Makroviikot jäi kesälomalle, mutta vielä laitan kyllä tämän haasteen blogiini.
Juhannukseen liittyvä juttu on kukan taustalla.
Kuva on otettu tänä juhannuksena.
Ihanaa kesää!
maanantaina, kesäkuuta 25, 2012
perjantaina, kesäkuuta 08, 2012
ValokuvaTorstai: paras valokuva menneisyydestä
"ValokuvaTorstain 250. haasteen kunniaksi kurkistamme torstaiblogien historiaan. Valitse omista aiemmista osallistumiskuvistasi se, johon itse olet tyytyväisin tai se josta katsot oppineesi eniten tai joka on omalla tavallaan ollut sinulle kuvaamisessasi käänteentekevin. Halutessasi voit myös lyhyesti (tai laajasti) perustella valintasi."
Tätä oli vaikeampi valita kuin RunoTorstain runoa. Mutta kai se tämä on. En osaa perustella.
170. ValokuvaTorstain haasteena oli inspiroitua kappaleesta Memories (Someone We'll Never Know). Alkuperäinen postaukseni on täällä. Päivämäärä oli 10.6.2010.
RunoTorstai: paras runoni menneisyydestä
RunoTorstain 250. haasteena on tämä: "Valitse omista osallistumisrunoistasi se, johon itse olet tyytyväisin tai se josta katsot oppineesi eniten tai joka on omalla tavallaan ollut sinulle kirjoittamisessasi käänteentekevin, voit mainita myös mikä oli haasteena. Halutessasi voit myös lyhyesti (tai laajasti) perustella valintasi."
Valinta oli helppo. Valitsin RunoTorstain 104. haasteen, joka oli kiltti. Oma postaukseni päivämäärä on 2.10.2008. Alkuperäinen runoni löytyy tämän linkin takaa. Monet julkaistut runoni ovat RunoTorstain haasteiden satoa. Kiitos siis RunoTorstaille inspiraatiosta!
Miksi tämä runo? Muokkasin tästä runokokoelmaan runon, jonka nimi on Hän kulki jälkiä jättämättä. Monet sanovat, että se on paras runoni. Olen itsekin sitä mieltä. Muutin runoa hyvin vähän. Tämä runo tuli aikoinaan annettuna. Tämä on myös ainut runoni, jonka muistan ulkoa ja jonka usein haluan lausua yllättäin ihmisille.
Tässä se runo on sellaisena kuin se löytyy Syntymä-runokokoelmani sivulta 43.
HÄN KULKI JÄLKIÄ JÄTTÄMÄTTÄ
hän oli jotain hämärää
en ehkä muista
siellä missä hän oli
leijui
pelkoa
äärimmäistä taipumista
hän kulki jälkiä jättämättä
mutta nyt hän näkyy
ja seisoo suorana auringonvalossa
lempeä varjo lankeaa hiekalle
hän piirtää suureen kiveen
sormellaan
Valinta oli helppo. Valitsin RunoTorstain 104. haasteen, joka oli kiltti. Oma postaukseni päivämäärä on 2.10.2008. Alkuperäinen runoni löytyy tämän linkin takaa. Monet julkaistut runoni ovat RunoTorstain haasteiden satoa. Kiitos siis RunoTorstaille inspiraatiosta!
Miksi tämä runo? Muokkasin tästä runokokoelmaan runon, jonka nimi on Hän kulki jälkiä jättämättä. Monet sanovat, että se on paras runoni. Olen itsekin sitä mieltä. Muutin runoa hyvin vähän. Tämä runo tuli aikoinaan annettuna. Tämä on myös ainut runoni, jonka muistan ulkoa ja jonka usein haluan lausua yllättäin ihmisille.
Tässä se runo on sellaisena kuin se löytyy Syntymä-runokokoelmani sivulta 43.
HÄN KULKI JÄLKIÄ JÄTTÄMÄTTÄ
hän oli jotain hämärää
en ehkä muista
siellä missä hän oli
leijui
pelkoa
äärimmäistä taipumista
hän kulki jälkiä jättämättä
mutta nyt hän näkyy
ja seisoo suorana auringonvalossa
lempeä varjo lankeaa hiekalle
hän piirtää suureen kiveen
sormellaan
