauras

arvaamaton

kevään auringon sulattaessa sinua
olet kaunis

*************************

RunoTorstain 191. haaste

Syntymä kirjastossa

2011-01-13T20:07:00.001+02:00

"Kuvakaappaus" näytöltä

Yksi haave on taas totta!

Olen aina ollut kirjastossa kävijä. Välillä lainaan enemmän, välillä vähemmän. Mutta sieltä on löytynyt elämääni ohjeita, tukea, tunteita, selityksiä, irtiottoa arjesta, apua lastenhoidossa, keinoja parisuhteeseen ja kaikkea muuta! Äitini opetti minut jo pienenä siihen, että jos jotain ei tiedä, kannattaa käydä etsimässä kirjastosta kirja aiheesta ja tutustua tuntemattomaan aiheeseen sitä kautta. Nykyään tosin valittavan paljon googlaan ja etsin tietoni netistä.

Nyt minun runokokoelmani on myös siellä muiden kirjojen joukossa. Sen voi lainata. Sitä voi tutkia. Siellä se on! Tällä hetkellä se löytyy Tyrnävän kirjastosta. Pian sen saa myös Limingan kirjastosta. Möin sen molempiin kirjastoihin. Kirjat odottavat varmaankin luettelointia ja muita toimenpiteitä, jotta ne voi laittaa hyllyyn. Molemmat kirjastot kuuluvat Outi-kirjastojen kirjastokimppaan.

Mitähän seuraavaksi?

ValokuvaTorstai: alku

2011-01-13T19:41:00.000+02:00

ValokuvaTorstain 190. haaste

RunoTorstai: alku

2011-01-13T19:29:00.000+02:00

hän paketoi paketin
sulkee solmut
lähettää matkalle reppuselkäisen lapsen

hän vilkuttaa ovella
pipon tupsu heilahtaa, häviää

äiti jää yksin

seuraavana päivänä ovikello soi
lapsi on oven takana
lapsen vieressä on toinen lapsi, kolmas, neljäs,
kymmenen lasta

kirkkaat silmät, punaiset posket, nauravat suut

äidin lämmin syli

lapset muuttavat taloon
ja tekevät siitä kodin

*********************

RunoTorstain 190. haaste

Iloisia uutisia runotorstailaisille!!! Olen vihdoin julkaissut esikoisrunokokoelman! Sen nimi on Syntymä. Lisätietoja löytyy täältä, ja tästä Rakastuin runoon -blogista löytyy tarinaa siitä miten siinä näin kävikään.

Syntymä netissä

2011-01-07T11:24:00.001+02:00

Syntymän etukannen kuva. Puu on Tyrnävällä, Ojakylässä. Kuvan otin vuonna 2006.

Netistä löytyy jo muutama Syntymän arvostelu:

3.1.2011 Ari Kokkonen kertoi TypoBlogissaan kokoelmastani

7.1.2011 Jorma Piippo julkaisi blogissaan pitkän analyysin runoistani

Odottelen myös yhtä asiaa nettiin ilmestyväksi tässä lähipäivinä. Se ei ole arvostelu eikä mainos, vaan jotain muuta. Kerron heti, kun SE ilmestyy sinne. Jännää.

Kirjat kädessä

2010-12-30T00:20:00.003+02:00

Tänään sain paketin vihdoin kotiini, ja kirjat kouraani. Tilasin aluksi vain viisi kirjaa itselleni. En muka uskaltanut enempää tilata. Muutama päivä ensimmäisen tilauksen jälkeen tilasin sitten huomattavasti enemmänkin kirjoja. Ne tulevat ensi viikolla.

Runokokoelma on juuri sen näköinen kuin oletin. Olen tyytyväinen kannen materiaaliin, väreihin ja paperin laatuun.

Miltä nyt tuntuu?

Siinä ne nyt ovat. Hassua.

Oikeastaan on vain yksi ajatus.

Eteenpäin!

Hyvää joulua!

2010-12-25T11:28:00.000+02:00

Lola, entinen semiulkokissa, nykyinen täysin sisällä viihtyvä kotikissa.

Kokee uuden asunympäristönsä liian jännittäväksi,

ja siksipä haluaa oleskella vain sisällä.

Mutta ainahan kissoista on kivaa katsella ikkunasta ulos.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Esikoisrunokokoelma Syntymä!

2010-12-19T00:21:00.001+02:00

Olen julkaissut esikoisrunokokoelmani nyt BoD:lla.

Tästä linkistä se löytyy.

En ole vielä saanut postissa omia kappaleitani.

Jännittää.

Mitä jos siellä on kirjoitusvirheitä?

Mitä jos en tykkääkään siitä, kun saan käsiini?

Mutta kuitenkin sitä voi jo tilata netistä.

Ehkä joku tilaaja saa sen käsiinsä ennen minua?

Hinta on vain 5 euroa.

Halusin saada kirjan hinnaksi sellaisen hinnan, jonka minä itsekin voisin "keveästi" maksaa tuntemattoman, uuden runoilijan esikoisteoksesta. Minäkin voisin tilata tuohon hintaan netistä jonkun nettituttuni kirjan.

En halua ns. tienata kirjallani.

Haluan, että mahdollisimman moni pystyisi ja haluaisi tilata sen.

Lukijoita minä haluan.

Kerron lisää aiheesta, kunhan saan käsiini itsekin tuon teokseni.

Kirjaa voi tilata jossain vaiheessa myös suomalaisista nettikirjakaupoista.

Sen voi myös löytää kirjakaupoista (jos hyvin käy).

Sen voi tilata myös omaan kirjastoonsa (kirjastoille voi aina kertoa toiveita).

Pimeintä on juuri ennen aamua

2010-12-12T13:58:00.000+02:00

Nyt on se pimein hetki ajatellen runokokoelmaani, sitä valmista käsikirjoitusta, joka odottaa julkaisijaa. Postilaatikkoon tulee kielteisiä päätöksiä. Yleensä ne ovat samalla kaavalla kirjoitettuja tusinatorjumisia. Yhden persoonallisen ja toiveikkaan hylkäyksen sain. Sellaisen, joka teki iloiseksi ja valoi uskoa.

Mutta nyt tuntuu taas siltä, etten koskaan löydä kirjalleni kustantajaa. En koskaan. Eli täytyisi omakustantaa.

Omakustanteet ovat täysin ok. Itsekin arvostelin taannoin muutaman hyvän omakustanteen tänne.

Mutta se on sääli, ettei omakustanteita arvostella oikeastaan missään lehdissä tai verkkojulkaisuissa oikeasti. Ajatellaan, että ne voidaan sivuttaa, koska ne eivät ole päässeet kustantajien seulan läpi. Vaikka voihan olla, että joku on kustantanut runokokoelmansa suoraan itse. Ei ole edes halunnut kokoelmaansa seulottavaksi.

Minulla on kunnianhimoinen halu, että kokoelmani ihan oikeasti arvosteltaisiin lehdissä.

Olen nyt niin heittänyt runollisen kirveeni kaivoon, etten edes kirjoita runoja. Aion kirjoittaa lisää runoja, kunhan on taas sen aika. No, yhden runon kirjoitin uuteen luonnosvihkooni pari viikkoa sitten. Tuntuu kuin kirjoittaisin joskus runoja salaa mököttävältä itseltäni. Alan epäillä, että runoni eivät sittenkään ole riittävän hyviä.

Silti kaipaan runouttani ja luomista, mutta en halua heittäytyä sen maailmaan, koska tiedän sen vievän minut vahvasti mukanaan. Eikä minulla ole nyt aikaa. On työtä ja omakotitaloa. Liian vähäistä nukkumista. Aamu- ja iltapäiväruuhkia.

Joku sanoi, ettei aika lopu koskaan. Ei se lopu, mutta ihmiset ovat keksineet määräaikoja, deadlineja. Töihin on ehdittävä ajoissa. Ihmisen keksimä kello käy.

Ja minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa kenellekään. Istun kahvipöydissä uusien ihmisen kanssa. Ja olen niin tylsä, että yleensä istun ja kuuntelen hiljaa.

Tosiasia on, että olen onnellinen. Väsynyt, mutta onnellinen. Voin sanoa niin. En ole ollut näin seestynyt ja tasaisen tyytyväinen vuosikausiin. Olen tylsä, hiljainen, tasaisen onnellinen ihminen. Väsyneenä tosin murisen usein. Mutta se johtuu väsymisestä.

Silti tympäisee, kun ei pääse toteuttamaan haavettaan oman runokirjan julkaisemisesta. Ihminen tarvitsee arjen ja työn lisäksi jotain mukavaa minkä pariin upota. Jotkut lukevat, toiset askartelevat, kolmannet tekevät pihatöitä, neljännet juoksevat ja he odottavat innolla pääsevänsä harrastuksensa pariin.

Tässä tarvitaan sisuuntumista. Ja päätöstä.

Suuntaa! Päämäärää! Projektia!

Nyt!

Vaihtuvat vuodenajat

2010-11-07T22:46:00.000+02:00

28.10.2010 uuden kodin pihalta näkyvää liminkalaista maisemaa.

Yöllä 7.11.2010 satoi näin paljon lunta.

Novelli Hallauksessa

2010-10-01T21:36:00.002+03:00

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry sivustolta löytyy mainos uusimmasta Hallauksesta.

Tuossa Huutomerkki Ry:n julkaisussa on vaihteeksi minunkin tekstejäni. Lähetin sinne yhden vanhan pienen novellini Haudutettua vadelmateetä, jonka kirjoitin pari vuotta sitten. Hion sitä hieman ennen lähettämistä. Ilmaisuni oli jo muuttunut muutamassa vuodessa. Jotkin lauseet tai ilmaisut eivät enää tuntuneet "minulta".

Tarinakin muuttui hieman. Vain aavistuksen.

Nyt se on valmis.

RunoTorstai: kellastuva

2010-09-18T13:38:00.000+03:00

kun nautit tästä
se sinulta riistetään

se maatuu, yhtyy luojaansa

pidä kiinni lujempaa
pidä kiinni niin lujaa
että se murenee

sillä niin on tapahtuva

*******

RunoTorstain 176. haaste

ValokuvaTorstai: kellastuva

2010-09-18T13:26:00.000+03:00

ValokuvaTorstain 176. haaste

Niko Peltokangas: Rintani rossi

2010-07-09T21:29:00.009+03:00

KUVASI

Taittelen kuvasi kiviin
maan sydämessä syntyneisiin
hiilestä painettuihin
timanteiksi hiottuihin

Kääntelen kuvasi kiviin
avaruudesta tulleisiin
alkusyyn kysymyksiin
tähdenpalasiin

Taon kuvasi kiviin
niin että ikuisesti
maan graniitissa lepäisivät sinun kasvosi
eikä graniitin olisi kylmä

s.20

Niko Peltokangas on Raahessa asuva runoilija, kirjoittaja. Hän on julkaissut runojaan aiemmin Aukeassa ja vanhassa Kaunosielut-blogissaan. Vuonna 2009 hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa nimeltä Rintani rossi (BoD-kustannus). Kokoelmaan kuvituksen on tehnyt Milka Peltokangas. Uusi blogi on edelleen nimeltä Kaunosielut, mutta se on eri osoitteessa, ja se on hänen ja hänen puolisonsa yhteinen.

Kokoelman ensimmäinen luku keskittyy isäksi tulemiseen ja lapseen. Sitä lukiessa tulee ajatus, että onko nyt tämä kirja "vain" tätä, uutta lasta, perhettä, syntymää, imetystä. Mutta seuraavissa luvuissa runojen maailmat ulottuvat joka puolelle.

Kolmannen luvun runot puhuvat jumalan tai elämän, olemisen etsinnästä, arvoituksista. On runo nimeltä Eva tai Lankeemus tai Epäillys. Runoissa on tummuutta ja voimaa sekä herkkyyttä, viisautta.

Neljännessä luvussa runonminä tuntuisi olevan kasvava, kypsyvä, vanheneva mies, joka kävelee kirkonkylän valtatiellä, muistelee tiluksien laitamilla esi-isiensä tekoja. Mies, joka levittää siipensä, lentää rakkaudesta, kaipaa ihmistä ja hänen kauneintansa. Mies, joka pohtii työtä. Mies, joka katselee väsynyttä maata ja syrjäisiä kaupunkeja Euroopan laidalla.

Runoissa on käytetään vahvoja luontovertauksia uudella, raikkaalla tavalla arkea tai kaupunkeja, kirkonkyliä unohtamatta. Lukiessaan runoja syntyy hienoja elämyksiä huomatessaan yhdistelmiä, joita ei ole ennen kuullut. Nuo vertaukset heräävät eroon. Esimerkiksi Huonosti nukkunut maa -runossa säkeet Venyttelee ohuen peiton alla / huonosti nukkunut maa/ Kampaa viivasuoran jakauksen kosteaan multaan ovat erityisen oivaltavat ja luovat kauniin maailman silmien eteen. Samalla siinä on luontoa, samalla edessä on ihminen. Ihmisen olotilan aistii.

Eniten pidin toisen luvun runoista. Ne ovat sellaisia runoja, joista on vaikea sanoa mitään, mutta ne koskettavat. Niitä ei voi repiä osiin tai pilkkoa. Ne pitää lukea tai kuulla, tuntea. Tunne on saatu runoihin aitona. Ei liian piilotettuna. Ei liian mahtipontisena. Juuri sopivana. Poimin toisesta luvusta molemmat tämän arvostelun esimerkit eli Kuvasi- ja Tämän lähemmäs en pääse -runot. Jälkimmäisessä runossa hienosti alun vihjeet ja lopun lopun toteamukset aikaansaavat koskettavan tarinan. Tarkkailkaa siiliä.

Näitä runoja lukiessa mietin myös, että tällaisia runoja voisi myös Otava tai jokin muu ns. suurempi kustantamo julkaista. Näissä käytetään sujuvaa kieltä. Runojen rytmi on hyvää. Iätöntä, mutta tuoretta, kestävää, kasvavaa runoutta. Ainoastaan muutamissa runoissa häiritsi se, että niitä olisi voitu tiivistää tai ne olisi voitu uskaltaa katkaista aikaisemmin. Runoilijoille usein on vaikeaa lopettaa runo oikeaan kohtaan. Vielä pitäisi saada sanoa se yksi juttu.

Kokoelmaa hieman toimittamalla ja runojen sekä lukujen järjestystä muuttamalla sen parhaimmat runot saataisiin vielä paremmin esille. Raahen Seutu -lehden haastattelussa Peltokangas tunnustaakin, että "koska tarkoituksena oli saada julkaistua vuosien aikana valmistuneita tekstejä, hän ei halunnut ruveta muokkaamaan niitä rajusti. Tekstien antaminen kustantajien arvioitavaksi tuntui turhalta. Hän pitää mahdollisena, että seuraavalla kerralla kirjoituksia voisi tarjota kustantajallekin".

Suosittelen Peltokangasta tarjoamaan seuraavaa kokoelmaa jollekin kustantajalle, jotta se leviäisi mahdollisimman laajalle runoverkostoista. Hänen runojaan voisi hyvin moni muukin haluta lukea ympäri Suomen. Nyt oli minullekin vain sattumaa, että törmäsin tähän kokoelmaan Facebookissa.

Suosittelen tutustumaan. Näissä on sitä jotakin.

TÄMÄN LÄHEMMÄS EN PÄÄSE

Anna minä sanon
olen junan hiljainen mies

Sinä häiritset minun yksinäisyyttäni
sillä olen siili
joka odottaa paluutasi kaupunkiin

Liike tulee kohti ja jatkaa pysähtymättä takaisin
minä lasken lyönnit
ja pysyttelen tasoissa

Sanomien välistä putosi gramofonin neula
teki kaarevia viiltoja kaksikymppisen varteen
veti johdot ruttuisesta ihosta kaikkeuden akkupatteriin ja
käynnisti

Puhun tunteistani, koska vain silloin ne ovat olemassa
ja niin tulkitsen myös muiden puhetta

Peilistä katsovat kaksi naamaani
palaan hetkeksi siihen, mitä olin
työnnän piikkini syksyn lehtiin

s.25

Upea heinäkuinen auringonlasku

2010-07-08T00:45:00.001+03:00

Liminka 7.7.2010
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tarjoan teille kauniin hetken

2010-07-07T00:37:00.001+03:00

-----> linkki kauniiseen hetkeen <-----

Käytin vanhoja kuvia ja tein tämmöisen... Kokeilkaan itse täällä www.slide.com

Äidin ihastukset!

2010-06-28T17:12:00.001+03:00

Tyttäreni keksivät itselleen tekemistä tänään.

Vanhempi 9,5-vuotias esikoinen piirsi keskimäisestä eli 7,5-vuotiaasta kaunokaisesta kaksi muotokuvaa.

Siinä meni kymmeniä minuutteja. Vaadittiin hermoja sekä piirtäjältä että mallilta.

Kyllä! Nuo todella ovat vanhimman tyttäreni piirtämiä kuvia. Ja voin sanoa, että ovat näköisiä.

Ihan pakko oli scannata ne tänne talteen. Luultavasti alkuperäiset kuvat joskus joutuvat hukkaan.

Nämä kuvat eivät milloinkaan (luultavasti).

Hyvä ja kaunis juhannus

2010-06-27T18:57:00.003+03:00

Kultalampi 2010

Toivotan nyt hyvää juhannusta hieman jälkikäteen. Tai siis kerron jälkikäteen hyvästä juhannuksesta. Toivottavasti teillä oli parempi juhannus kuin lööppien mustat otsikot antavat ymmärtää. Kuulemma tämä on ollut synkistä synkin juhannus kymmeneen vuoteen.

Itselle tämä oli kyllä hyvä juhannus. Pääsee TOP 5 joukkoon. Olimme Kultalammella, Tyrnävällä. Lapset uivat ainakin kolme kertaa aattona ja juhannuspäivänä kerran. Sauna oli lämmin tuntikausia. Grilli oli kuumana. Loppuilta (ja -yö) pelattiin Trivial Pursuitia.

Viime juhannuksena minä eksyin Tyrnävällä. En sentään enää tänä vuonna harhaillut sinne ja tänne lakeudella.

Sinä, lukijani, kerropa nyt miten juhannuksesi vietit! Etenkin, jos olet ollut pitkään hiljaa, etkä ole sanonut mitään kommenttilaatikossa. Olisi mukava kuulla mitä teille kuuluu vanhat ystävät ja tutut. :)

Una Reinman: Ikävän syli

2010-06-24T11:04:00.001+03:00

On monia asioita
jotka voi vain kuiskata
Itsekseen salaa ajatella
Jos ne ääneen sanoisi
itkusta ei loppua tulisi

s. 42

Kaipaus pistelee
pienellä neulalla
Tökkii lapaluiden alle
Tuikkaa keskelle rintalastaa
Yrittää osua sydämeen
jota minä varjelen

s. 51

Una Reinman on kirjoittanut runoja lapsuudesta saakka. Hän julkaisi ensimmäiset runokokoelmansa vuoden 2010 alkupuolella BoD:n kautta. Hän julkaisi kerralla kolme kokonaista kokoelmaa.

Itse halusin tutustua niistä juuri tähän Ikävän syli -kokoelmaan, joka muista poiketen ei sisällä kuvitusta. Una Reinman harrastaa valokuvasta, ja hän on käyttänyt myös omia valokuviaan kahden muun kirjan kuvituksena. Valokuvia löytää hänen Hallatar-blogistaan.

Ikävän syli -kokoelma saa kaipuun heräämään lukijassa. Runot koskettavat kevyesti ja pehmeästi sydämen, sielun ja kehon kohtia, joihin on tallennettu surun ja ikävän tunteet. Runoilija kertoessaan omista tunteistaan saan lukijan tunteet heräämään. Se on merkki hyvästä runoudesta.

Runot eivät ole tarkkoja riimirunoja. Ne eivät ole myöskään proosarunoutta. Niissä on rytmi, ja ne ovat osittain loppusoinnutettuja. Ainut häiritsevä asia oli jossain säkeissä oleva käänteinen sanajärjestys. Aloin huomaamattani omassa päässäni laittaa säkeiden sanoja "oikeaan" järjestykseen. Runot ovat runoja ilman käänteisyyttäkin. Mutta erilaisen sanajärjestyksen ymmärtää, kun on kyseessä sopivan loppusoinnun hakeminen säkeen loppuun.

Reinman ei käytä runoissaan pilkkuja tai pisteitä, mutta virkkeiden isot alkukirjaimet on hän jättänyt jäljelle. Sen voi ajatella eräänlaiseksi tyylikeinoksi tai "tavaramerkiksi". Se on hänen tunnistettavaa tyyliään.

Reinmanin runot ovat aitoja, rehellisiä ja avoimia. Niissä on osuva, oivaltava loppu. Runot on uskallettu jättää lyhyiksi. Turhat sanat on karsittu pois. Tasalaatuisuus ja sama tunnelma säilyvät läpi kokoelman.

Nämä kolme runokokoelmaa ovat myös kauniita lahjoja annettavaksi ystävälle tai rakkaalle. Niissä on sileä, kätevä lukunauha, jonka voi jättää lempirunonsa kohdalle.

Suosittelen tutustumaan!

Kaiho saapuu aina
kun ovi sulkeutuu

Lukon loksahdus
on niin lopullista

Kun on saanut olla sylissä
ei lakkaa kaipaamasta takaisin ikinä

s. 48

Lisätietoja: Painotuoreita runosanoja

Valokuva- ja RunoTorstai: matkan varrella

2010-06-17T18:39:00.007+03:00

hän saapuu illalla
jää makaamaan

odottaa

että matka jatkuisi
että annettaisiin lupa jatkaa
eteenpäin

hän katsoo minuun

******

ValokuvaTorstain ja RunoTorstain 171. haaste.

ValokuvaTorstai: Memories (Someone We'll Never Know)

2010-06-10T10:33:00.002+03:00

170. ValokuvaTorstain haasteena oli inspiroitua kappaleesta

Memories (Someone We'll Never Know)

Kuvan otin eilen Oulun Tuomiokirkon kryptassa, jossa toimii kesäkahvila.

Kahvilan tuotto menee hyvään tarkoitukseen.

Utuisia teräviä

2010-06-09T20:23:00.004+03:00

Una julkaisi blogissaan ihanan utuisia kesäkuvia. Halusin kokeilla miten ne syntyvät. Tähän sain mukaan hieman utua.

Löysin maasta pieniä käpymäisiä juttuja (minkä puun ne ovat?). Otin niistä tällaisen kuvan.

Kameralla on kiva leikkiä! :D

Kontrasti

2010-06-07T19:35:00.000+03:00

Tumma näyttää todella tummalta vaalean vieressä ja päinvastoin.

ValokuvaTorstai: silkkaa jazzia

2010-06-04T09:57:00.001+03:00

ValokuvaTorstain 169. haaste

Susanna Taivalsalmi: Kirjallinen pelonteko

2010-05-29T13:10:00.007+03:00

Hieron perunoita lautasen reunoille –
näyttää kuin olisin syönyt enemmän, paremmin,
minussa asuu nälkäinen eläin, joka puristaa saumoja
eikä vyön hirttorengas pian enää hulju ylläni.

Varomatta nirhaisen haavan kurkunpäähän, mutta vielä mahtuu,
täysi, tyhjä, taas.
Kaikessa täyttymisessä on kuitenkin pelko:
katoanko jos onnistun tässä tarpeeksi usein.

s.25

Kirjallinen pelonteko (78 s. Robustos 2010) on Susanna Taivalsalmen toinen runoteos. Tässä kokoelmassa on pelko ja ahdistus läsnä jokaisessa runossa, joten kokoelman nimi on erittäin kuvaava.

Valitsin erimerkiksi ylläolevan runon, koska se kuvaa hyvin koko kirjan tunnelmaa. Runo kertoo paljon, mutta toisaalta se ei sano asioita suoraan. Runon minä on tyttö tai nuori nainen. Lukiessani runoja näen laihan, hennon, pelokkaan olennon. Runoissa tyttö on välillä hyvin nuorena ja hauraana isänsä kotona, välillä hän on rakkaansa luona, mutta aina on jotain synkkää, piilotettua mukana. Lukija miettii, että mitä on tapahtunut. Mikä on ollut tai on niin kauheaa? Vyöt puristavat runon minästä ihmistä. Peilistä ei näy enää kaunista. Runon minä huutaa öisin, eikä kukaan kysy miksi.

Runoissa on kauniita kielikuvia. Ahdistusta ei lyödä rumasti ja väkivaltaisesti lukijan silmille, vaan se tehdään jotenkin kauniisti ja kohteliaasti. Näillä runoilla on se mahti. Sama rytmi ja tunnelma säilyvät läpi kokoelman. Sama tyttö/nainen elää runoissa. Äsken pieni, taas hieman isompi, jälleen pieni. Runoissa puhutellaan myös Arkiprinsessaa tai Olutprofeettaa. Hekin ovat arvoituksia. Runoja haluaa lukea yhä uudelleen, koska haluaa ymmärtää ja oivaltaa mitä kaiken takana on. Hääkuva otetaan pois seinältä, tai ehkä se ei koskaan siinä ollutkaan. Vihkisormus tai sormus on monessa runossa mukana. Kuka oli morsian? Vai oliko kukaan? Kuolemakin on läsnä.

Mutta kaiken pelon ja ahdistuksen takaa näkyy väläyksinä toivo. Ihan pieninä vihjeinä. Vaikka siinä, että pieni tyttö vihdoin saa vihdoin kaivatun tarran karkkipussista, löytää se uudestaan, eikä heitä sitä pois, enää. Vai toivonko minä toivon löytymistä lukijana? Silloinhan runot herättävät kuitenkin toivoa, vaikka pelkoa korostetaankin.

Taivalsalmen runot ovat runsaita ja täynnä niin kaikkea, että aluksi voi huolimattomasti lukien nähdä pelkkää tunnelmointia, nuoren naisen tyypillistä ahdistusta ja ainostaan kauniita uusia sanayhdistelmiä, mutta kun lukee kaiken uudestaan ajatuksella löytää rivien välistä piilotettuja, kypsiä, viisaita ajatuksia. Säkeiden ja runojen yhdistelmistä löytää totuuksia tai arvoituksia. Ne ovat harkiten ja hienosti rakennettuja.

Suosittelen tutustumaan tähän tummaan arvoitukseen ja lukemaan se kannesta kanteen. Se on yhteinäinen kokonaisuus, jonka kaikki runot liittyvät yhteen ja kuiskuttelevat hiljaa jostain, josta minä haluaisin kuulla lisää. Uskoisin, että Susanna tekee vielä uuden runokokoelman. Kaikkea ei ole vielä kerrottu.

Kun hiivin yöllä parvekkeelta takaisin, muistan
pienet varpaani, lepattavat sykähdykset minun lapsensydämessä
ja suuhun tulvahtavan veren
kun hampaat putoavat vain
kasvaakseen vinoina takaisin
maidosta rautaan niin terävinä että

haudat voisi rakentaa huojuvien
jalasten kaltaisille.

s. 74

Riesu

2010-05-29T12:05:00.003+03:00

Tytöt löysivät pihalta repalesiipisen perhosen, jolle antoivat nimeksi Riesu.

He laittoivat sen istumaan kulleron kukalle. Riesu-parka.

Vaihdoin pitkästä aikaa blogipohjan toiseksi. Syy oli siinä, että entiseen pohjaan ei saanut esille kuin keskikokoisia kuvia. Tähän pohjaan sopii myös isompia kuvia. Ei lukijan tarvitse välttämättä aina erikseen klikata ja suurentaa kuvaa.

RunoTorstai: viesti

2010-05-27T19:37:00.001+03:00

kun et sano mitään
käännyt kaukaisuuteen
kuulet kaiken

olet vastaanotettu

*********

RunoTorstain 168. haaste

ValokuvaTorstai: viesti

2010-05-27T19:26:00.004+03:00

ValokuvaTorstain 168. haaste

Ari Kokkonen: Runoja

2010-05-26T11:07:00.006+03:00

Aamukolmelta

Aamukolmelta sinä nukut vielä,
auringon ensimmäiset pilkahdukset koskettavat
metsän reunaa,
puiden latvat tanssivat liekehtivässä valossa.

Heräät,
vasta leikattu ruoho tuoksuu ulkona,
kahvinkeitin tipauttaa viimeisiä pisaroitaan.

s. 5

Tunteita

Rakkaus on joskus sanaton,
sanat vihaa täynnä.

s. 35

"Ari, Turkulainen, keski-ikäinen, wannabe valokuvaaja, kirjoittaja, viestintäsuunnittelija, jolla hyvä sydän ja intohimoinen sielu." Näin Ari Kokkonen kuvailee blogissaan kuvailee itseään .

Runoja esikoisrunokokoelma ilmestyi syksyllä 2009 omakustanteena BoD eli Books on Demand -julkaisuväylän kautta. Kirja on laadukkaan näköinen ulkoisesti, ja teksti näyttää hyvältä (tämä oli ensimmäinen kerta, kun pidin käsisissäni BoD-kirjaa). Kirjaa voi tilata esimerkiksi täältä.

Runoista. Valitsin nuo kaksi runoa, koska ne kuvaavat hyvin sitä millaisia Kokkosen runot ovat. Ne ovat joko tunnelmallisia, hetkistä kertovia tai sitten ne ovat lyhyitä mietelmiä ja ajatelmia. Kuitenkin ne ovat aina läsnä tässä ja nyt.

Aamukolmelta -runo on hieno. Se kuvaa zenimäistä hetkeä kesäisessä aamussa. Osasta Kokkosen runoista voi tulla mieleen Ryokanin tai Risto Rasan runot. Mutta nämä eivät ole mitään kopioita vaan ihan omaa Kokkosen maailmaa. Näihin runoihin uskoo, ja niiden hetkiin, joissa ne ovat syntyneet. Niin yksityisiä ja lähelle tulevia, että niistä tulee universaaleja ja yhteisiä. Runojen kieli on virheetöntä ja asemointi on ajateltua.

Tunteita -runo on lyhyt ja selkeä, mutta samalla vaikeaselkoinen ja yhä uudelleen luettava. Lukijan mieleen tulee kysymys: "Miten niin"? Tai sitten jollain toisella kertaa ajatus on: "Niinhän se menee." Runo voi puhua siis eri kerroilla eri tavalla.

Varmasti aion palata tämän runokirjan ääreen myöhemminkin. Luen yhden tai kaksi. Olen hetken hiljaa ja mietin.

Jorma Piippo: Auringon silta

2010-05-11T15:28:00.019+03:00

....
Tänään kuulin, silloin luulin,
kuulin, etten tarvitse,
silloin luulin, että tarvitsen.

Nuorempana sitä luulee kaikkea,
vanhempana kuulee, läheltä,
sisältä, sisältä sydämestä.

Joku siellä, josta kuulin,
ei olisi sinne mahtunut,
se oli tullut täyteen,
täyteen tarpeetonta, luultua.

.....
Katkelma runosta Tänään kuulin (s. 58)

Sain käsiini Jorma Piipon neljännen runokokoelman, jonka nimi on Auringon silta (2009, 102 s.). Jorma Piippo on oululainen runoilija ja kirjailija, joka on julkaissut kaikki kirjansa omakustanteina. Kirjoja voi tilata hänen nettisivujensa kautta.

Nykyisin kiinnostun enemmän omakustanneista ja pienkustantamojen runoteoksista kuin suurten kustantamojen runokokoelmista. Tämäkään omakustanne ei tuottanut minulle pettymystä, kuten monet uudet merkkikustantamojen teokset, joiden maailmaan en tunnu pääsevän sisälle. En ymmärrä niitä. Tuntuu kuin ns. muotirunous olisi kompastunut hienojen sanayhdistelmien ja muodon kauneuden äärimmilleen venyttämisen ansaan sisällön kustannuksella.

Jorma Piipon runokokoelma Auringon silta sisältää rehellistä miehen puhetta, jonka vahvuus ja ehkä välillä heikkouskin on samana toistuva rytmi ja sanojen toisto. Runon minä voi olla nainenkin, mutta minä kuulin miehen äänen lukiessani runoja. Parhaimmillaan runot toimivat kuin mantra. Lukukokemus johtaa meditatiiviseen tilaan. Huonoimmillaan toistaminen ja saman rytmin pitäminen on väsyttävää.

Nämä runot sopisivat erittäin hyvin ääneen luettaviksi, esitettäviksi lavarunoutena. Jokaisella runolla on ydin. Niissä on kysymys ja sanoma. Niissä kaari. Alku ja loppu.

Runon minä on lähes jokaisessa runossa henkilö, joka on jossain tilassa ja antaa ajatusten tulla lakkaamattomana ryöppynä, mutta ajatus katkaistaan johonkin kohtaan. Runot eivät ole hirvittävän pitkiä tai kovin lyhyitä. Runojen ja säkeiden pituudet toistavat samaa rytmiä.

Runon minä tarkkailee ja ihmettelee. Hän seisoo soratiellä ja pölisee yhdessä tien kanssa. Hän on junassa ja katsoo maisemia. Hän on kotona, sairaalassa tai pihalla. Kaikkialla missä tavallinen ihminen voi olla. Vuodenajat ja luonto ovat vahvasti runoissa esillä. Aika, elämä, hetket, yksinäisyys, suojasää, eilinen, nuoruus, aamujumppa, toinen ihminen, arki ja polut.

Kolmessa runossa runon minä on joku muu. Yksi on Silkkikukka, jossa silkkikukka puhuu. Toinen on Pieni vielä olen (Matilda vauvalle), jossa pieni vauva katsoo maailmaa ja juttelee papalle, mummolle. Kolmas muista runoista erottuva runo on Sinisilmäistä. Siinä katsotaan kaukaa tai ylhäältä sinisellä maalattua rintamiestaloa, sifonkihuivista mummoa, vaaria ja vaarin poikaa: sähkömiestä, ja järvessä on sorsia. Runo nousee esille yllättäen ja rikkoen rytmin.

Runokokoelman muusta tunnelmasta kertoo hyvin tämä katkelma runosta Mitä tahdot? (s. 50)

Mitä sinä tänään tahdot,
sitä sinulta kyselen.
Tahdotko, että yleensä kyselen,
sinulta näin utelen.
Olenko utelias, kun utelen,
uteliaaksi tullut olen?

En minä miksikään ole tullut,
tällainen olen ollut,
ollut jo melko kauan.
Utelias en ole koskaan ollut,
enkä sellainen tule olemaan.
Kyselevä olen aina ollut,
kyselevä tulen kai olemaan.

......

Suosittelen rohkeasti muitakin tutustumaan paikallisten runoilijoiden tuotantoon. Tähän ja moneen muuhun.

Hyvää ja omanlaista äitienpäivää!

2010-05-09T09:28:00.001+03:00

Meidän perheen perinteeksi näköjään muodostuu se, että edellisenä päivänä minä teen äitienpäiväkakun siihen pisteeseen saakka, että tytöt voivat sen koristella yhteistuumin. Tällä kertaa olin koristelun aikana kohentelemassa grillikatoksessa hiillosta. Paistoimme nimittäin koristelun jälkeen loput vaahtokartit nuotiolla.

Nyt he saivat aikaan näin upean kakun! Itsekään en olisi osannut koristella noin mahtavaksi kakkua! Tyttöjen iät sentään ovat "vain" 5,5 v, 7 v ja 9v. Saa nähdä minkälainen upeus ensi vuonna syntyy.

Hyvää äitienpäivää kaikille! Tehkää päivästä oman näköinen!

Muista äitiä!

2010-05-06T09:00:00.010+03:00

Minulla on ollut viimeiset viisi vuotta hieman erilainen suhde äitienpäivään. Äitini kuoli syksyllä 2005. Hän oli tuolloin 73-vuotias.

Äitienpäivän lähestyminen tekee minut aluksi surulliseksi. Itken ja kaipaan äitiäni enemmän näinä aikoina kuin esim. Pyhäinmiespäivänä, jolloin vainajien haudoille viedään kynttilöitä. Koko ajan mainokset muistuttavat, että "Muista äitiä, muista äitiä" tai sitten "Muista mummoa!" Eivät anna unohtaa.

Äitienpäivään on latautunut niin paljon muistoja ja tunnetta. Muistoja siitä, kun lapsena teki koulussa niitä itseväkerrettyjä kortteja ja hellyyttäviä äitienpäivälahjoja. Minun mielestäni äitienpäivä on lastenpäivä. Lapset riemuitsevat siitä, kun saavat äitiä rakastaa. Herättää hänet aamulla onnitellakseen.

Mutta sitten kun ei ole äitiä... ketä sitä sitten muistaa?

Itse olen yrittänyt muistaa äitienpäivisin sen millaiselta itse tuntui lapsena olla jonkun lapsi. Hymyilen ja kiitän, olen iloinen lahjoista, itse keitetystä kahvista tai kakusta. Lahjoista ja korteista. Mitään enempää en haluakaan. Enkä ala vähättelemään tyyliin: "Ei minulle olisi tarvinnut, mitä te höpötätte". Lapsi kokee loukkauksena, jos äiti ei osaakaan olla iloinen lahjoista. Lapset eivät ehkä ymmärrä, että äideillä (tai ainakin joillain äideillä) saattaa olla alemmuuskompleksi tai jokin muu este, etteivät he osaa nauttia lahjoista tai huomiosta.

Viime vuonna tytöt aivan itse keittivät minulle kahvia aamulla. Minä makoilin sängyllä ja pelkäsin, että kohta lasinen kahvipannu putoaa lattialle. Mutta pelkoni oli turha. Sain kahvia tarjottimella sänkyyn ja sitä kakkua, jonka itse edellisenä päivänä olin leiponut, mutta jonka tytöt yhteistyössä koristelivat. Tytöt olivat niin riemuissaan, ja olin minäkin!

Mutta jos joku oikein haluaa nyt itkeä, haluan tarjota siihen mahdollisuuden. Lue novellini Kasvosi hiekassa. Se pohjautuu kokemuksiini äitini kuolemasta sekä hänen matkastaan ruumishuoneelta hautausmaalle.

Loppujen lopuksi äitienpäivä on ihan kiva, kun päätän olla surematta äidittömyyttäni ja keskityn omaan äitiyteeni ja lapsiini. Iloitsen siitä mitä minulla on, enkä sure sitä mitä minulla ei ole.

Kaisa Halmkrona: Kerjääksie rakhautta

2010-04-28T21:45:00.003+03:00

Käännä selkästi
piirrän siihen

käännä selkästi
suutelen siihen

käännä selkästi
jotta saan sinut
kääntyhmään takasin.

******

Eihän se rakastaminen
ole vaikeata

mutta oleppa sitte rakastamatta
sitä jota rakastat

se se on mahotonta

*******

Liminkalaiselta runoilijaystävältäni Kaisa Halmkronalta on ilmestynyt uusi runokirja. Kävin sen tänään hakemassa häneltä. Luin sen äsken. Kirjassa on monta oivaltavaa, kaunista ja puhuttelevaa runoa. Nuo kaksi valitsin sen takia, että ovat niistä hyvistä lyhyimmät, ja eihän tähän blogiin saa esille sitä Kaisan käyttämää luovaa asemointia, joka saa runon soimaan siinä sivulla. Ihan kuin Kaisa sitä siinä lukisi ääneen.

Runot juoksevat ja soljuvat sivuilla välillä määrätietoisina ja välillä pehmeinä. Runot puhuvat sinulle. Neuvovat ja ymmärtävät. Välillä tulee lyhyitä viisauksia. Sitten tulee pitempi lempeä puhuttelu. Ystävä puhuu. Rakastettu puhuu. Pettynyt puhuu. Kokenut puhuu. Ja vielä puhuu sekin runon minä, joka ei tiedä vielä mitään. Ja se, joka jo tietää.

Runot tulevat lähelle. Vaikka ei tuntisi runoilijaa muutenkin, runot tulevat lähelle, koska ne ovat rehellisiä ja avoimia.

Runot ovat jaettu kuuteen osioon: 1.Miehen kanssa 2. Naisten kesken 3.Kerjääksie rakhautta 4. Sei tehe ees virhheitä 5. Son näkymätön voima ja 6. Olemisen taiosta. Osastojen välissä on Janne Halmkronan ottamia valokuvia, jotka sopivalla tavalla liittyvät aiheisiin tai tuovat niihin jotain uutta.

Kirjan on kustantanut Pirkko Halmkrona (Tornio 2010). Ja sitä ei vielä saa mistään muualta kuin Kaisalta itseltä.

Jos haluat kirjan, laita viestiä Kaisalle sähköpostiin kaisa (at) halmkrona.fi tai käy Kaisan blogissa.

Tämähän on runoilijan toinen teos. Ensimmäisen nimi on Salarakhaus (Myllylahti 2006). Niitä vielä löytyy ainakin netistä. Kirjoitin tuolloin blogiini arvostelun siitäkin otsikolla Ikuisia runoja. Kirjoitin, että luin niitä iltasaduksi silloiselle miehelleni. Nyt kai sitten pitää lukea näitä uusi runoja uudelle miehelleni.

Niin se on. Miehet vaihtuvat, runot säilyvät.

Uusia kuvia, uusia runoja

2010-04-16T21:55:00.003+03:00

16.4.2010 kurkia pellolla Limingassa

Nyt minulla on vihdoin hyvä kamera, jolla kuvata luontoa, taivasta, pilviä ja kaikkea elämää eli arkea ja juhlaa. Se on Canonin PowerShot SX1 IS. Huomasin, että Stockan Hulluilla Päivillä olisi sellainen tarjolla halvemmalla kuin yleensä.

Minulla oli aikaisemmin Canon PowerShot S2 IS, joka vikaantui ja hankin pienen pokkarikameran tilalle. Siitä kerroin täällä. Mutta enpä ole juurikaan ottanut kuin arki- ja perhekuvia. En ole käynyt tutkimassa luontoa tai ihailemassa maisemia, koska ei tuolla pokkarilla ole saanut kunnon kuvia. Miksipä siis edes yrittää.

Tänä iltana ryntäsin heti uuden kameran kanssa pellon laidalle. Ihana, kun taas voi alkaa katselmaan maailmaa "sillä silmällä"! ;)

Ja niitä uusia runoja lausun huomenna täällä. Oma osuuteni ei ole suuri. Ehkä 10 minuuttia. Mutta onpahan jotakin kuitenkin.

ValokuvaTorstai: vaihtoehto

2010-04-08T10:10:00.001+03:00

ValokuvaTorstain 162. haaste

RunoTorstai: vaihtoehto

2010-04-08T09:19:00.000+03:00

eilinen on jo mennyt

huominen on aina
huomenna

tärkeintä on rakastaa tänään

****************

RunoTorstain 162. haaste

RunoTorstai: kärsimys

2010-04-02T16:15:00.000+03:00

kärsimys on ongelma
kärsimys on puhuttelevaa
kärsimys on elokuva
kärsimys on kaunis

kärsimys on poliisi

kärsimys on tavanomaista
kärsimys on elämää

kärsimys on ilmiö
kärsimys on väistämätöntä
kärsimys on arka asia

kärsimys on leipää

***********

RunoTorstain 161. haaste

ValokuvaTorstai: kärsimys

2010-04-02T15:44:00.003+03:00

(klikkaa suuremmaksi)

Mitä kuvassa tapahtuu?

Millaista kärsimystä?

ValokuvaTorstain 161.haaste

ValokuvaTorstai: rykelmä

2010-02-25T23:35:00.000+02:00

Otin tämän kuvan syyskuussa 2009,

ja siitä lähtien olen odottanut sopivaa ValokuvaTorstain aihetta.

Vihdoin se on siinä!

*****************

ValokuvaTorstain 156. haaste

RunoTorstai: rykelmä

2010-02-25T23:27:00.000+02:00

iskelmämummot
halukkaat

ensimmäisinä
naistentansseissa

Tyrnävällä

******************

RunoTorstain 156. haaste

Toimet sanoja todemmin puhuvat

2010-02-19T09:14:00.002+02:00

Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän
mutta sinä et välitä kuulla, huone pimeä metsä, talo pimeä maa
Ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa
että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin

Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat

Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa
mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä, olen kuiva maa
Ja siten me tänne tultiin, et kuljettiin aina vain eteenpäin
kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot

Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat

CMX: Kivinen kirja (sanat Liramasta)

********************************

CMX on nykyisen meidän perheen lempibändi. Tytöt osaavat aika monta laulua jo ulkoa. Heidän lempparikappaleita ovat tällä hetkellä Kirosäkeet ja Kultanaamio. Autolla, kun ajellaan, soi CMX. Mulla on tuo Kivinen kirja kännykän soittoäänenä. Minä itse en osaa sanoa yhtä lempparia. CMX on minulle sen verran tuore tuttavuus, että ihastun johonkin biisiin ja kulutan sen kuuntelemalla loppuun, kunnes sitten tutustun seuraavaan biisiin.

ValokuvaTorstai: kuva ystävälle

2010-02-11T10:49:00.002+02:00

ValokuvaTorstain 154. haaste

RunoTorstai: Runo ystävälle

2010-02-11T09:44:00.008+02:00

sinä sanoit minulle totuuden
lempeästi

annoit minun olla Minä

kerroit minulle missä olin hyvä
ja miten toisin asiat voisivat olla

että olen arvokas

et hyljännyt minua

et suuttunut, jos sanoin sinulle suoraan
sain olla kanssasi eri mieltä

soitit ja kirjoitit minulle
ja tulit luokseni kylään

halusit nähdä minua kaupungilla
ilahduit, kun seisoin ovesi takana
keitit minulle kahvia

kuuntelit minua, kun minulla oli asiaa

halusit kertoa minulle elämästäsi
kysyä neuvoa

halusin kuunnella sinua, oppia ymmärtämään
auttaa sinua
olla luonasi läsnä

kiitos, että olit ystäväni kaikki nämä vuodet
kiitos, että olet edelleen Sinä

******************

RunoTorstain 154. haaste

Tämä runo on kirjoittu minun kaikille ystävilleni.
Tunnista itsesi.

ValokuvaTorstai: Tarina

2010-02-05T20:29:00.003+02:00

ValokuvaTorstain 153. haaste

Kollaasi on tehty Shape Collage 2.5.1. - ohjelmalla. Suosittelen!
Ohjelman asensi äkkiä, ja sitä oli helppo käyttää.

RunoTorstai: kiteytä 8 viikkoa

2010-02-04T19:39:00.005+02:00

pakkasessa joulukuusen ympärillä suuri ilotulitus, upea juhlapuku
oikea joulupukki, neulahuovutusta, jäälyhtyjä
pakkasessa mökin luona pieni ilotulitus - nukkumista
paljon perus- ja kortisonivoiteita - joulu takaisin varastoon
töitä, keittiötä ja 3D-elokuva
joku täyttää 40 vuotta, haussa vähintään 4 makuuhuonetta
kartinkia ja kaunistelua - stand up!
unettomuutta ja hämmennystä

*********

RunoTorstain 153.haaste

PakinaPerjantai: Niin helppo!

2010-02-02T20:09:00.005+02:00

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Olavi Uusivirran biisistä -> video

On helppo elää pumpulissa.
On helppo kääntää itselleen asiat parhain päin.
On helppo elää itsepetoksessa.
On helppo vääntää syy muihin: NÄIN!
Heidin omasta päästä.

Mikä on ihmiselle vaikeaa?

On vaikea pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. On siis helppo olla pyytämättä anteeksi ja olla antamatta anteeksi.

On vaikea kohdata omat virheensä. Mutta miksi sitten on helppo nähdä muissa paljon virheitä? Eikö se pitäisi mennä kaiken logiikan mukaan niin, että jos itsessäkään ei näe helposti mitään vikaa, ei muissakaan näe helposti huomautettavaa?

On niin helppo paeta vastuuta ja kipua. On niin vaikeaa kohdata elämän tosiasiat.

On niin helppo olla stressaantunut. On niin vaikea olla seestynyt ja rauhallinen. Ihan totta. Kumpi olotila tulee helpommin? Kokeilkaapa.

Nuo väitteet pätevät suurimmalla osalla ihmisistä. Onneksi keskuudessamme on niitä, jotka helpommin näkevät ihmisissä hyvää kuin pahaa. He helpommin ajattelevat asioista positiivisesti kuin negatiivisesti. He sanovat ihmisille helpommin kehuja kuin antavat haukkuja.

Se tulee heiltä helposti ja aidosti.

Mutta miksi?

Miksi se on niin helppoa?

Heii... On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Edelleenkin Olavi Uusivirran biisistä

******************

PakinaPerjantain 166. haaste

Lisää käsitöitä

2010-01-24T14:30:00.006+02:00

Neulahuovuttamalla tehty pikkuinen nalle. Valmistettu 24.1.2010.

Ostin viime viikolla huovutusvillaa ja huovutusneuloja. Tutustuin tähän juttuun jouluna. Eilen sain superlonpatjan palasia alustoiksi. (Kiitos Varsuli!) Tänä aamuna tyttöjeni kanssa kokeilin neulahuovuttamista. Tytöt pettyivät hieman siihen, ettei se ollutkaan niin helppoa kuin luuli. Yritin sanoa, että harjoittelemalla sitä oppii. Ei se haittaa vaikka aluksi meneekin villaa hukkaa. Mutta he olisivat heti halunneet tehdä hienoja eläimiä ja pehmoleluja.

No, nuoremmat ( 5 v. ja 7 v. ) sitten tekivät omanlaisiaan huovutusvärijuttuja. He pitivät hauskaa. Vanhin ( 9 v. ) oli perfektionistisen sinnikäs ja lopulta huovutus piti lopettaa, koska mikään ei ollut koskaan hyvä vaihtoehto. Huoh.

Itse onnistuin kuitenkin siinä sivussa saamaan aikaiseksi tuon pikkuisen nallen. :)

LISÄYS: Vanhin tyttö jatkoi projektinsa parissa iltapäivällä, ja nyt se sujui! Kuvassa on tyttäreni itse suunnittelema ja tekemä pehmoinen kuutti.

Olisin hyväkuntoinen jos...

2010-01-12T13:37:00.004+02:00

Kävin äsken vuoden ensimmäisellä 30 min sauvakävelyllä. Lähdin, koska ilma oli aivan mahtava. Aurinko paistoi ja peltojen yllä oli pakkassumua.

Minä varmasti olisin paljon hyväkuntoisempi, jos olisi enemmän tämmöisiä päiviä. Minulla on taipumus ulkoilla huvikseni vain hyvällä säällä.

Toivon siis paljon auringonpaistetta, sopivaa lämpötilaa ja tyyntä ilmaa tälle vuodelle!

Siniset kynnet - lukukokemus

2010-01-11T11:04:00.009+02:00

Mainio kirja. Kerrassaan hykerryttävän hyvä. Niin hyvä, että lukiessani kynteni muuttuvat sinisiksi.

Otan niistä kuvan.

Ja yht'äkkiä huone, jossa olen, vaikuttaa uudelta ja mielenkiintoiselta. Tuossa on kiiltävä ovenkahva. Puisen pöydän puukuvio kiemurtelee, ja juovat mutkittelevat.

Kirjoitan käsin muistiinpanoja paperiin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen.

Elävät esineet ovat mielenkiintoisia. Maapallo on pieni, ja avaruus miljardien miljardien kokoinen.

Miten niin supernaiivi? Tyhjä on täynnä.

Hän heitteli punaista palloa. Hän hakkasi Brion hakkaa. Hän luki Paulin kirjoittamaa kirjaa ajasta ja siitä onko sitä edes olemassa. (Miten voi kirjoittaa jostakin, jota ei ole?)

Elämä on ihmettelyä, leikkiä, löytämistä, yksinkertaisia suuruuksia, viiva valkealla paperilla, punainen pallo.

Puisen pöydän pinta on sileä.

Kirja on tämä.

(Olin jo unohtanut miltä tuntuu lukea hyvää kirjaa. Onneksi minulle annettiin tämä kirja ja sanottiin, että tämä kannattaa lukea.)

Onnellista uutta vuotta 2010!

2010-01-02T14:50:00.005+02:00

Uuden vuoden paukkuja Tyrnävällä.

2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010 2010!

Eikös olekin kiva vuosiluku?

Helmilahjat

2009-12-26T11:07:00.003+02:00

Huovutettu tuoksupallo

Minua opetettiin eilen huovuttamaan huovutusneulan avulla. Opastajana oli henkilö Helmilahjojen takaa. ;)

Tuossa ylhäällä kuvassa on se minun eilinen tekele. Se on pieni tuoksupallo. Sisällä on kuivattuja, hajustettuja kukkia ja kasveja. Pallon on laittaa vaikka vaatekaappiin tuoksua tuomaan.

Tytötkin innostuivat huovutuksesta ja kyselevät, että milloin mekin ostetaan välineet. Haluavat tehdä pieniä nalleja. Taidanpa ostaa, kunhan kaupat jälleen aukenevat.

LISÄYS: Helmilahjoja ei ole, mutta käsityöaiheisia hyviä löytyy nyt Varsulin Blogista.

Joulutervehdys kaikille!

2009-12-24T00:06:00.006+02:00

Tänä vuonna piparitalomme on koristeltu
vaaleanpunaisin sydämin.

Haluan toivottaa rauhallista,
onnellista ja levollista joulua kaikille!

Tänä vuonna olen säästänyt viime vuoden tapaan
postikorteissa/maksuissa ja haluan viestittää jouluterveiset sähköisesti.

On niin paljon iloista kerrottavaa, mutta vain vähän sanoja,
ehkä sitä on joulun taika.

Paperinarupallo

2009-12-11T23:51:00.007+02:00

Itte tehty..

Tämän niksin opin viime keskiviikkona nuorimman lapseni päiväkodin joulupajassa. Tänä vuonna ei järjestetty perinteistä iltajoulujuhlaa tonttulauluineen ja -esityksineen. Limingan kunta oli suositellut, ettei hoitajille ei saisi kertyä iltatöitä (säästösyyt). Mutta itseasiassa klo 15-17 järjestetty joulupajatapahtuma oli mukavaa vaihtelua. Ulkona oli tarjoilla piparia ja kuumaa glögiä. Sisällä sai leipoa pipareita, askarrella paperinarupalloja ja tehdä kangaspainantaa.

Annan teille näiden tekemiseen yksinkertaisen ohjeen. Palloja voi tehdä myös Decoupage-lakalla, mutta päiväkodin Erikeeperpallo syntyi lasten kanssa todella helposti. Decoupege-ohje löytyy täältä.

1) Puhalla ilmapallo sopivan kokoiseksi ja sido se kiinni.

2) Tee Erikeeper-vesiseos. Seos oli aika vetistä päiväkodissa. Kokeilemalla varmaan selviää sopiva suhde.

3) Kieritä paperilanka kerälle ja kostuta kerä astiassa, jossa on liimavettä.

4) Pyöritä liimavedessä kostutettua lankaa ilmapallon ympäri, kunnes sitä on pallon ympärillä tasaisesti.

5) Jätä pallo sellaisenaan kuivumaan. Kiinnitä se narulla jonnekin roikkumaan.

6) Kun liima on kuivunut kunnolla, puhkaise ilmapallo. Sen kannattaa antaa kuivua yön yli. Poista pallo kovettuneen lankapallon sisältä.

7) Ripusta kuuseen tai ikkunaan.

Astiat

2009-12-01T18:41:00.000+02:00

Jos oikein kovasti miettii ja pohtii sitä, että kuinka astiat tulisi tiskata kaikkein parhaiten... niin ei ne sillä tavalla puhdistu. Astiat puhdistuvat, kun ne pestään.

Onko sinun kulhosi puhdas?

ValokuvaTorstai: räiskyvä

2009-11-20T18:02:00.003+02:00

ValokuvaTorstain 149. haaste

RunoTorstai: räiskyvä

2009-11-20T17:49:00.003+02:00

Niagaran putoukset

runsas pitsi hameen helmassa
nuotio, tuli ja kukkakimppu
raketteja taivaalla

salamat lyövät, tulivuori purkautuu

ja Anita Hirvosen hiukset

*****************
RunoTorstain 149. haaste

Villasukat!

2009-11-12T21:50:00.005+02:00

On se nykyaikana kätevää, kun tämmöinen tumpelokin
voi loihtia hienot villasukat tuosta vaan!

Tytöilläni on liian vähän villasukkia. Aina yksi tai useampi sukka on hukassa. Päätin siis tarttua puikkoihin ja neuloa niitä itse lisää. Siitä on varmaan ainakin 9 vuotta, kun viimeksi olen yrittänyt neuloa villasukkaa. Jotenkin se neulominen jäi aina kesken. Nyt ei mennyt kuin kaksi päivää ja pari oli valmis! Seuraavan parin neulomisen aloitin heti. Epäilen, että jännittävä 7 Veljestä Polkka -lanka auttaa asiassa. On mielenkiintoista seurata millaista raitaa ja kuviota seuraavaksi syntyykään.

Ensimmäisen kantalapun kanssa taistelin illan. Purin ja neuloin ja purin... kunnes googlasin. Täältä löytyi hyvä ohje vasta-alkajalle.

Neulominen onkin kivaa!

Pandoran lipas

2009-11-11T08:55:00.003+02:00

Ystäväni uusi blogi Pandoran lipas on hyvää luettava kaikille, jotka ovat matkalla kohti paranemista ja eheytymistä.

Hän kirjoittaa kauniisti niin kuin aina ennenkin, vaikka aihe on raskas ja surullinen. Hän on lahjakas ja viisas, vanha sielu.

Pandora kirjoittaa:

"Minulle on aivan sama paranenko sillä, että joku puhaltaa minuun päin, minulle tärkeintä on, että yritän. Suhtaudun avoimesti kaikkiin hoitomuotoihin ja olen rehellinen itselleni. Tällä hetkellä uskallan sanoa, että minä teen lähes tulkoon kaikkeni sen eteen, että paranen. Ja tämä blogi, nämä kirjoitukset ovat yksi käyttämistäni keinoista parantumisen tielläni."

Suosittelen tutustumaan.

RunoTorstai: vuorenpeikkojen luolassa

2009-10-29T12:02:00.000+02:00

sinun on mentävä pimeään, mustaan
tuntemattomaan

mutta ei sinun aivan pakko ole mennä

voit jäädä myös siihen
tietokoneen ääreen

****************

RunoTorstain 146. haaste

ValokuvaTorstai: vuorenpeikkojen luolassa

2009-10-29T11:59:00.001+02:00

ValokuvaTorstain 146.haaste

Lunta, lunta, lunta!

2009-10-17T16:00:00.001+03:00

17.10.2009 kl 0720

Kuvassa Lola.

Valokuva- ja RunoTorstai: virta

2009-10-08T10:29:00.003+03:00

sana ei ole absoluuttisesti aina sama
se näyttää suuntaa sinne päin

jonnekin yhä uudelleen

antaa liikkuvan kehyksen ajatukselle

sinä itse annat sisällön
astuessasi sanaan

***********************

RunoTorstain ja ValokuvaTorstain 143. haaste

Elosyysloka

2009-10-06T14:18:00.013+03:00

Jaahas... täälläkös on kaipailtu minua? Minulle taas iski jokin muu kuin blogivaihe. Minulla on siis vaihteeksi elämää verkon ulkopuolellakin. En ole ehtinyt juuri runoilemaan. Muutamia kirjoja olen lukenut. Nyt on kesken Maailman kuuluisimman yhtälön elämänkerta.

Satunnaisia poimintoja kuvin ja sanoin lähimenneisyydestä...

Kesän jännitin äitiänpäiväruusun selviytymistä ulkona. Päätin kokeilla selviäisikö ja piristyisikö toukokuinen ruukkuruusu ulkona. Se yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Kuvasin nuppua säännöllisesti, ja ilokseni se ehti aueta ennen kuin kesä loppui. Tämä kuva on otettu 30.8.

Syyskuussa kävin työkavereiden kanssa muutaman tunnin patikkareissulla.

Syyskuussa käväisin myös Rovaniemellä Traktor Pulling -kisoja katsomassa.

26.9. kuvasin pitkästä aikaa hienon auringonlaskun kotini lähellä.

Tänään tein kaksi sohvatyynyä. Hinnaksi tuli 2,50 euroa/kpl. Olen haaveillut uusista sohvatyynyistä uuteen sohvaan, mutta jotenkin en ole valmis maksamaan sitä 15-25 euroa valmiista tyynyistä. Siis ostin sopivaa kangasta (alekorista). Kotona oli entuudestaan pari vanhaa, käyttämätöntä tyynyä, joista sain tyynyihin sisällöt.

Elämä on arkea, lasten koulunkäyntiä, parisuhdetta, töitä, vapaa-aikaa, ystäviä ja harrastuksia. Osallistuin viikonlopun kestävälle runokurssille syyskuun alussa. Viime viikolla kävin Oulussa kiertelemässä taidenäyttelyt läpi. Haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa pääsisin elämäni ensimmäisen kerran rock-konserttiin. Nyt olisi siihenkin hyvä mahdollisuus.

Voisiko nyt 35-vuotiaana todeta, että kolmenkympinkriisi on ohi? Ehkä minä sitten taas alan pohti elämää ja kaikkea syvällisemmin, kun tulee 40-kriisi tai tapahtuu jokin elämänmullistus, joka vaatii hirvittävästi analysointia, runoilua ja blogikirjoittelua.

Elämä on aaltoliikettä.

RunoTorstai: ajatuksia kuvasta

2009-08-29T15:02:00.004+03:00

aika ei juokse
eikä pysähdy

vauvan käsi ojentuu minua kohti
sumussa

äännähdyksiä ja hämärää valoa

huutojen jälkeen
hiljaisuus
liikkumattomuus jokaisella tasolla

en näe enää niin kauas

********************

RunoTorstain 137. haaste

Ja yksi pieni iloinen asia kiitoksineen.

Tänään, elämäni ensimmäistä kertaa, yksi minun runoni julkaistiin Kalevassa. Kyseessä on Huutomerkki Ry:n Runoreportaasi, johon myös neljä muuta runoilijaa kirjoittivat tilaustyönä runon aiheesta tanssi.

Minulla oli noin kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa tuo runo eli aikaa oli paljon enemmän kuin RunoTorstain haasteissa. Se, että olen osallistunut tähän mukavaan haastebloggailuun jo kauan, auttoi minua siinä, että sain runon valmiiksi ennen deadlineä. Selvästikin rutiinia oli tullut. Varmasti aiheesta kirjoittaminen ihan kylmiltään olisi ollut vaikeampaa.

Eli suuri kiitos RunoTorstain tiimille siitä, että he jaksavat ylläpitää tätä inspiroivaa ja kehittävää, mutta rentoa runoilumuotoa! :)

ValokuvaTorstai: jatka tarinaa

2009-08-29T14:53:00.005+03:00

Alku

Loppu

ValokuvaTorstain 137. haaste.

(Tuttikuvan otti Mariar.)

Valokuva- ja RunoTorstai: sateenkaari

2009-08-20T15:44:00.004+03:00

Itse tehty sateenkaari vain tätä tarkotusta varten.
Kiitos pienille avustajille!
Ihmettelivät, kun sanoin, että äiti aikoo
nyt näyttää miten tehdään sateenkaari.

Jos olisin sateenkaari,
mitä näkisin?

Häikäisevän auringon
ja sinut sateessa tai sateen takana
osoittamassa minua sormellasi.

Jos olisin sateenkaari,
missä olisin,
kun sinä olet mennyt pois?

*******************

ValokuvaTorstain ja RunoTorstain 136. haaste.

ps. Oulussa on tänään taiteiden yö.

RunoTorstai: Parasta kesässä

2009-08-17T11:13:00.002+03:00

Kesässä on parasta,
kun ei aikaa varasta.
Antaa olla ja maata vain,
olla vaikka kaulakkain.

Kesässä on ihanaa,
kun sula on pihamaa.
Voi kengittä kulkea
ja kännykänkin sulkea.

Kesässä on hulvatonta,
kun pellolla haisee sonta.
Voi vaikka pomolle nauraa
ja syödä tuoretta kauraa.

Kesässä on vapauttavinta,
kun iloa on täynnä rinta.
Eikä tarvitse olla yhtään tehokas,
saa käyttäytyä kuin osterivinokas.

RunoTorstain 135. haaste

ValokuvaTorstai: parasta kesässä

2009-08-17T10:39:00.002+03:00

ValokuvaTorstain 135. haaste

Mukavaa, kun ValokuvaTorstai on palannut tauolta. Minähän tosin ystäväni Ms. Minnan kanssa osallistuin vanhoihin haasteisiin koko kesän. (selatkaa blogejamme)

Tämä kuva liittyy läheisesti siihen mikä on ollut minulle parasta kesässä. Tämän paikan käyttöoikeus tuli kylkiäisenä sen Just-Parhaan asian mukana. Kylkiäisenä tuli paljon muutakin mukavaa. Varmasti kohtaan tietysti paljon ei-niin-mukaviakin uusia asioita.

Eihän sitä voi pullasta vain rusinoida poimia. Syötävä on koko pulla.

ValokuvaTorstai: Kiire

2009-08-17T10:29:00.004+03:00

ValokuvaTorstain 72. haaste

Joo, Ms. Minna. On ollut muka kiire, kun ei ole ehtinyt netissäkään istua.

Kuva on otettu 18.7.2009 Tyrnävän Tractor Pulling SM-osakilpailuista, joihin osallistuin katsojana elämäni ensimmäisen kerran tänä kesänä.

Onhan siinä kuskilla kiire, kunnes kiire totaalisesti loppuu kuin seinään. Katsojilla ei ole kiire mihinkään. Aurinko paistaa, ja olutteltta on auki.

Ja ohoh... ValokuvaTorstai on palannut kesätauolta. Täytynee heti osallistua uuteen, tuoreeseen haasteeseen. Mikähän se mulle on ollut parasta kesässä? ;)