tag:blogger.com,1999:blog-33721222.post115965343079413262..comments2023-12-27T12:19:58.365+02:00Comments on Rakastuin runoon: Luovan ihmisen läheisten kauhutHeidiRhttp://www.blogger.com/profile/08550502349404479538noreply@blogger.comBlogger12125tag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1161017772100639662006-10-16T19:56:00.000+03:002006-10-16T19:56:00.000+03:00Luovan ihmisen läheisten kauhukuva.Luova hukkuu lu...Luovan ihmisen läheisten kauhukuva.<BR/>Luova hukkuu luomaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1160666450017771182006-10-12T18:20:00.000+03:002006-10-12T18:20:00.000+03:00Minä olen vähän ajatellut asiaa ja meinaan viedä k...Minä olen vähän ajatellut asiaa ja meinaan viedä kirpparille myytäväksi liikaa kertynyttä ylimääräistä velvollisuudentunnetta. Jos vaikka sitten luovuus pääsisi paremmin esille.<BR/>Olisikohan tuosta keinoksi?Pikkuliinahttps://www.blogger.com/profile/18200283815148559778noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1160631625166783962006-10-12T08:40:00.000+03:002006-10-12T08:40:00.000+03:00Kiitos harpyia! Voi, ilahdutit minua suunnattomast...Kiitos harpyia! Voi, ilahdutit minua suunnattomasti! :)HeidiRhttps://www.blogger.com/profile/08550502349404479538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1160591584926316682006-10-11T21:33:00.000+03:002006-10-11T21:33:00.000+03:00Aivoilla on eri kehitysvaiheita: sikiöaivo, vauva-...Aivoilla on eri kehitysvaiheita: sikiöaivo, vauva-aivo, leikkiaivo, tietoaivo. Nämä eri kehitysvaiheet vastaavat aivojen eri osien fyysistä kehitystä sekä liittyvät myöskin eri psyykkisiin kehitysvaiheisiin, alkaen sikiöaivon kehitysvaiheesta eli aivorungosta, päättyen tietoaivoihin eli aivokuoren kehittymiseen. Aivorunko toimii luovuuden ja spontaanien reaktioiden kanavana, ja aivokuoreen varastoituu elämämme varrella keräämämme tieto. Emme muista kaikkea oppimaamme, koska synaptiset ketjut, jotka tietoa välittävät, vahvistuvat tai heikkenevät sen mukaan, miten aivojamme käytämme. Siihen vaikuttavat myös mm. elintapamme ja ravintomme.<BR/><BR/>Luovuutensa löytäminen on hienoa, jos sen on joskus kadottanut, kuten suuri osa ihmisistä on tehnyt kasvatuksen ja sivistyksen erilaisten negatiivisten sivuvaikutusten seurauksena, so. oppinut olemaan aktiivisesti käyttämättä omaa sisäänrakennettua luovuuttaan, oppinut olemaan uskomatta siihen. Luovuus on kuitenkin jokaiselle ihmiselle arkipäivää, tahtoi sitä tai ei. Luovuus on aivorungon käyttöä. Luovuus on sitä, että osaa erilaisissa odottamattomissa ja totutusta poikkeavissa tilanteissa käyttää aivokuoreensa varastoitunutta tietoa, että osaa käyttää ja suhtautua uuteen tietoon torjumatta sitä, ja että osaa järjestellä vanhaa ja uutta tietoa uuteen järjestykseen. Niinkin silti käy monelle, että luovuus tuntuu kokonaan hukkuneen, vaikkei se lähempänä voisi olla kuin se on edelleen, omassa itsessä. Jokainen ihminen on luova (ilman luovuutta ei olisi elämää), mutta moni sen itsessään kieltää. Nyky-yhteiskunta arvostaa suorittamista, saavuttamista ja etenemistä päämäärähakuisesti (mikä ei silti ole luovuutensa hyväksyvältä ihmiseltäkään kiellettyä). Asioita asetellaan kuitenkin turhan kärkevästi vastakkain, kun kyse on inhimillisistä ominaisuuksista, jotka koskettavat ihan jokaista. On harhaa ajatella, että luovuus olisi vain harvojen ja valittujen ihmisten erityinen ominaisuus. Se on yhtä arkipäiväistä kuin kieli, jota käytämme, tai mielenkiinto ja tietoisuus, jotka kohdistamme haluamiimme asioihin.<BR/><BR/>Miksi taiteilijaksi ryhtyminen sitten helposti aiheuttaa ympäristössä närkästystä ja ristiriitoja? Sitä, minkä itsessään kieltää, on muissa vaikea hyväksyä. Läheisten ei ole helppoa katsoa joka päivä peiliin ja nähdä siellä se, mihin he eivät itse pysty, mikä heiltä itseltään on hukassa, ja millaisia heidän itsekin pitäisi olla, kokonaisina. Kaikki eivät tietenkään voi (eikä pidäkään) olla samanlaisia ja luovuuskin kanavoituu eri ihmisillä eri asioihin, mutta inhimilliseen kokonaisuuteen se kuitenkin erottamattomasti kuuluu.<BR/><BR/>Taiteilijuuteen kuuluu tietty voimakkaasti kokeminen ja tunnekanavallinen herkkyys. Allekirjoittanut ei voi lakata hämmästelemästä niitä muiden lasten vanhempia, jotka joulu- ja kevätjuhlissa ilmeettöminä valo- ja videokuvaavat ikuistaen perhealbumiin niitä hetkiä, jotka heidän pitäisi elää silloin, kun se hetki on läsnä todellisuudessa. En silti voi sitä tuomita, sillä meillä jokaisella on omat lukkomme - taiteilijoillakin. Näkemykseni taiteilijan tiestä on, että elämä opettaa kuitenkin lopulta olemaan relativisti, jolloin lukkiutuneisuuden avautumisen tunnekuohut tasoittuvat hiukan ja asiat kyetään näkemään yhtäaikaisesti monesta eri näkökulmasta. Tunteiden tasoittuminen ei merkitse paluuta lukkiutuneisuuteen, vaan sitä, että oppii herkkyyden ja kuohujen olevan kaunis ja luonnollinen osa itseään, jolloin niitä ei enää kauhistu ja säikähtäen hämmästy, kuten aiemmin siipiä kokeillessaan, lentoon lähtiessään. Jokainen kehitysvaihe tarvitaan, jotta olisimme kokonaisia. Ja jokainen näkemys tarvitaan, jotta keskustelu olisi holistista. Relativismi ja itseään kunnioittava inhimillisen herkkyyden varjelu avaavat yhdessä aivan uuden ulottuvuuden, joka on kaiken räiskynnän ja kuohunnan tuolla puolen. Siitä avautuu elämän kanssa aktiivisesti vuorovaikutteinen metakeskustelu, ja se vasta mielenkiintoista onkin! Siinä vaiheessa moni huomaa läheisten vaihtuneen toisiksi.<BR/><BR/><B>harpyia</B><BR/>(itseensä ja toimintaansa analyyttis-filosofisesti suhtautuva holistinen relativisti ja taiteilija)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159817610690715092006-10-02T22:33:00.000+03:002006-10-02T22:33:00.000+03:00Kun on "sitkun" toimeenpanoaika niin annan luovuud...Kun on "sitkun" toimeenpanoaika niin annan luovuudelle enemmän sijaa elämässäni. Nyt riittää arjen luovuus jota todella tarvitsen, jotta saan aikaseksi rahoittajillekin kelpaavat pöytäkirjat joka kokouksesta.<BR/><BR/>Sen olen huomannnut, että luovien ihmisten, taiteilijoiden piiri pitää sisällään valtavan määrän hienoja ideoita ja yllätyksiä mutta myös paljon kielteisiä asioita: eripuraa ja kateutta.Pikkuliinahttps://www.blogger.com/profile/18200283815148559778noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159797530962322212006-10-02T16:58:00.000+03:002006-10-02T16:58:00.000+03:00"Taiteellinen vapaus" on käsite, joka tässä nousee..."Taiteellinen vapaus" on käsite, joka tässä nousee mieleen... siihen vedotaan, kun halutaan korostaa rajoittamatonta oikeutta närkästyttää, vihastuttaa, kauhistuttaa...<BR/><BR/>Olikohan se nyt taiteilija Teemu Mäki, joka joskus vuosia sitten teki videon jossa hän rääkkäsi kissaa ja lopuksi surmasi sen. Hän piti sitä taiteena. En nähnyt enkä halua nähdä tekelettä, mutta minusta se kuulostaa sairaan ihmisen oikulta.<BR/><BR/>-gsJorma "Jomppe" Ronkainenhttps://www.blogger.com/profile/00215492179239523068noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159767763458766212006-10-02T08:42:00.000+03:002006-10-02T08:42:00.000+03:00Kiitos jo nyt kommentoijille! :)Tästä on tulossa m...Kiitos jo nyt kommentoijille! :)<BR/><BR/>Tästä on tulossa mielenkiintoinen ketju. Vinkkasin tästä eräälle taiteilijaystävälleni tästä ja pyysin kokenutta mielipidettä. Otan sitäkin innolla.<BR/><BR/>Virtaska: Olen sinun kanssasi samaa mieltä, että arjesta löytyy paljon luovuutta. Hyvin moni joutuu käyttämään luovaa ajattelua pelkästään siinä, että selviytyy arjesta. Eli luovuus ei missään nimessä rajoitu vain taiteeseen. <BR/><BR/>Mutta taiteilijan elämä on ehkä se luovuuden ääripää, jossa ollaan siinä hetkessä kiinni koko ajan. Sanot: "paras keino luovuuden löytämiseksi on elää tässä hetkessä, kokea jokainen hetki"<BR/><BR/>Mutta aina ne hetket eivät ole hyviä ja kauniita. Ikävätkin hetket tulee siis elättyä vahvasti. Ei voi vain noukkia rusinoita pullasta. Jos haluaa hyvän, täytyy hyväksyä pahakin. Luovuuden tuska...<BR/><BR/>Pikkuliina: Sinulla on kyllä herkullinen asema yhteisössäsi. Se on myös mahdollisuus. Pystyisitkö itse hyppäämään luovuuden virtaan? Haluaisitko vai onko parempi vain seurata vierestä? ;)HeidiRhttps://www.blogger.com/profile/08550502349404479538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159713538723433312006-10-01T17:38:00.000+03:002006-10-01T17:38:00.000+03:00Kiitos Heidihahmo ja kommentoijat opettavaisista k...Kiitos Heidihahmo ja kommentoijat opettavaisista kirjoituksisa. Olen kahdessa yhteisössä se tiettyjä puitteita kasassa pitävä henkilö ja monesti on hyvin uskomaton olo. (toisessa olen sihteeri ja toisessa talouspuolen ihminen) <BR/>Mutta itse olen heidän seuraansa hakeutunut hommmiin ja toivon, että siitä ihanasta luovasta ilmapiiristä tihkuvan jotain minullekin, muuten niin tylsissä tilanteissa. Mutta kuten jo sanoin, joskus ei voi kuin ihmetellä, että voiko tämä olla totta. Toisaalta taas, että voihan sitä itseasiassa noinkin ajatella.Pikkuliinahttps://www.blogger.com/profile/18200283815148559778noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159684177259130892006-10-01T09:29:00.000+03:002006-10-01T09:29:00.000+03:00Luovuutta voi mielestäni olla monenlaista. Ei kaik...Luovuutta voi mielestäni olla monenlaista. Ei kaikkien välttämättä tarvitse kulkea samaa kaavaa. Tai ehkä vain luulen niin enkä oikeastaan olekaan niin luova kuin itse kuvittelen... Mitä luovuus itse asiassa on? Luulen että se on kykyä ylittää rajoja, astua tuntemattomaan, tehdä jotain sellaista mitä kukaan muu ei ole tullut ajatelleeksikaan. Kirjailijoita, säveltäjiä, taiteilijoita yleisesti pidetään luovina mutta kuinka moni heistä aivan oikeasti täyttää tämän kriteerin? En halua kritisoida vaan kannustaa, antaa miettimisen aihetta. Arkipäivän elämäkin voi olla täynnä luovuutta, jos vain antaa itsellensä luvan soveltaa ja kokeilla arkiaskareissa.<BR/><BR/>Se voi olla perheelle vaikea paikka, mutta niinhän koko elämä on! Koko elämä on kasvua ja kehittymistä eteenpäin. Joku pystyy siihen ja joku ei. <BR/><BR/>Mielestäni paras keino luovuuden löytämiseksi on elää tässä hetkessä, kokea jokainen hetki ja jokainen hengenveto kuin se olisi maailman suurin aarre, kiitollisena elämästä. Ja sitten kuvata se jollakin tapaa, kirjoittamalla tai muulla tavalla. Sillä tavalla kehittyy tasapainokin, tunteet eivät heilahtele laidasta laitaan, mikä on mielestäni hyvin rasittavaa sekä itselle että ympäristölle.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159682521804777682006-10-01T09:02:00.000+03:002006-10-01T09:02:00.000+03:00Olen samoilla linjoilla sinun kanssasi. Oikeastaan...Olen samoilla linjoilla sinun kanssasi. Oikeastaan kaikki taiteilijaystäväni ovet jollakin tasolla, jos ei jopa kaikilla, huonoja arjessa. Mukaanlukien minä.<BR/><BR/>Toisaalta luovuuden vapatumisesta johtuvasta välittömyydestä on ollut jotakin hyötyäkin. Siis parisuhteelle. En roiku enää niinpaljon menneessä, kuin ennen, vaikka teenkin sitä edelleen. Silti nykyään kun meilläkinon aika muutosten aika menossa, on todella hyvä, että osaa sopeutua ja auttaa toista sopeutumaan.<BR/><BR/>Yksi ensimmäisistä asioista olikin, että otan Anjan osaksi luovuuden vapautumista. Hän vapautui minun kanssani, ainakin jonkin verran.<BR/><BR/>Aina intuitiolla aistimisessa tulee vahvoja ja heikkoja kausia. Siitä voi päätellä paljon, että tahtooko olla taiteilija vai ei, jos heikkoina aikoina tahtoo aistia samalla tavalla kuin niinä vahvoina. Vahvoina pyrkii ottamaan kaiken irti siitä, että aistii.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159655411495236212006-10-01T01:30:00.000+03:002006-10-01T01:30:00.000+03:00Ei siinä olekaan väärää, jos sattuu vahingossa san...Ei siinä olekaan väärää, jos sattuu vahingossa sanomaan asioita niin kuin ennen on sanottu. Kirjoitamme usein niin universaaleista aiheista.<BR/><BR/>Mutta siinä onkin enemmän työtä, että alkaa uskoa omaan ääneensä ja luottamaan siihen mitä aistii. Uskaltaa kirjoittaa sen paperille miettimättä sitä, että onkohan tämä joku toinen joskus sanonut paremmin.HeidiRhttps://www.blogger.com/profile/08550502349404479538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-33721222.post-1159655018909369882006-10-01T01:23:00.000+03:002006-10-01T01:23:00.000+03:00Tavallaanhan joka sana on jo kirjoitettu.Jokainen ...Tavallaanhan joka sana on jo kirjoitettu.<BR/>Jokainen tietenkin kokee ja käsittelee<BR/>elämykset omalla tavallaan. Ja täten myös antaa oman näkemyksensä sanojen valinnan ja sijoittamisen suhteen. Ei kai siinä ole mitään väärää, jos nyt sattumalta kokee jonkin asian samalla tapaa kuin edesmennyt runoilijasuuruus. Määrättyyn pisteeseen asti väistely onnistuu. Mutta jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin törmäys on väistämätön.Anonymousnoreply@blogger.com