jotka voi vain kuiskata
Itsekseen salaa ajatella
Jos ne ääneen sanoisi
itkusta ei loppua tulisi
s. 42
Kaipaus pistelee
pienellä neulalla
Tökkii lapaluiden alle
Tuikkaa keskelle rintalastaa
Yrittää osua sydämeen
jota minä varjelen
s. 51
Una Reinman on kirjoittanut runoja lapsuudesta saakka. Hän julkaisi ensimmäiset runokokoelmansa vuoden 2010 alkupuolella BoD:n kautta. Hän julkaisi kerralla kolme kokonaista kokoelmaa.
Itse halusin tutustua niistä juuri tähän Ikävän syli -kokoelmaan, joka muista poiketen ei sisällä kuvitusta. Una Reinman harrastaa valokuvasta, ja hän on käyttänyt myös omia valokuviaan kahden muun kirjan kuvituksena. Valokuvia löytää hänen Hallatar-blogistaan.
Ikävän syli -kokoelma saa kaipuun heräämään lukijassa. Runot koskettavat kevyesti ja pehmeästi sydämen, sielun ja kehon kohtia, joihin on tallennettu surun ja ikävän tunteet. Runoilija kertoessaan omista tunteistaan saan lukijan tunteet heräämään. Se on merkki hyvästä runoudesta.
Runot eivät ole tarkkoja riimirunoja. Ne eivät ole myöskään proosarunoutta. Niissä on rytmi, ja ne ovat osittain loppusoinnutettuja. Ainut häiritsevä asia oli jossain säkeissä oleva käänteinen sanajärjestys. Aloin huomaamattani omassa päässäni laittaa säkeiden sanoja "oikeaan" järjestykseen. Runot ovat runoja ilman käänteisyyttäkin. Mutta erilaisen sanajärjestyksen ymmärtää, kun on kyseessä sopivan loppusoinnun hakeminen säkeen loppuun.
Reinman ei käytä runoissaan pilkkuja tai pisteitä, mutta virkkeiden isot alkukirjaimet on hän jättänyt jäljelle. Sen voi ajatella eräänlaiseksi tyylikeinoksi tai "tavaramerkiksi". Se on hänen tunnistettavaa tyyliään.
Reinmanin runot ovat aitoja, rehellisiä ja avoimia. Niissä on osuva, oivaltava loppu. Runot on uskallettu jättää lyhyiksi. Turhat sanat on karsittu pois. Tasalaatuisuus ja sama tunnelma säilyvät läpi kokoelman.
Nämä kolme runokokoelmaa ovat myös kauniita lahjoja annettavaksi ystävälle tai rakkaalle. Niissä on sileä, kätevä lukunauha, jonka voi jättää lempirunonsa kohdalle.
Suosittelen tutustumaan!
Kaiho saapuu aina
kun ovi sulkeutuu
Lukon loksahdus
on niin lopullista
Kun on saanut olla sylissä
ei lakkaa kaipaamasta takaisin ikinä
s. 48
Lisätietoja: Painotuoreita runosanoja
3 kommenttia:
Kiitos Heidi R tästä suuresti sydäntäni lämmittävästä kirja-arvostelustasi. =)
*halaa hiljaa*
Ole hyvä. Ehkä meissä on jotain samaa erakkomaisuutta tai melankolimaisuutta kaiken keskellä. Jotkut runot kertoivat aivan kuin minun elämästäni. :)
Kiitos tästä! Ja kiitos Unalle :) Vetosi myös tähän ajoittain melankoliseen erakkoon..
Lähetä kommentti