ValokuvaTorstai: keskeneräinen

ValokuvaTorstain 98. haaste

ValokuvaTorstai: portaat

Ei vain ihmisillä ole portaita.

Tässä on Oulun Hupisaarilla sijaitseva kalatie. Netissä pystyy seuraamaan livenä lohien nousua. Se löytyy täältä, ja sieltä löytyy lisää tietoa tästä tiestä.

***************
ValokuvaTorstain 65. haaste

Juhannusseikkailu - eksyin Tyrnävällä

Matkan varrelta Tyrnävällä.

Juhannus jatkuu!

Mietin, että miten kuluttaisin aikaani tänään. Istuisinko netissä? Pöh! Nyt oli mahdollisuus lähteä minne vaan, joten päätin lähteä polkupyöräretkelle Tyrnävälle. Halusin käydä katsomassa veljeksiä, joita kuvasin viimeksi talvella 2006. Flickr:stä löytyy veljesten kuvat. Tässä on veli ykkönen ja tässä kakkonen. Heikompi veli on kuulemma tuollainen siksi, kun siihen on aikoinaan iskenyt salama. Kyse on siis puista.

Minullepa kävi niin, että en muistanut tarkoin missä puut sijaitsevat. Muistin väärin. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä lopullisesti eksy ja pääsin takaisin kartalle ohjeiden mukaan (tosin minulla ei ollut karttaa mukanani, mutta päässä minulla oli jonkinlainen oma kartta).

Samalla näin yllättäviä maisemia. Minusta on joskus mukava ollakin eksyksissä. Sitä ei osaa yhtään arvata millainen maisema voi tulla vastaan.

Maisemaa silloin, kun en oikein tiennyt missä olin.

En kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaikka tuntuikin matkaa kertyvän. Eväsleivän olin jo syönyt aikoja sitten. Mehua sentään oli jäljellä.

Sitten minut palkittiin! Pääsin perille. Veljekset olivat paikalla niin kuin silloinkin.

Puista tuuheampi

Puista vaatimattomampi

En halua enää nimittää tuuheampaa puuta vahvemmaksi ja kapoisempaa heikommaksi nyt, kun tiedän syyn niiden eroavaisuuksiin. Kapoisempaahan iski salama. Se ei ole heikompi. Sille kävi vain huono tuuri. Ehkä se onkin vahvempi, kun se on sitkeästi edelleen pystyssä. Tuuheampi on elänyt vain paremmalla onnella helpompaa elämää.

Ajoin polkupyörällä kotiin ja olin onnellinen siitä, että tein sellaisen saavutuksen. Minähän en ole mielestäni liikunnallinen ihminen. Mutta kun laskin kartasta matkan määrän, huomasin polkeneeni 50 kilometriä! Käsittämätöntä...

Nyt vain sitten illalla saunaan ja sohvalle löhöilemään. :) Hyvä minä!

Sähköistä juhannusta kaikille!

And if you need some lovin'
And if you need some man
You've got the phone and the number
And I got no future plans
Oh come on honey you got nothin' to lose
You got the thirst 'n I got the booze
Give you an inch
Take you a mile
I wanna make you fry

Ote AC/CD:n kappaleesta Live Wire

Eläväistä ja lämpöisää juhannusta säästä huolimatta! Eihän se sää tee juhannusta vaan ihmiset ympärillä. Ja jos ei ole ihmisiä, niin on aikakin luonto ja hyttyset. Tai sitten kaupungin viihde. Kyllä sitä tekemistä löytyy kaikille, kun pitää mielen avoimena.

Pitäkään rennosti hauskaa ilman väkisin vääntämistä!

ValokuvaTorstai: Lähellä oleviin ihmisiin...

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).


Valokuvasta: Kuvassa on Rovaniemen valtuustosalissa esillä oleva teos nimeltä "Paimen". Se on tehnyt rovaniemeläinen kuvataiteilija Ilona Kivijärvi. Otin kuvan tänä talvena, kun pääsin vierailemaan salissa.


*************

Tämä oli ValokuvaTorstain 115. haaste 21.1.2009. Ystäväni Minna innostui juuri ValokuvaTorstaista, kun kesätauko alkoi. Hänelle tuli idea, että osallistutaan näihin vanhoihin haasteisiin kesätauon aikana epävirallisesti. Sehän sopii minullekin. Minulta on jäänyt välistä monia hyviä haasteita.

Idea on vapaasti kopioitavissa omaan blogiin!

Lisäksi hän ehdotti, että voisimme myös osallistua kaikkiin meneillään oleviin valokuvauskilpailuihin ja ihan oikeasti! :) Osaan on kieltämättä hieman hankala osallistua, jos esimerkiksi ei asu Etelä-Karjalassa tai sitten ei ole menossa Espanjaan. Mutta jää sitten helpompiakin aiheita esim. "Minun kansallismaisemani" tai "Kuvia työstä/luonnosta/matkoilta"

Löysin muistinsa menettäneen naisen!

Apua!

Muutama tunti sitten kuulin pihaltani hentoista avunhuutoa. Hämmästyin, koska luulin olevani ihan yksikseni. Aukaisin takaoven ja siellä, viinimarjapensaan juuressa, istui tämä kuvassa näkyvä hieno lady. Hän oli sekavan oloinen, mutta jaksoi hymyillä minulle kohteliaasti.

Kannoin hänet sisään. Hän oli kovin heikossa kunnossa ja tärisi. Juotin hänelle hieman raikasta vettä. Hän asetteli kaulakorujaan ja rannerengastaan sekä halusi käyttää puuteriani.

Vihdoin, kun hän oli hieman rauhoittunut, hän alkoi kertoa itsestään. No, paljon kerrottavaa ei ollut. Nimittäin hän ei muistanut yhtään mitään! Lady oli menettänyt muistinsa!

Kovin huonossa paikassa hän ei ole ollut, koska oli niin puhdas. Vaatteetkin olivat ehjät.

Yritin kysellä häneltä asioita hänen menneisyydestään, mutta hän vain pudisteli päätänsä. Muistoja ei ole.

Mutta heti samassa sekunnissa, kun näin tämän ladyn, tajusin hänen muistuttavan jotakuta tuttuani. Ally! Voisiko hän olla sukua hänelle?

Otinkin heti yhteyttä häneen. Ally saattaa olla ainut toivoni löytää ladyn koti. Nyt vain täytyy odottaa ja toivoa parasta.

Lausun huomenna runojani Oulun kirjamessuilla

Huomenna lauantaina 13.6.2009 alkaa Ouluhallissa kolmannet Yöttömän Yön Kirjamessut. Messut päättyvät sunnuntaina.

Olen lupautunut lausumaan runojani klo 15 C-lavalla kahden Huutomerkki Ry:n muun runoilijoiden kanssa. Minulla itselläni on noin 10 minuuttia esiintymisaikaa, joten ei siinä kovin monta runoa tai tekstiä ehdi esittää. Ihan sopivasti kuitenkin.

Se on kuitenkin pitempi aika kuin Poetry Slamissa, jossa aikarajoitus oli tiukka kolme minuuttia. Mutta se oli kisa ja nyt kyseessä on "vain" rentoa lausuntaa. Mutta kolme kertaa enemmän materiaalia täytynee kaivaa runoarkistoistani esille.

Nyt sitten vain virittäytymään tunnelmaan. :)

Turistina Raahessa

Olen tässä lomaillut jo toista viikkoa. Nyt tuli sitten tytöille ja minulle tylsyyskohtaus. Kaikki halusivat olla jossain muualla kuin kotona. Mutta vielä ei ollut aika lähteä pitkälle lomamatkalle vaan jotenkin piti kuitenkin saada lomafiilis.

Päätimme lähteä Raaheen. Puolen tunnin päästä päätöksestä olimme jo matkalla.

Päätimme ottaa matkan seikkailuna. Tarkkailimme menoreitin varrella olisiko mitään mielenkiintoisia pysähdyskohtaita. Ei juurikaan ollut mitään mainittavaa (paitsi yksi paikka, josta kerron myöhemmin). Kaiken lisäksi vettä satoi kaatamalla. Mutta Raahessa paistoi aurinko!

Etsimme autolle parkkipaikan keskustasta ja ryhdyimme etsimään hampurilaispaikkaa. Tytöt sanoivatkin torilla kävellessämme, että tuntuu ihan lomalta! Ehkä loma onkin sitä, että ollaan vähän hukassa ja etsitään ruokapaikkaa (ja ainakin yhdellä on älytön pissahätä).

Rantapuiston leikkipaikka

Raahessa ei hampurilaisia saanut kuin ABC:ltä, mutta ne olivat ihan hyviä. Itse söin salaattilounaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme metsästämään leikkipaikkaa. Sellainen löytyi Rantapuistosta. Huomasin myös erään tutun oloisen hahmon. Mietin, että miksi hän on täällä...

Raahen Kekkonen

Raahessa on kekkospatsas. Kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että patsaan on veistänyt kuvataiteilija Matti Peltokangas ja se on paljastettu vuonna 2008. Raahessa patsas siksi, koska presidentti Kekkonen vaikutti muun muassa Rautaruukin terästehtaan sijoittumiseen Raaheen.

Pikkulahden uimaranta

Rantapuistoon näkyi selvästi lahden toisella puolen oleva Pikkulahden uimaranta, joka houkutteli meidät sinne. Tytöt halusivat ehdottomasti kokeilla vettä ja hieman kahlata. Ranta oli muuten lähes autio. Eräs noin 10-vuotias tyttö ui ihan oikeasti ja pitkään siinä tyttöjen vieressä. Karaistunut yksilö? Kauempana muutama teini kokeili uimista tai ainakin kuljeskeli pyyhkeiden kanssa.

Huomasimme Pikkulahteen ajaessamme, että ennen uimarantaa sijaitsi liikennepuisto. Jee! Vesikokeilun jälkeen menimmekin sinne. Se on pienempi kuin Oulun liikennepuisto, mutta oli sielläkin yhdet ihan oikeat liikennevalot.

Raahen kirkko

Ennen kotiinlähtöä kävimme Raahen kirkossa, joka on tiekirkko ja onneksi oli vielä auki klo 17 aikaan. Kiersimme sen ulkoa ja kävimme sisällä. Upea paikka. Rakennettu vuosina 1909 - 1912.

Raahen kirkon sisältä

Kirkosta lähtiessämme alkoi taas sataa. Mutta päätin olla välittämättä sateesta ja tutustua siihen yhteen mielenkiintoiseen paikkaan, jonka huomaisimme tulomatkalla.

Kastellin linnanrauniot

Pattijoen Ylipäässä eli noin 11 kilometrin päästä päätieltä keskellä metsää sijaitsee Kastellin linnanrauniot. Matka sinne oli jo jännittävä. Ensin oli asfalttitie ja taloja, sitten ajettiin soratielle ja maatilan ohi, kunnes päädyttiin pienelle metsätielle. Kyltit väittivät kivenkovaan, että olemme ihan oikeasti matkalla linnanraunioille. Luotin siihen, että kyllä siellä perillä täytyy pystyä auton kääntämään takaisin menosuuntaan.

Perillä olikin "parkkipaikka" kahdelle autolle ja pieni kyltti karttoineen. Oli myös pöytä ja penkit, jos joku olisi halunnut syödä eväitä.

Tämmöisiä linnnanraunioita sanotaan myös jättiläisten kirkoiksi. Se ei ole mikään oikea kirkko tai linna vaan muinaisjäännös. Tämä Pattijoen rakennelma on suurin mitä Suomesta löytyy. Olenkin aina halunnut nähdä sellaisen. Ajatella, että monta tuhatta vuotta sitten ihmiset ovat kasanneet nuo kaikki kivet tuollaiseksi isoksi rakennelmaksi. Kuinka kauan heillä siihen meni aikaa? Mitä he miettivät kiviä kantaessaan?

Tutkijat eivät ole selvittäneet lopullisesti mikä näiden jätinkirkkojen tarkoitus oikein on ollut. Niiden on arveltu olleen poroerotus- ja merkitsemispaikka, porojen lypsyaita tai hylkeenpyytäjien turvapaikka. Meri oli tuolloin lähellä "linnaa". Niillä saattoi olla myös kultillinen tai symbolinen merkitys.

Mikä lieneekään ollut rakennelman merkitys, kiehtova se silti edelleen on ja pistää mielikuvituksen liikkeelle.

Kastellin linnanrauniot

Sellainen oli meidän pieni lomamatkamme. Kyllä minullekin tuli, totta tosiaan, ihan oikea lomafiilis.

ValokuvaTorstai: määrämuoto

ValokuvaTorstain 134. haastesana on määrämuoto.

RunoTorstai: tanka

taivaalla lentää
valkeaa peltohiekkaa
tule luokseni
menen edestakaisin
istun hyväillen ilmaa

**********

134. RunoTorstaissa sai tehdä ihan mistä tahansa aiheesta tankan.