Pages

torstaina, joulukuuta 30, 2010

Kirjat kädessä


Tänään sain paketin vihdoin kotiini, ja kirjat kouraani. Tilasin aluksi vain viisi kirjaa itselleni. En muka uskaltanut enempää tilata. Muutama päivä ensimmäisen tilauksen jälkeen tilasin sitten huomattavasti enemmänkin kirjoja. Ne tulevat ensi viikolla.

Runokokoelma on juuri sen näköinen kuin oletin. Olen tyytyväinen kannen materiaaliin, väreihin ja paperin laatuun.

Miltä nyt tuntuu?

Siinä ne nyt ovat. Hassua.

Oikeastaan on vain yksi ajatus.

Eteenpäin!


lauantaina, joulukuuta 25, 2010

Hyvää joulua!

Lola, entinen semiulkokissa, nykyinen täysin sisällä viihtyvä kotikissa.
Kokee uuden asunympäristönsä liian jännittäväksi,
ja siksipä haluaa oleskella vain sisällä.
Mutta ainahan kissoista on kivaa katsella ikkunasta ulos.


HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

sunnuntaina, joulukuuta 19, 2010

Esikoisrunokokoelma Syntymä!

Olen julkaissut esikoisrunokokoelmani nyt BoD:lla.

Tästä linkistä se löytyy.

En ole vielä saanut postissa omia kappaleitani.

Jännittää.

Mitä jos siellä on kirjoitusvirheitä?

Mitä jos en tykkääkään siitä, kun saan käsiini?

Mutta kuitenkin sitä voi jo tilata netistä.
Ehkä joku tilaaja saa sen käsiinsä ennen minua?

Hinta on vain 5 euroa.

Halusin saada kirjan hinnaksi sellaisen hinnan, jonka minä itsekin voisin "keveästi" maksaa tuntemattoman, uuden runoilijan esikoisteoksesta. Minäkin voisin tilata tuohon hintaan netistä jonkun nettituttuni kirjan.

En halua ns. tienata kirjallani.

Haluan, että mahdollisimman moni pystyisi ja haluaisi tilata sen.

Lukijoita minä haluan.

Kerron lisää aiheesta, kunhan saan käsiini itsekin tuon teokseni.
Kirjaa voi tilata jossain vaiheessa myös suomalaisista nettikirjakaupoista.
Sen voi myös löytää kirjakaupoista (jos hyvin käy).
Sen voi tilata myös omaan kirjastoonsa (kirjastoille voi aina kertoa toiveita).

sunnuntaina, joulukuuta 12, 2010

Pimeintä on juuri ennen aamua

Nyt on se pimein hetki ajatellen runokokoelmaani, sitä valmista käsikirjoitusta, joka odottaa julkaisijaa. Postilaatikkoon tulee kielteisiä päätöksiä. Yleensä ne ovat samalla kaavalla kirjoitettuja tusinatorjumisia. Yhden persoonallisen ja toiveikkaan hylkäyksen sain. Sellaisen, joka teki iloiseksi ja valoi uskoa.

Mutta nyt tuntuu taas siltä, etten koskaan löydä kirjalleni kustantajaa. En koskaan. Eli täytyisi omakustantaa.

Omakustanteet ovat täysin ok. Itsekin arvostelin taannoin muutaman hyvän omakustanteen tänne.

Mutta se on sääli, ettei omakustanteita arvostella oikeastaan missään lehdissä tai verkkojulkaisuissa oikeasti. Ajatellaan, että ne voidaan sivuttaa, koska ne eivät ole päässeet kustantajien seulan läpi.  Vaikka voihan olla, että joku on kustantanut runokokoelmansa suoraan itse. Ei ole edes halunnut kokoelmaansa seulottavaksi.

Minulla on kunnianhimoinen halu, että kokoelmani ihan oikeasti arvosteltaisiin lehdissä.

Olen nyt niin heittänyt runollisen kirveeni kaivoon, etten edes kirjoita runoja. Aion kirjoittaa lisää runoja, kunhan on taas sen aika. No, yhden runon kirjoitin uuteen luonnosvihkooni pari viikkoa sitten. Tuntuu kuin kirjoittaisin joskus runoja salaa mököttävältä itseltäni. Alan epäillä, että runoni eivät sittenkään ole riittävän hyviä.

Silti kaipaan runouttani ja luomista, mutta en halua heittäytyä sen maailmaan, koska tiedän sen vievän minut vahvasti mukanaan. Eikä minulla ole nyt aikaa. On työtä ja omakotitaloa. Liian vähäistä nukkumista. Aamu- ja iltapäiväruuhkia.

Joku sanoi, ettei aika lopu koskaan. Ei se lopu, mutta ihmiset ovat keksineet määräaikoja, deadlineja. Töihin on ehdittävä ajoissa. Ihmisen keksimä kello käy.

Ja minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään  sanottavaa kenellekään. Istun kahvipöydissä uusien ihmisen kanssa. Ja olen niin tylsä, että yleensä istun ja kuuntelen hiljaa.

Tosiasia on, että olen onnellinen. Väsynyt, mutta onnellinen. Voin sanoa niin. En ole ollut näin seestynyt ja tasaisen tyytyväinen vuosikausiin. Olen tylsä, hiljainen, tasaisen onnellinen ihminen. Väsyneenä tosin murisen usein. Mutta se johtuu väsymisestä.

Silti tympäisee, kun ei pääse toteuttamaan haavettaan oman runokirjan julkaisemisesta. Ihminen tarvitsee arjen ja työn lisäksi jotain mukavaa minkä pariin upota. Jotkut lukevat, toiset askartelevat, kolmannet tekevät pihatöitä, neljännet juoksevat ja he odottavat innolla pääsevänsä harrastuksensa pariin.

Tässä tarvitaan sisuuntumista. Ja päätöstä.

Suuntaa! Päämäärää! Projektia!

Nyt!