tag:blogger.com,1999:blog-33721222.post8728092953967002288..comments2023-12-27T12:19:58.365+02:00Comments on Rakastuin runoon: Anna se mitä sinulla on: aikaaHeidiRhttp://www.blogger.com/profile/08550502349404479538noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-13594359957506988842007-03-31T12:50:00.000+03:002007-03-31T12:50:00.000+03:00Kiitos, Hopola! :)Tämä taitaa olla murrosikäistesi...Kiitos, Hopola! :)<BR/><BR/>Tämä taitaa olla murrosikäistesi suusta:<BR/><BR/>"Tyhmä varhaismurkkujen äiti, joka ei ymmärrä mistään mitään (mutta on välillä ihan huippukin)"<BR/><BR/>En usko hetkeäkään, että tuo tyhmyys on totta.<BR/><BR/>Taitaa se olla se murrosikäisten vanhempana olo se rankin vaihe vanhemmuudessa sittenkin. Olen kuullut puhuttavan... ;)HeidiRhttps://www.blogger.com/profile/08550502349404479538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-51100443381044101502007-03-30T20:35:00.000+03:002007-03-30T20:35:00.000+03:00Se kyllä toimii, että pysähtyy lasten kanssa sen v...Se kyllä toimii, että pysähtyy lasten kanssa sen vartin, sitten "saa" olla tunnin rauhassa. Nykyään täytyy tyytyä siihen, että katsotaan huumaa ja frendejä samaan aikaan, eri sohvilla, mutta joskus huomaamatta lapsi tuleekin samalle sohvalle ja silloin olen hievahtamatta hiljaa, etten vaan tee tai sano jotain, mistä alkaa taas räjähdys. Se on se hetki, tankkaus.<BR/>Olen muuten sitä mieltä, että lapselle pitää opettaa myös se, että äitillä on omia hommia, omaa aikaa, asioita jotka pitää tehdä,tai olla vain rauhassa. Hommissahan lapsi voi auttaakin. Kuulolla olokin riittää usein.<BR/>T. Tyhmä varhaismurkkujen äiti, joka ei ymmärrä mistään mitään (mutta on välillä ihan huippukin)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-89559102816467726912007-03-29T21:58:00.000+03:002007-03-29T21:58:00.000+03:00En mielestäni syyllistynyt, mutta mukavasti herätt...En mielestäni syyllistynyt, mutta mukavasti herättelit minua huomaamaan mikä on tärkeäintä elämässä.<BR/><BR/>Arkielämän touhuissa ja kiireissä se tahtoo unohtua. Lapsi heitetään pihalle pesuveden mukana vai miten se oli? ;)<BR/><BR/>Elämä on jono hetkiä, hyviä ja huonoja.HeidiRhttps://www.blogger.com/profile/08550502349404479538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-48324633902813046042007-03-29T21:44:00.000+03:002007-03-29T21:44:00.000+03:00Älkää nyt syyllistykö, älkääkä ainakaan luulko ett...Älkää nyt syyllistykö, älkääkä ainakaan luulko että minulla olisi pelkästään valaistuneita hetkiä omien riiviöideni, anteeksi lapsieni, kanssa :-)<BR/><BR/>Kun Pyry-poikani, se tiukempi meidän kaksospojista, oli 2-vuotias, tempaisi se minua hihasta ruokapöydässä (tunnustan, luin lehteä) ja sanoi: "kato mua silmiin kun mä puhun sulle!" <BR/><BR/>Toisella kerralla, kun läksin kesken hänen loputtoman selittämisensä hakemaan jääkaapista uutta maitopurkkia, löysin kännykkäni hänen mehulasistaan... aloin pauhaamaan, mutta poika keskeytti: "sä et ole mulle vihainen, vaan mä sulle kun sä läksit pöydästä kesken mun puheen"<BR/><BR/>Mutta ne hetket ovat menneet(tai siis nykyhetken sisällöt ovat vaihtuneet uusiin), ja minä olen antanut itselleni anteeksi, ja tietysti lapsilleni.<BR/><BR/>Upeita yhdessäolon ja läsnäolon hetkiä, niitä on valtavasti. Ne on opittava huomaamaan, meillä on taipumus huomata vain ne lipsahdukset ja jäädä murehtimaan niitä - siinä esimerkki pakonomaisesta ajattelusta, murheiden vatvomisesta ja suurentelemisesta. Lopetetaan se ja nautitaan elämästä, ok?<BR/><BR/>Nyt on nyt, eikä mitään muuta ole. Eikö olekin hieno hetki, juuri nyt :-)Pekkahttps://www.blogger.com/profile/16038949237359883897noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-939449397910226772007-03-29T20:03:00.000+03:002007-03-29T20:03:00.000+03:00Muistan itse pysähtyneeni samaan tapaan tyttöjeni ...Muistan itse pysähtyneeni samaan tapaan tyttöjeni ollessa tarhaikäisiä. Tarhassa oli kerätty lasten kuvauksia isästä (taisi olla isänpäiväksi). Kuvauksesta mieltäni jäi painamaan lause "sit se tekee aina tietokoneella töitä".<BR/><BR/>Lopetin melko pitkälti iltatyöt tuon lauseen jälkeen.<BR/><BR/>Pääsääntöisesti suhtaudun hiukan varauksella sukupuolta koskeviin yleistyksiin. Tuosta rauhoittumisestakin sanoisin, että ihmiset tarvitsevat säännöllisesti aikaa rauhoittumiseen :o)Jukkahttps://www.blogger.com/profile/15738174167501780504noreply@blogger.com